Ahdistujalle suositellaan keittoa
Kun ihminen hermostuu, sen on paras hengittää ja istua alas. Tämä on ollut täydellinen tukanrepimismaanantai, jonka vaihtumisesta tiistaiksi tulen olemaan hyvin mielissäni. Olen mm. kokenut itseni epämukavaksi ja ilkeäksi (en ole kumpakaan) ja stressannut asioista joille en mahda mitään.
It is what it is.
Saa sitä silti “vähän” ailahdella; mutta sillä ehdolla ettei riko itseään sillä ailahtelulla. Eh, eikö? 
No, olipa syyt hormonaalis-eksoottiset, maanis-aggressiiviset tai funktionaalis-sosialistiset – ratkaisu oli keitto.
Tälläkin kertaa otin itseäni niskasta kiinni: Nainen. Istu alas. Hengitä paperipussiin. Ota tuosta kattila, porkkana, kukkakaali ja sipuli. Ota myös yksi makea suippopaprika. Vedä ne palasiksi kattilaan, laita levy kutoselle ja turpa kiinni.
Vielä kun pääsen yli siitä faktasta, että kuvasta päätellen keittelen jonkun vieraan ihmisen ruskettunutta sormea, homma alkaa varmaan olla ihan ookoo. Kookosmaidolla saisin siitä kookoksenmakuista, mutta näinköhän jaksan taittaa purnukkaa auki. Rajansa sillä skarppaamisellakin.
