Pilatut muurinpohjaletut, urpo mies ja epäonnistunut isoäiti
Oltiin viikonloppuna saaressa uimassa ja grillailemassa. Ilma oli ihana, kesä oli ihana, grilli oli ihana. Samalle paikalle tuli neljän hengen seurue, johon kuului nätti nuori nainen, hänen poikansa ja äitinsä (isoäiti siis) sekä nuori mies, jonka rooli jäi selvittämättä. Mies, veli tai koira. Porukka tuli grillikatokseen paistamaan muurinpohjalettuja, kuten kesään kuuluu.
Isoäidillä oli muurinpohjapannu, lettutaikina ja muut jutut korissa. Kun he pääsivät katokseen, ensimmäinen asia mitä kuulin nuoren tytön suusta, oli että muurinpohjapannu on käsitelty väärin. “Ei sitä voi nyt käyttää”. “Sun olis pitänyt öljytä se kunnolla.” “Nyt se menee ihan pilalle.”
Isoäiti yritti kuitata asiaa sanomalla että “no, mutta ensi kerralla!” - “no paistetaan nyt kuitenkin, näistä tulee hyviä!”, mutta nainen jatkoi liturgiaa. “Jos me NYT paistetaan ne tolla niin sillä ei tee enää ikinä mitään”. “Mikset sä katsonut ohjeita etukäteen?” ja “Onko nyt sitten kivaa pilata koko pannu heti.”
Tragediasta huolimatta he ryhtyivät paistamaan. Tai yrittivät, mutta kaasun kanssa oli ongelmia. Kukaan porukasta ei osannut sitä käyttää, ja nuori mies sai tästä kuulla. Nainen totesi, että “Säkin oot tollanen urpo, älä sä rupee mulle.”
Mies vetäytyi urpouteensa takavasemmalle eikä sanonut enää mitään. Paikalle tullut isoisä pelasti kaasut ja paistelu alkoi. Ensimmäinen lettu meni vähän soseeksi. Nätille naiselle se oli liikaa.
“Ei tollasta pysty syömään.” “Sun olis pitänyt laittaa taikinaan enemmän vettä.” “Ei tosta taikinasta tule kunnon lettuja”, nainen nillitti. Lisäksi isoäiti sai sivussa kuulla, miten “Ethän sä pukenut pojalle lämpimiä vaatteita ollenkaan”, johon isoäiti totesi että “Ei tässä mitään vaatteita tarvita, nyt on kesä!”
Osansa saivat sekä mies että isoäiti. Kummatkin heistä olivat mokanneet niin pannun, taikinan kuin pojankin kanssa. Puhumattakaan siitä, että ilta alkoi hämärtyä. “No niin, NYT tulee pimeää ja tässä me nyt sitten ollaan vähissä vaatteissa”. “Me tullaan kaikki kipeiksi”.
Oikein ei mennyt edes hillo, kermavaahdosta nyt puhumattakaan. “Sä teit tätä kermavaahtoa niin vähän ettei tätä riitä kaikille”, “tätä joutuu laittamaan tosi vähän, ei tää maistu miltään”.
“Noniin, kattokaa nyt, kaikki letut menee ihan pilalle kun sä teit tosta taikinasta tuollaista.”
Pieni poika sai kuulla isot moitteet siitä, että oli juonut pillimehunsa heti tyhjäksi. “No niin, kato itte, nyt sulla ei oo enää mitään juotavaa!” “Mitäs meinaat tehdä, kun tulee jano?”
Poika oli ehkä kolme. Isoäidin rooli oli selvä, hän oli mokannut kaiken alusta saakka. Nuori nainen kuitenkin tiesi mitä hänelle kuului. “Mä haluan sitten ton viimeisen letun, mulla on vielä nälkä.”
Just.
Oikein hyvää kesää teillekin! Kiitos seurasta! 
Todellisuudessa mun korvia särkee vieläkin, kun muistelen tuota tilannetta. Ja mikä karuinta, samaa saa kuulla joka puolelta ihan koko ajan. Porukka on niin perusnegatiivista; kaikki alkaa “pitikö sun” ja “etkö sä” ja “kato nyt mitä sä taas..” Prisman kassallakin kuulee, miten “No niin menit sitten ottamaan ihan väärää maitoa”.
HS kirjoitti joskus viime vuonna, että Lähes puolet avioliitoista päätyy Suomessa eroon – ja näiden dialogien valossa en yhtään ihmettele. KUKA pystyy täysjärkisenä olemaan sellaisen ihmisen seurassa, joka tallaa, nillittää, valittaa ja saa toisen tuntemaan itsensä pääsääntöisesti huonoksi. Olipa se ystävä, sukulainen, puoliso, työkaveri tai ihan kuka tahansa – noin negatiivisessa seurassa ei kukaan pysty eikä tahdo olla. Ei vaan tahdo, koska se tarttuu, tulee paha olo täysin sivullisellekin.
Klassikko pienten mokien jälkeen on ehkä se, että “No ni! Kato nyt! Mitä minä sanoin!”
Niin. Voi kauhee! Nillin nillin, jäkä jäkä! Aurinko paistaa, yök hiki! Vettä sataa, apua tulva! Kaikki on nyt ihan pilalla ja se on SUN VIKA!
Juuri näin! Mä olen itse sinkku, mutta näitä keskusteluja kuulee väkisinkin juuri kaupan kassajonossa ja joka helvetin paikassa. Ahdistavaa ja kamalaa ja niin suomalaista! Mieluummin siis jatkossakin sinkkuna kuin jonkun nillittävän vittupään haukuttavana…
Kiitos muutenkin hienosta blogista, en ole aikaisemmin kehaissut, mutta olen vakkarilukija jo toista kuukautta! Tykkään sun tyylistä!
“Nillittävä vittupää”
Joo, mun äiti muutti kokonaan pois, Espanjaan ja kieltäytyy tulemasta Suomeen .. just tän takia. Ei vaan PYSTY kuuntelemaan. Heh.
Mä olen miettinyt tätä naisen roolia hyvin usein. Joskus tuntuu, että naisen päätehtävä on olla äänessä ja tuotta taukoamatonta puhetta. Hyvät naiset, olkaa hiljaa. Kiitos
Tai siis olkaa hiljaa sellaiset, joilla ei ole mitään sanottavaa. Tuolla lättynatisijalle ei ilmeisesti ollut asiaa
Naina
Sama kuvio ilmenee kyllä miehissäkin, usein vaikka esim. autojutuissa. Nainen ajaa ja mies katsoo vierestä saatanan tärkeän näköisenä “tietäen” että kohta se nainen mokaa, kohta se nainen mokaa.
Sitten kun nainen “mokaa”, eli ei esim. saa ekalla kerralla parkkeerattua, mies saa sairaan tyydytyksen siitä että MITÄ MINÄ SANOIN ..
ja niin edelleen.
Valittajien ja ahdistuneiden nipottajien maa… Ei Suomesta kukaan verojen vuoksi muuta mihinkään, syynä saattaa olla juurikin se että eläminen – ja varsinkin elämästä nauttiminen on hyvinkin kiellettyä ja paheksuttavaa.
Shokkipaluu planeetalle Suomi keski-eurooppaan suuntautuneen lomareissun jälkeen oli vierailu Aurinkolahden hienolla uudella asuinalueella. En ole koskaan nähnyt 50 metrin matkalla niin montaa innovatiivista kieltokylttiä. Uimarannalla oli tietysti kiellettyä uittaa koiria (nehän saastuttavat uimaveden, vaikka se olisikin fysiologisesti mahdotonta), mutta myös mm. juokseminen ja hiekkalinnojen rakentaminen oli kielletty. On siinä puuhaa naapurin kyylälle valittaa kaikista rikkomuksista… Hauskaa elämää vaan kaikille!
Muuten jännä juttu että yleisillä paikoilla harvemmin kuulee kenenkään säteilevän mitään yltiöpositiivisuutta ympäriinsä. Hypernegatiivisiin tulee valitettavasti kiinnittäneeksi huomiota harva se päivä ja varmasti havaintoja olisi enemmänkin jos yleensä ei olisi kuulokkeet korvissa.
Eikös Suomessa ole ok ilmaista seuraavia tunteita?: kärsimys, uhrin asema ja siihen liittyvät, “nöyryys”
Ja kiellettyjä ovat: ilo, välittäminen, oman heikkouden ilmaiseminen, tyytyväisyys
Onhan se oma paha olo helpompi laittaa muiden niskaan kuin ottaa itse siitä vastuuta.?
Se nyt tuntuu kuuluvan suomalaiseen luonteeseen,että etsitään etsimällä kaikki epäkohdat ja osoitetaan ne jonkun syyksi. Ja tätä hienoa,uniikkia kansallisuutemme piirrettä siirrämme jälkipolvillemme kaikin keinoin,tauotta. (sarkasmiö tähän kohtaan)
Korvat soi pelkästä jutun lukemisesta!
mulla oli tässä taannoin eräs herrasmies kylässä joka sitten otti osaa siivoukseenkin.. pyykkikoneen kohdalla huomasi että märät pyykit vaatisivat kuivumaanlaiton.. totesin että saa ne laittaa kuivuu.. mies kysyy varovasti että osaako hän varmasti ku ainahan ne menee väärin kuitenki.. tokasin takas että jos mun luona joku muukin kuin minä tekee kotitöitä ni en taatusti valita
Kun valittaa yleisillä paikoilla,niin kukaan ei rupea kateelliseksi ! Sehän on ehtymätön luonnonvara Suomessa! Ja tuollaiset valittavat lätynkääntäjät voi vaihtaa lehtiilmoituksella: Vaihdetaan vaimo kampiakseliin.Käytetytkin huomioidaan !
Juttu on minustakin niin totta, mutta mua alkoi naurattaa ihan väkisin, kun luin kaikki kommentit tähän saakka
Mitäs muuta niissäkään tehdään kuin valitetaan? No mut hei, mä en nyt valita niistä kommenteista kuitenkaan…luen vain hymyillen 
…mun alko vaan tekee mieli muurinpohjalettuja…
Joka tapauksessa toi NILLITYS on asia, mikä myös tarttuu. Jos lähipiirissä on ihminen, joka tauotta vaan naukuu ja valittaa, on tosi vaikea itsekin pysyä positiivisena. Oikeasti, se ON vaikeaa.
Ei sitä nyt Ajatusten aamiaisia tarvi alkaa lukemaan
mutta jotain rajaa .. Onhan tota jengiä paikat täynnä .. vaikka eipä tässä mitään Hangon keksinaamoja aina itsekään olla.
Nillin nillin!
Kun aamulla ajattelee, että päivä menee pieleen, voi illalla taputtaa itseään selkään ja todeta olleensa ihan oikeassa!
Nii-in, pessimisti ei pety.
Tunnustan! Olen itsekin joskus tuollainen. Välillä huomaan, että aika usein, nykyään sentään harvemmin.
Ja mistä se johtuu? Luulosta, että juuri minun pitäisi hallita ja ottaa huomioon joka asia. Kuvitelmasta, että on vain yksi asia tehdä asiat oikein. Harhasta, että kaiken pitää olla täydellistä ennen kuin lättyretkestä voi nauttia. Typerää. Eiväthän ne täydelliset hetket edes jää mieleen, kun ne eivät tunnu todelta.
Onneksi tuosta kaikesta voi opetella eroon, silloin on itselläkin helpompaa…
Hah haa!!! Ei tarvitsis nillittää ja nalkuttaa, jos muutkin ku MÄ osaisivat käyttää niitä pieniä harmaita siellä aivokuoren uumenissa! Quilty as charged! Ku mä vaan oon niin loistava ja ajattelevainen. Ajattelen ennen kuin muut ehtii ja ehdin vieläpä sanomaan mitä ajattelen sitä sen enempää miettimättä, buaaahhaahahh! Pitäis ehkä miettiä vielä hiukka pidemmälle, niin ei ehtis suuta avaamaan ennen aikojaan. Ja ärsyttäähän se! Eniten varmaan ihan ittiään. Mut minkäs teet, kun homma vaan on niin verissä, luonne on avoin ja puhuminen hauskaa. Lupaan jatkossa ajatella entistä enemmän.. ja ehdottomasti pidempään. Tosin jo pelkkä katsekin kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa ;D
Tulikohan taas avattua sanainen arkku liikoja ajattelematta.. ;D
Päivitysilmoitus: Pirun vahva linkki | MBC Blog – Internetin vihasivusto.
Päivitysilmoitus: Absoluuttinen sekoamispiste |