Sugar Daddy! Again! Rallatan ravintoasioita niin usein, että suurin osa lukijoista tietänee, etten syö sokeria. En valkoisia jauhoja, viljoja, en berunaa enkä juuri aspartaamiakaan. Näin on ollut monta vuotta, eikä kaupasta tulisi mieleenkään ostaa leipää tai edes mysliä. 
En nyt tee siitä sen suurempaa laulua. Mutta sokeri tekee riippuvaiseksi.
Tunnetusti iso kasa höttöhiilaria aterialla aiheuttaa joko a) jatkuvan näläntunteen ja kokopäivänmittaisen mussutuskierteen tai b) nukahtamisen.
Uskon, että on opittu tapa se että “nyt tarvii jotain makeaa”. Ja mikä nyt onkin makeaa kenenkin suussa, sekin on yksilöllistä? Itse olen nykyään niin ärsyttävä, että mansikka on suuhuni niin makea, etten todella kaipaa sen kummempaa.
Joskus olisin voinut tappaa paljain käsin, jos joku ilopilleri olisi tullut sanomaan että “kyllä mansikka kuule riittää” — samalla kun olisin itse rouhinut Marabouskan suorakaidetta poikittain naamariin.
No, nyt olen itse se sokeriton ilopilleri. IhQulaa!
Paitsi tänään. Koska sokruisi tuli ja aiheutti välittömästi kierteen. Jauholla ei ole mitään tekemistä nälän kanssa: se ei vie sitä pois, vaan yllyttää sitä. Esim. puuroaamiaisen jälkeen on saatava lounas jo klo 10.30. 
Mutta näin se kävi:
Ollaan kaupassa. Tytär haluaa jäätelön. Äitikin ottaa (mun neljäs jätski tänä kesänä, toim. huom). Kun minttupuffet on syöty, humahtaa jo! Pakko saada lisää sokeria. Heijee, toinen jäde! Kivaa että on! Kun kaksi jädeä on syöty, onkin oikeastaan jo nälkä. Pakastimen muuttotyhjennyksen myötä pöydällä on ruisleipää. Jee, saaristolaislimppua, ihQulaa!
Mutta koska vilja (edes ruis) ei vie lihansyöjän nälkää, tulee siivuja vedettyä yksi jos toinenkin. Jos en olisi syönyt leipiä sitä mukaa kun tein niitä, olisin voinut koota saaristolaisleipä-Eiffelin. Juustoa päälle ja jee. Kun jäätelöt ja leivät on syöty – nälkä on tallella – ja sokerinhimo yltyy. Fak! Pakko saada suklaata. Söin siis suklaata. Sitten irtokarkkeja tytön kätköstä. ELÄMÄ ON PULLAA!
Kas kummaa: vihannekset, marjat, LIHA, pähkinät, kala jne. eivät saa aikaan samanlaista ilmiötä. Liha ei nouse päähän. Saatan kyllä ajella autoa pihvi suussa, mutta en napostele lihanpaloja. 
Ei kukaan ala ahmimaan lihaa ja vihanneksia, koska ei pysty eikä huvita, ja koska ne eivät ne laukaise samanlaista piikkiä ja himoa kuin hiilihydraatit – sokeri..
Lihasta ja kasviksista ei myöskään tule darraa. Ei edes munasta. Ja jos jotain, sen minä tiedän että huomenna aamulla on pää turvoksissa, paha olo, silmät tuskin aukeavat. Kiitos sokerin, kiitos noiden shitti-hiilihydraattien. Olo on turpea ja huono, epäterve ja omituinen. Jopa vähän likainen. Mutta hei, tietty likainen. Sugar Daddy was here.
PS. Syön kyllä hiilihydraatteja, mutta en normaalisti yllämainituissa muodoissa. Varpun kirjan aiheesta voi ladata tästä: IrtiSokerista. Niin se homma menee: kun on vierottanut itsensä sokerista, sitä ei kaipaa. Kun sitä ei kaipaa, sitä ei syö. Ellei sitten keksi ostaa “yhtä” jäätelöä tai tehdä leipäeiffeleitä, kuten eräät.
Hehee, just näinhän se menee.
Niin totta niin totta! Itse oon tässä ihan viimeaikoina vähentänyt hiilareita enkä kauhean tarkka ole niiden suhteen. Ja päätin heti alussa, että tumman suklaan sallin itselle kun tulee makeanhimo. No siitäkään ei tee enää mieli ja ne pari palaa mitä oon syönyt tekee yökön olon…
Kyllä munasta darra voi tulla…
Mutta oikeassa olet, sokeri tekee tokkuran. En itse syönyt moneen vuoteen. Kunnes sitten sain lapsen, menetin äidin, ja jouduin yh:ksi… imettäminen ja murhe saivat aikaan ihan kamalan makeanhimon. Tosin meikäläisen syömistaustalla voi olla että olisin ahminut muutakin – en vain kyennyt kokkailemaan. Pistelin siis namuja!
Ihana kirjoitus, kuin omasta näppiksestäni. Okei, Kukka kirjoittaa kyllä lennokkaammin ja viihdyttävämmin, mutta voin samaistua täysin =). Kerran kun jätskiin, irtokarkkiin tms. sortuu niin se on menoa sitten… Tai annasolla kun suust löytyy hapankorppu, sehän on ihan loputon suo.
Ja miten ihminen onkaan niin hullu, että vaikka mullakin gluteeniviljat aiheuttaa allergiaoireiden puskemisen kunnolla läpi, nenä vuotaa niin että julkisesti liikkuminen on vähintäänkin noloa, niin silti vaan näitä repsuja tulee. Harvoin, mutta tulee kuitenkin.
Mä otan äidin luona aina (kerran viikossa tai harvemmin…) palan maalaiskotiruisleipää, tai jouluna saaristolaisleipää 2 palaa. En tunne suurempaa himoa hiilariin ja sokeriin niiden jälkeen. Lienen rikki? Mut kroppa kyllä kertoo, rikoksesta seuraa rangaistus. Namit- yök. Pulla- pala menee, sit iskee kaamee kuvotus. On se vaan niin, että “aitomaitoon ja kermaa lisäks”-tyyliin tehty kuppi tuhtia kaakaota (EI mitään kaakaojuomajauhetta tms höttöä) on parempi ku mikään viikonlopun kruunuksi
Ripaus sokeria on oikeasti vaan ripaus. Kaakao…. mmmm… mikään suklaalevy ei voi tota nokittaa.
Ja nirvana on lähempänä ku uskoiskaan