Katsokaapa IceChamberin Suryan ja Saran before-after -kuvat Don’t fear strong. Tuo innoitti itseäni kaivamaan omia kuvia, ja kyllä – niitähän löytyi. En edes muistanut, miten tuhdissa kunnossa olinkaan kilpailemisen aloittaessani. 
Kuulan kanssa olen treenannut vuodesta 2006 ja kilpaillut pian kolme vuotta, mutta jos ei ole tavoitetta, ohjelmaa eikä tolkkua, niin ei kyllä tuloksiakaan.
Olen ollut hyvässä-huonossa-kovassa-pulskassa kunnossa aikuisiällä niin jojoillen, että menee ruokahalu viikoksi jo pelkästä sen ajattelusta. Mutta, käänteentekevä oli kesä 2008, kun tapasin Catherine Imesin. Kun hän alkoi kirjoittaa mulle treeniohjelmia, valmentaa kunnolla, kaikki muuttui. Olen treenannut salilla 10 vuotta ja sitä sun tätä, mutta aina vähän on-offina. Vasta kunnon lajitreeni ja valmentajani ohjelmineen muutti kaiken, kokonaan.
Suorituskyky näkyy ulospäinkin, väitän, ja kyllähän noiden puolentoistavuoden aikana tuli hyviä saavutuksiakin. Hopeaa Arnold Sport Festivaleilla, MM-kulta, Candidate for Master of Sport -tasot ja niin edelleen.
Kyse on painoharjoittelusta. Ei mitään sen juhlallisempaa tai vaikeampaa. Hyvää nostamista hyvällä tekniikalla, pitkiä sarjoja ja paljon. Uskon siihen mitä teen ja opetan itsekin kuin kallioon siksi, että olen nähnyt metodin tuottavan tulosta niin suorituksiin, fysiikkaan kuin ulkonäköönkin.
Välissä on, kuten sanottu, puolitoista vuotta. Toisin kuin usein ajatellaan, painoilla harjoittelu ei kasvattanut – vaan pienensi. Niinhän se menee. Don’t Fear Strong. Toinen tärkeä asia on se, että koskaan ei ole liian myöhäistä.
Laji on tekniikka- ja taitolaji. Vaikka ei koskaan kilpailisi, kaikilla on oikeus harjoitella kovaa ja kunnolla. Treenit on raskaita ja joskus ikäviä, mutta hyvä muutos on ihanaa. <3
Great inspiration. Thank you!
Jep jee!
))
Totta on tuo, että monesta tuutista toitotettu “pitkät lenkit matalalla sykkeellä” ei toimi kuten lihaskuntoharjoittelu jonka ansiosta lihakset “polttavat” energiaa treenin päätyttyäkin…. Ei kun papua kehittämään, niin kyllä se rasvakin siitä ympäriltä katoaa
ohoh, upeaa !!!
Kyllä mä allekirjoitan ton ihan täysin! Ihan noin dramaattisia ennen ja jälkeen kuvia mulla ei ole esittää mutta housukoko on pienentynyt kahdella tai kolmella ja kiloja lähtenyt 7. Tavoitteeseen on vielä matkaa mutta alku on hyvä!!
Oih! Näitä kahtoo ihan itku silmässä. Mulle ei ole ihmeitä käynyt, muuta kun hapenottokyvyssä ja yläkropan lihaksistossa… Mutta tuo on ihanaa!
Teidän naisten kuvat on kuin ostostv:stä paitsi, että painonnosto aivan oikeasti toimii!! Inspiroivaa!!! Oh, tehdään minullekin tuommonen ihme… Tavoitteet kehiin. Kiitos tästä!
Kukka, kiitos. Tämä oli tosi innostavaa! Ehkä tänään sitten pikainen 10 min treeni
Yes, kerrankin tuollainen ennen ja jälkeen , joiden välille ei kaupata ihmepillereitä eikä läskiin kiinnitettäviä väriseviä läpysköitä, vaan ihan tavallista TREENIÄ: verta hikeä ja kyyneleitä. Sitä se on, mutta on se sen arvoistakin!
Ennen kuvassa ei näy paino-ongelmaista, lihavaa, ylipainoista naista. Ennen-kuvassa näkyy sievä ja naisellinen nainen. Eihän demonisoida normaalia, eihän?! Jälkeen-kuvassa upeutta on se, että se on selvästi haaveiden täyttymys ja saavutettu tavoite, siinä näkyy loiste ja sport. Mutta sittenkin minusta ennen-kuvissa on kauneutta, jälkeen-kuvissa enemmänkin karua kovuutta. Mutta tästähän on iisi päätellä, että olet loistava jojon kummassakin päässä. Jatka valitsemallasi tiellä, se pukee sinua, mutta ethän pidä normaalia naisen mittaa pahan, ethän? Meitä, jotka ihannoimme naisellisuutta ennen muuta, löytyy myös
Hmmm… ai että muka aidolla hikisellä ja säännöllisellä työllä saa tuloksia mutta pillereillä, soseilla ja tärisevillä kepeillä ei saisi? Blasphemy!
Marko, tuloksista en puhunutkaan mitään
Mulla vaan yleensä nousee karvat pystyyn ennen-jälkeen-kuvista, mutta ei tässä tapauksessa. 
Haa kiitos.
Ennen-kuva on ennen-kuva ja kaikkihan nyt tietaa mika niiden mekanismi on. Se mita ajan takaa mutta unohdin sanoa 
on oman lajin loytaminen ja johonkin sitoutumisen taika. Oma juttuni on siina etta huolimatta vuosiikausien treeeneista saleilla yms – se oli aina tahmeaa eika koskaan kantanut kunnolla. Tottakai olen ollut hyvassa kunnossa ennenkin mutta tuona kesana en nyt sattunut olemaan. Se mita tapahtui oli etta unohdin koko ulkonakoasian – juuri sen miksi olin aikaisemmin treenannut. Niinkuin nyt useimmat kuntoilijat tekevat.
Fokus kaantyi suorituskykyyn ja tuloksiin sen sijaan. Ja siita se lahti.
Ja minusta tuo on hyva esimerkki painoharjoittelusta – ja loistava esimerkki lajista. Ja tasta metodista ja Catherinen valmennuksesta ja siita mita itse opetan. Olenhan ma kuulatreeneja tehnyt viisi vuotta – mutta vailla kunnon ohjelmointia se on vahan hakuammuntaa.
Kovuusnakokulma on hauska. Kylla – lajitreeni sellaisena kuin mina tiedan kovettaa. Myos henkisesti. Suomeksi se taitaa olla sinnikkyyttä.
Anyway – tarinan opetus on se etta asioihin sitoutuminen kannattaa. Se etta “kahvakuulailee” voi kaytannossa olla yhta tyhjaa kuin “salilla käyminen” ja “kunnon kotiruoka”. Tai “palloilu”. Uskon tavoitteellisuuteen – ohjelmointiin ja numeroihin
ja siihen etta matka tavoitteiden saavuttamiseen on hyvin harvoin mukava.
JanD! En pidä naisen mittaa pahana
ikimaailmassa. Sillahan dissaisin itseani – ja mikas tolkku siina nyt olisi? 
Onhan se niin etta urheileva ja kovasti treenaava nainen menettää tietynlaisen pehmeyden – mutta ei se valttamatta yksin huono asia ole. Suorituskeskeisyys muovaa sekin – ja nimenomaan henkistä puolta.
Jestas, minä voisin melkein nähdä itseni siinä Suryan ensimmäisessä kuvassa. Saa nähdä missä sitä on menossa vuoden päästä.
Vautsi, kiva muutos! Painoharjoittelu kyllä kannattaa. Blogisi on oikein piristävä uusi tuttavuus!
Mullekin kelpaisi tämmöinen transformaatio, mutta tuntuu vähän että treenarit pelkää tehdä naisille voimaohjelmia, tai sitten mä olen aina ihan väärillä saleilla… :/
Sari-Anna, luultavasti sitä pitää erikseen pyytää?
Että laita pliiiss painoja. Pääsääntöisesti kun kuulee sen, että “haluan vain kiinteyttää” mikä nyt kuitenkin edellyttää sitä että lihas kasvaa. Lihasta ei voi kiinteyttää. Se voi pienentyä tai se voi kasvaa, mutta lihas itse ei kyllä kiinteydy.
Isompi lihas, vähemmän rasvaa = kiinteämpää ihmistä.
Mä kyllä luulin pyytäneeni, mutta vuoden verran treenasin yhden personal trainerin kanssa ja vaikka kuinka kysyin että milloinkas nostetaan niitä puntteja niin eipä korotettu painojen määrää ja siellä varsinaisessa painotilassakin taidettiin piipahtaa peräti kolmesti.
No jaa, ehkä mä en sitten ole pyytänyt tarpeeksi selkeästi.