Olen ollut yrittäjänä vuoden! Kirjoitan vauvavuodesta pian lisää, kuten myös Kuortaneen Liikuntayrittäjäpäivästä, Marjosta ja Hannelesta <3 mutta ensin vähän toisenlaista asiaa. Täältä käsin:
Liikuttavaa, eikö? Historiaa tehdään öisin ja Lainalaatikoilla ja teipillä ja hienoissa toimistoissa.
Läppäri saattaa räjähtää hetkenä minä hyvänsä, mutta on se paljon nähnytkin. Turvatarkastukset, pällistelevät tullimiehet, leivänmuruset, magnesiumin, satoja nostovideoita, Hakkaraisen nousun. Enkä luovu siitä vielä. Antiikkia, antiikkia!
Rakas Nana Simelius heitti joskus, että tykkää tehdä koneella tehtävät työt aivan aikaisin aamulla. Ennen kuin muut on heränneet, eli käytännössä ennen kuin Facebook alkaa sähistä ja viedä kaiken huomion. Olen ottanut käyttöön saman tavan ja sehän toimii. Jos herää 5:30, on kolme tuntia aikaa tehdä rauhassa töitä. Useat aloittavat työpäivän toimistolla klo 9:00, jonka jälkeen ovat Facebookissa noin klo 17 saakka. Ainakin minun on vaikea pysyä poissa sieltä, ‘kiinnostavia’ päivityksiähän tulee eetteriin koko ajan.
Toinen tekijä on sähköposti, joka on sekin aika hiljainen noin klo 9.00 saakka. Jännä juttu, että vaikka kaikki tämä ‘hälinä’ on suljettavissa pois yhdellä klikkauksella, se silti häiritsee. Ei ole pakko avata Facebookia eikä ole pakko pitää sähköpostiakaan auki, mutta kuitenkin ne kutsuvat koko ajan. Parempi herätä ja tehdä hommat ennen muita.
Tänään saan viimein pöydän ja tuolit. Niiden lisäksi hankkiudun eroon tuosta Huawei-patukasta – eihän tämä mikään kesämökki ole vaikka Espoo onkin.
