Tunnustan!

Kaikki coolit bloggaajat jakaa toisilleen tunnustuksia. Mä en ole sellaista saanut enkä varmaan saa, mutta pöllin silti Lauralta idean omaan käyttöön. Jennykin teki sen. Ja mä haluan tunnustaa. Olen ehdottomasti henkisesti porilainen taparikollinen.

Seitsemän tunnustusta on aika vähän, mutta niistä voi aloittaa.

1. Isot korvakorut ja nahkatakit. Niillä mennään. Harva asia on niin jees. Jos kerran kuukaudessa tai puolessa vuodessa laitan päälleni jotain muuta kuin collegeasun, lenkkarit tai nostokengät, se on sit nahkatakki ja saappaat.
 2. Tunnustan kevättä. Samat edut kuin syksyssä.

3. Harjoittelu.
Ynnäilin, että en ole koskaan noudattanut mitään saamaani ohjelmaa kahta viikkoa pidempään. Alan aina ns. soveltaa. Teen kyllä ohjelman, mutta myös kaikkea muuta. Välipäivien kuulatreenit “50 min täysillä” ja 10 kierroksen mave-kyykky-penkki -systeemit eivät edistä mitään.

Rehellisesti; pahinta on etten tiedä, tulenko koskaan muuttumaan. Luulen, että ihminen ei kauheasti muutu. Haluaisin, mutta ei näytä siltä. Tämä on syy sille, miksi en loppujen lopuksi ikinä kauheasti kehity.

4. Nahka. Ruskea nahka käy yhtä hyvin.


5. Puhun salia. Se on kauhea kieli, johon tuntuu kuuluvan kirosanoja. En ehkä usko, että voi kehittyä täysin kiroilematta. Yleisin käyttämäni kirosana on vitsa. Ai vitsa!

6. Joulukuusi. Halusin välttämättä joulukuusen. Nyt se on tuolla.

7. Banabox. Tunnustan ostaneeni banaanien transporttaamiseen tarkoitetun asian. Tästä mulle nauretaan, mutta naurajien hymy kyllä hyytyy kun kerrankin sotkevat omilla banaaneillaan käsilaukun, treenikassin tai minkä tahansa sisällön. ABC-asemien Trekki ainakin myy, 5 €.

8. Jokeri! Tunnustan tätä, aivan ehdottomasti. Aivan ehdottomasti, nyt, ja varmaan tästä ikuisuuteen tunnustan niin että järki lähtee. Ja Juoksulaulua myös.

Vaikka en siis kuulu tähän blogitunnustusten rinkiin ja tein sen silti, saan varmaan samoilla itsekeksityillä oikeuksilla laittaa sen eteenpäin. Endorfiini-Elina.