Sinisten hetkien sunnuntai
Juuri nyt olen tässä:
Lasissa on jäisenä blendattuja mustikoita, banaani, Skipin Top Fuelia ja luomumaitoa (Lidl 99 senttiä/litra). Jäätävän hyvää.
Päivän paras hetki tapahtui kuitenkin noin tunti sitten, kun kävin Bigboylla fiilistelemässä flunssan jälkeisiä maastavetoja. Ajattelin ottaa kevyesti, mutta tuttuun tapaan päädyin ottamaan entistäkin raskaammin.
Puolivahingossa vedin lopulta 140 kg. 120 kg tuntui kevyeltä (x3), joten latailin rauhassa lisää. Fiilis oli todella jees, ajattelin viettäväni rauhallista brunssia, kerrankin ei ole kiire minnekään -hengessä.
Vedän ja teen suht’ pitkiä sarjoja paljon helpommin (lajitreeni taustalla vaikuttaa tähän), mutta ykköset on hankalia. Kyykyssä esim. 90×12 oli taannoin viimeiseksi sarjaksi aika ‘iisi’, mutta ykkönen oli ja pysyi 100 kg kauan.
Olen jostain syystä saanut päähäni, että kyllä mun nyt aina sen 140 kuuluu vetää. Ei se nyt ihan niin yksinkertaista kuitenkaan ole. Tai no, oli se tänään.
Bigboylla oli eilen kisat, jonka jäljiltä lava oli vielä keskellä salia. Olin itse eri paikassa, mutta tässä kuva, kun kerta sinisestä on puhe otsikossakin.
Kävin muutama päivä sitten Wellulla kropan mutkia oikomassa ja hän lupailikin, että jossain päin kehoa on jemmassa sellaiset 20 kg vetoihin ja ainakin 10 kg kyykkyyn. Ja niin oli. Jee. Menkää tekin.
Äkkiä takaisin Wellulle hakemaan lisää varastoitunutta voimaa. Sitä odotellessa, Blue Jeans täysille:
