Ensinnä, suurkiitos Lift Me Up -tiimin puolesta Hakalanmäen Ryhdille, joka oli järjestänyt aivan upeat kisat. Kaikki toimi kuin unelma kuulutuksia ja soittolistaa myöden. Lisäksi, onnittelut jokaiselle nostajalle. On kova ja hieno juttu nousta lavalle. I so like ja arvostan kovasti.
Pakko sanoa, että lajin alkutaipaleet nähneenä tämä oli mykistävä kokemus. Kuten Marko bloggasi, vankkuri menee etenpäin ja kyllähän se vetää hiljaiseksi. Really. “Itkisitkö onnesta”, kysyi Kirsi eilen pukkarissa, ja minähän itkin. Ei se väärin ole. 
Meiltä oli mukana 6 nostajaa ja saldona 3 kultaa, 1 hopea ja 1 pronssi. Tässä joukkueen tunnelmia. Huomatkaa paitsi hupparit – myös hameet!! Multa kysyttiin eilen useaan kertaan, että “mitä sä oikein syötät noille”, ja vastaus on että oikeanlaista treeniä ja fiilistä.
Valmistautuminen:
Mieluummin asian ytimessä kuin ei ollenkaan.
Autossa ja matkalla.
Fiilistelyä kisapaikalla.
Kuulien mankkausta Empun kanssa.
Milla lämmittelee.
Palaveria ja strategiaa.
Sandra ja Milla. Milla nosti SM-pronssia.
Emppu, joukkueen uusin tulokas, veti samantien kultamitalin mukaansa tuloksin 215 työntöä ja 191 tempausta 12-kiloisella.
Satu nosteli hopeaa 16 kg:lla tuloksin 161 työntöä ja 106 tempausta. 
Kirsi. Jumalauta. Työnsi ensin 169, mikä on toki hyvä tulos. Mutta että vielä sen jälkeen tempaisi 234 toistoa, mikä on, paitsi aivan toisesta maailmasta – myös yli odotusten ja tavoitteiden. Kirsi on paitsi ihan s*tanan kova, mulle niin rakas. Nainen, joka lähtee aina lapasista, mutta juuri oikeaan aikaan. 8) Sori vaan FC Barcelona, hän ei ole kaupan.
Näin.
Ja sitten vielä Krisse ja 20 kg. Mestaruussarjan kultamitali tuloksin työntö 147 ja tempaus 105. Valehtelisin, jos väittäisin että en olisi sielussani, salaa ja piilossa kaikilta muilta ja ihan hiljaa tiennyt että Krisse voittaa. Toisaalta – kun tietää, että treenissä nainen itkee ja nostaa, niin kisoissa se tekee sen saman (ja vähän päälle) hymyillen. On se kova. Ai mutta niin, se on Krisse. <3
Hyvä fiilis.
Le Team.
Hymyilytttää, tottakai.
Ja tässä vielä enemmän:
Ne jotka eivät nostaneet, eli Taijan kysymys ja valmentajan ratkaisu.
Tiimi ja Scubalanssi:
Ai mitä mä syötän noille? Pizzaa tietenkin.
Jos lihovat, saavat syyttää itseään. Suklaa to die for.
Kuoharia. Syystä!
Lopuksi Satu. Mitäs on niin kaunis.
Kiitos teille, Satu, Sandra, Krisse, Milla, Emppu, Satu ja Kirsi.
Tykkää tästä:
Ole ensimmäinen, joka tykkää tästä artikkeli.
