Mitä enää uskaltaa syödä? Mitä tekee mieli syödä? Eipä juuri muuta, kuin marjoja ja juureksia. Luomulihaa ja jotain öljyjä.
Einekset ovat sontaa, se on selvä asia. Taloussanomat kysyy, miksi meille syötetään roskaa? Silminnäkijä kertoo: Väärennetty ruoka. Prisman Ravinto ja geenit kertovat toisenlaisen totuuden, muun muassa bisfenoli A:sta, jota saamme muovituotteista. Tämä vaikuttaa ihmisen hormonitoimintaan ja muun muassa kasvattaa nuorten tyttöjen rinnat liian aikaisin. Bisfenoli A on ollut puheenaiheena mm. Hesarissa, mutta ei vielä paljon.
Muovin lutkuttaminen aloitetaan tuttipullosta. Ja mitä muovin sisältämät ksenoestrogeenit tekevät miehen hormonitoiminnalle, sitä voi tutkia vaikka Halmetojan blogista.
Tehomaatalous on jo ajatuksena vastenmielinen. Ei maistu kana, possu tai nauta, kun tietää, millainen on ollut eläimen lohduton matka lautaselle. Ei auta, vaikka possuun liimataan hyvin suunniteltu etiketti ja tuotteistetaan se Rypsiporsaaksi®.
Ei tee mieli syödä mitään.
Mille perustaa ruokavalio, kun kaikki on vastenmielistä joko sisällöltään tai eettisesti? Kaikki ruoka olisi parasta tehdä itse. Suosia luomua, “syödä ruokaa jonka esi-isämmekin tunnistaisivat ruoaksi.” Marketissa ei ole paljon ostettavaa. Mitä enemmän hehtaareja, sitä vähemmän syötävää.
Katteiden lisääminen kiireen kustannuksella on hassua. Valmisruoka pelastaa kiireisen äidin: “Osta, älä syyllisty, eivät lapset ole ennenkään eineksiin kuolleet. Valmisruoat vapauttavat aikasi työlle.”
Ehkä valmisruokien syöminen on yhteiskunnallisesti tärkeä teko: enemmän aikaa työlle, enemmän työpaikkoja, verorahat kiertoon. En tiedä. Ja totta: eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki alkaisivat keräämään marjansa itse ja hakemaan lihansa pieniltä tiloilta markettien sijaan. Pitäisivät pihassa omaa kanaa. Lakkaisivat ostamasta hyvää tarkoittavia leipäpusseja ja jugurtteja.
Niitä, jotka todennäköisesti korjaavat juuri sitä ruoansulatusongelmaa, jonka on ensin hankkinut vastaavia syömällä.
Uunivalmis lihamureke sisältää 28% possua ja 29% nautaa, loput lisäaineita ja jotain sidosaineita. Kilohinnaltaan se on kuitenkin huomattavasti kalliimpi kuin jauheliha. Maksamme ekstraa siitä, että saamme lisäaineilla jatkettua ruokaa. Valmiiksi paloitellut ja kelmuun laitetut juurekset maksavat moninkertaisesti enemmän, kuin alahyllyn vapaat juurekset sellaisenaan. Esikeitetty, käsitelty ja muoviin pakattu peruna on pakasteena tietenkin triplasti kalliimpaa, kuin raaka peruna.
Oikeasti “vetoavan” ruoan löytäminen on haastavaa. Mikään ei maistu, mikään ei kiinnosta. Mutta jotain on kuitenkin syötävä: kotimaiset marjat ovat ehdottomuus. Juurekset. Vihannekset. Luomuliha ja -kananmunat. Kala. Pähkinät ja siemenet. Erilaisi rasvoja. Siinäpä se pääpiirteittäin on.
Koska ei voi elää pitäen suutaan kiinni, on parasta syödä silmät kiinni. Ajattele isänmaata ja syö!
Tykkää tästä:
Ole ensimmäinen, joka tykkää tästä artikkeli.