Kategoria-arkisto: Big Kahuna Burger

En aio turvota kuin Joulutähti -taatelikakku

Tein eilen taatelikakkua Nanan ja Juhanan tullessa kylään. Siitä onkin hetki aikaa, kun viimeksi tein. Päivitin ohjeenkin – joskin aiemmin keksimäni Juoksen Siwaan -kakku oli hitsin hyvä innovaatio, ja helppokin. Huomatkaa, että turvonnut joulutähti on tärkeä ns. fiiliksen luoja:

Valmis kakku on kuohkea ja yllättävän mehukas. Yleensä sana gluteeniton on synonyymi mauttomalle ja sokeriton tarkoittaa neuroottista niuhoa, mutta ei täällä. Mun ns. ruoanlaittoprinsiipit :lol: on EI vehnälle ja sokerille, kaikki muu käy, joten niillä mennään.

Nana väitti, että tarvitsisin kameran, mutta mä luulen että tarviin vain valomiehen. Sitäpaitsi Nana kuvaa huippumalleja eikä kakkuja, joten mitä se nyt voisi tästä asiasta mitään tietää.


En aio turvota kuin Joulutähti
-taatelikakku:

4 hienoksi raastettua porkkanaa
5 dl jauhoja (esim. kookos-, maissi- tai tattarijauhoja)
3 banaania
1 tlk kookosmaitoa (400 g)
kourallinen 1 dl manteli- ja pähkinärouhetta
kourallinen taateleita
4 kananmunaa
1 tl ruokasoodaa
1-2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl kanelia
1 rkl kardemummaa
N. 100 g sulaa voita
Agave-siirappia tai hunajaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään (jauhot, pähkinät ja jauheet, ruokasooda, mausteet)
2. Vaahdota kananmunat
3. Sekoita kookosmaito ja banaani blenderissä vaahtomaiseksi
4. Sekoita sitten jauhoseos, porkkanaraaste, banaani-kookos ja muut yhteen ja sekoita. Taatelit voi hakata hienoksi, itse leikkasin saksilla palasiksi.

Uunissa .. hmm. 200° ja 30 minuuttia?

Vallan kahvassa.

Eilinen onnellisuuspostaus poiki hyviä kommentteja. Vaikka tarkoitus ei ollut hakeutua onnellisuuden syvimmän olemuksen äärelle, moni otti kantaa siihen kertomalla mitä onni heille on. Kiitooos!

Tätähän se on. Ja mikä statement!

Valinta on sinun. Vain tässä elämässä, mieti!

Juotava kebab 0,33 litraa väkevä.

Yksi suosikkiblogeistani on edelleen Tarjoiluehdotus. Mullakin on ehdotus, ja se on paitsi tarjoiluehdotus, niin ihan myös vaan rehellinen ehdotus lahtelaisille kebab-ravintoloitsijoille: älkää laittako ruokaa pahvimukiin.

Otan yleensä kebabini ns. Marmara-tyylisenä, joka käsittääkseni yleisemminkin Suomessa tunnetaan kebab salaatilla -annoksena. Ettei sitä valkoista riisiä, ranskalaisia, leipää, salaatti riittää. Ei tarvi myöskään rullata pizzapohjaa kebablihan ympärille.

Tilasin myös Lahdessa kebabin salaatilla. Edullinen 5 euron hinta hieman epäilytti, mutta ajattelin olevani vaan tottunut Helsingin hintoihin (8,5 € helposti). Kun kebab salaatilla mukaan tuotiin pöytään Coca-cola-mukissa ja muovipussissa, sanoin tietysti ensin että en tilannut limsaa.

“Ai syötkö täällä”, tarjoilija kysyi. Jos olisin vastannut kyllä, olisiko hän kenties kaatanut 0,33 litraa kebablihaa salaatilla (väkevä) lautaselleni?

En nyt missään tapauksessa halua kuulostaa leuhkalta, tai ettei ruoka kelpaa, mutta ehkä sitten kuitenkin kun ostetaan ravintolasta ruokaa mukaan, se voisi olla kivampi laittaa esimerkiksi laatikkoon. Tai toisaalta, onhan tuo ekologisempi vaihtoehto. Jos vaikka Hesburger ja Mäkkäri alkaisivat molemmat laittamaan koko aterian mukiin.

Mietin vaan, että jos olisinkin ottanut kebabin riisillä, olisiko riisi tuotu erillisessä mukissa, vai laitettu kaikki esim. 0,5 litran mukiin? Tai jos olisin ottanut ns. Alexander-kebabin, olisivatko leipäkuutiot a) alimmaisena b) päällimmäisenä vai c) seassa? Entä, jos olisin ottanut ihan tavallisen kebabin, olisko se taitettu keskeltä ja työnnetty mukiin väkisin?

Entä jos tilaa pizzan mukaan? :shock:

Meidän isä on kivikautisempi kuin teidän isä.

Eilinen Hesari uutisoi, miten Hiilihydraattien ja kevyttuotteiden kammo näkyy tuotekehityksessä. Vuoden 2012 terveellinen ostoskori on käytännössä jo täytetty. Kyllä, se tulee siltä samalta kivikautiselta mantereelta, jolta Five fingersit, superfoodit, paleo ja positiivinen ajattelukin tulevat.

Olisi lapsellista kuvitella, että ruoka muuttuu nyt terveellisemmäksi. Ei, se muuttuu muuten vaan. Kun yhtä poistetaan, toista on kuitenkin lisättävä – eihän se muuten ole myytävä tuote.

Juttelin ruokajutuista sattumalta vähän aikaa sitten Väinö Lestelän, CrossFit Helsingin perustajan kanssa. Keskustelussa tuli esiin pointti, jota jäin miettimään:

Hiilihydraattien syömisestä on tullut meille vastenmielistä ja vaikeaa.

Kyllä. Samalla tavalla vaikeaa, kuin rasvan syöminen oli kevyttuotteiden kulta-aikana. Ei oikein pysty, ellei sitä oikein perustele, että kun mä kuitenki treenaan ja jos sit lenkin vetäis illalla. Ettei kaurapuuro nyt vaan jää pullottamaan. Onhan se niin. 0 % rasvaa on nyt 0,01 % hiilaria.

Vielä muutama vuosi sitten oli yhteiskunnallisesti hyväksyttävää syödä pari palaa Realia juustolla ja leikkeleillä. Joskus jopa tavallista sokerijugurttia.

Nyt se ei käy päinsä, koska uuden maailmanjärjestyksen mukaan paitsi viljat, myös maitotuotteet ja teolliset lihatuotteet on bannattu.

En aio tänään olla mitään mieltä leivästä tai jugurtista. On silti mielenkiintoista nähdä, miten esimerkiksi ylipainotilastot ja yleinen hyvinvointi muuttuvat, nyt kun meijerivoi on uusi musta.

Isä hei. Sulla on keliakia, laktoosi-intoleranssi ja nyt sun pitää ajatella että sä oot kivikaudella. Juhla Mokka ja ruispalat roskiin, syöt aamulla kookospähkinän, välipalaksi siemeniä ja illaksi käyt taistelemassa itsellesi luomusertifioidun pihvin. Vedät jalkaas varvassukat ja olet positiivinen.


Kirjoitin maaliskuussa tekstin Ei lisättyä sokeria eikä mummoja, kiitos. Eläkeläiset on etiketeissä edelleen, mutta se mitä myös lisätään, on rasva. Poistetaan hiilarit ja lisätään rasvaa. Einespaketit on täynnä kylmäpuristettua sitä ja tätä. On maksalaatikkoa macadamiaöljyllä ja hernekeittoa hampulla. Kellogg’sin paleoperhe tulee vielä, sanokaa mun sanoneen.

    


Jos saa nöyrästi pyytää, niin ei lisättyä sokeria, mummoja, rasvoja eikä luolamiehiä, kiitos.

PS. Isä, ole soturi! Muista kuidut!

Sulje silmät, ajattele isänmaata ja syö.

Mitä enää uskaltaa syödä? Mitä tekee mieli syödä? Eipä juuri muuta, kuin marjoja ja juureksia. Luomulihaa ja jotain öljyjä.

Einekset ovat sontaa, se on selvä asia. Taloussanomat kysyy, miksi meille syötetään roskaa? Silminnäkijä kertoo: Väärennetty ruoka. Prisman Ravinto ja geenit kertovat toisenlaisen totuuden, muun muassa bisfenoli A:sta, jota saamme muovituotteista. Tämä vaikuttaa ihmisen hormonitoimintaan ja muun muassa kasvattaa nuorten tyttöjen rinnat liian aikaisin. Bisfenoli A on ollut puheenaiheena mm. Hesarissa, mutta ei vielä paljon.

Muovin lutkuttaminen aloitetaan tuttipullosta. Ja mitä muovin sisältämät ksenoestrogeenit tekevät miehen hormonitoiminnalle, sitä voi tutkia vaikka Halmetojan blogista.

Tehomaatalous on jo ajatuksena vastenmielinen. Ei maistu kana, possu tai nauta, kun tietää, millainen on ollut eläimen lohduton matka lautaselle. Ei auta, vaikka possuun liimataan hyvin suunniteltu etiketti ja tuotteistetaan se Rypsiporsaaksi®.

Ei tee mieli syödä mitään.

Mille perustaa ruokavalio, kun kaikki on vastenmielistä joko sisällöltään tai eettisesti? Kaikki ruoka olisi parasta tehdä itse. Suosia luomua, “syödä ruokaa jonka esi-isämmekin tunnistaisivat ruoaksi.” Marketissa ei ole paljon ostettavaa. Mitä enemmän hehtaareja, sitä vähemmän syötävää.

Katteiden lisääminen kiireen kustannuksella on hassua. Valmisruoka pelastaa kiireisen äidin: “Osta, älä syyllisty, eivät lapset ole ennenkään eineksiin kuolleet. Valmisruoat vapauttavat aikasi työlle.”

Ehkä valmisruokien syöminen on yhteiskunnallisesti tärkeä teko: enemmän aikaa työlle, enemmän työpaikkoja, verorahat kiertoon. En tiedä. Ja totta: eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki alkaisivat keräämään marjansa itse ja hakemaan lihansa pieniltä tiloilta markettien sijaan. Pitäisivät pihassa omaa kanaa. Lakkaisivat ostamasta hyvää tarkoittavia leipäpusseja ja jugurtteja.

Niitä, jotka todennäköisesti korjaavat juuri sitä ruoansulatusongelmaa, jonka on ensin hankkinut vastaavia syömällä.

Uunivalmis lihamureke sisältää 28% possua ja 29% nautaa, loput lisäaineita ja jotain sidosaineita. Kilohinnaltaan se on kuitenkin huomattavasti kalliimpi kuin jauheliha. Maksamme ekstraa siitä, että saamme lisäaineilla jatkettua ruokaa. Valmiiksi paloitellut ja kelmuun laitetut juurekset maksavat moninkertaisesti enemmän, kuin alahyllyn vapaat juurekset sellaisenaan. Esikeitetty, käsitelty ja muoviin pakattu peruna on pakasteena tietenkin triplasti kalliimpaa, kuin raaka peruna.

Oikeasti “vetoavan” ruoan löytäminen on haastavaa. Mikään ei maistu, mikään ei kiinnosta. Mutta jotain on kuitenkin syötävä: kotimaiset marjat ovat ehdottomuus. Juurekset. Vihannekset. Luomuliha ja -kananmunat. Kala. Pähkinät ja siemenet. Erilaisi rasvoja. Siinäpä se pääpiirteittäin on.

Koska ei voi elää pitäen suutaan kiinni, on parasta syödä silmät kiinni. Ajattele isänmaata ja syö!

Trendikkäät rasva-ansat

Ruokavalioissa on sudenkuoppia, vaikka ne olisivat miten trendikkäitä. Rasvan läträämisen kanssa on paljon mahdollista että suuri paisumus odottaa. Tätä pohdin syyskuussa Nyrkillinen voita -postauksessa.

Ruokavalion pitäisi olla sellainen, josta tykkää ja nauttii ja jota voi noudattaa aina. Ei kai kukaan halua laihduttaa joka päivä? Loppuelämänsä? Mutta samalla ne ruoka-aineet, jotka ovat nyt muotia, ovat myös ansoja. Se, että joku on terveellistä, ei tarkoita että sitä voi syödä rajattomasti. Kuten kookosrasva.

Jos ruokavalio sisältää paljon rasvaa, pähkinöitä ja vaikka kookosmaitoa, energiamäärä kohoaa nopeasti korkeaksi. Lienee selvää, että jos päivisin karppaa ja syö paljon juustoa ja pekonia, ei voi illan päätteeksi tehdä yhtään voileipää. Ellei tavoitteena ole kasvu.

Kookosmaidossa on 208 kcal/100 g. Cashew-pähkinöissä on 574 kcal/100 g. Avokadossa 198 kcal/100 g. Voitakaan ei paljon tarvitse lisäillä.

Näiden yleisin ongelma voi olla se, että ne syödään ruoan lisäksi. Tai mistä minä tiedän, arvailen vaan. Vähän kuten alkoholi. En ole koskaan nähnyt lihavaa katujuoppoa, mutta ei se vielä tarkoita että viina laihduttaa.

He kai elävät pelkällä alkoholilla. Ne jotka käyttävät paljon alkoholia tuhdin ruoan lisäksi, ovat harvemmin kovin hoikkia.

Kun en juuri nyt itse treenaa aktiivisesti, muutin smoothieiden koostumukset ja jätin pähkinät lähes kokonaan pois. Jos ei kuluta, ei tarvitse tankata.

Varpu on ruokavalioasioissa täysin omaa luokkaansa. Vaikka olemme tehneet yhteistyötä jo kauan, en oikein vieläkään ymmärrä miten joku voi olla niin maalaisjärkinen ja hifistelijä samaan aikaan. Lukekaa, niin tiedätte mitä tarkoitan. Maanantaisoturit-kirjaa saa jo varata ennakkoon Bookplussasta!

Facebook myönsi nami suklaaleivoksen

Nami suklaaleivokset? Olet ansainnut sen? Ehheheeee. Ihana elämä! Muutan Farmvilleen asumaan, syön pelkkiä leivoksia ja korvaan elävät ihmiskontaktit Aku Ankan tunnetila-analysaattorilla. Ei siihen niin kovin pitkä matka ole.

Facebookissa nähdään! Siellä minä olen. Jos en läppärillä, niin tahmealla E71:llä tai sitten muuten vaan ajatuksissani. Se niin tuntee mut <3 ja saan juuri oikeanlaisia mainoksiakin. <3

Ysäridieetti, seuraava trendi!

Nyt on isosti muotia “syödä kuin kivikaudella syötiin”. Onhan se hienoa, koska nuo ruokavaliosuuntaukset on pääsääntöisesti hyviä. :) Oma valintani ei ole paleo. Ja jos olisi, se sisällön itsensä – ei alkuperän takia. Ei siksi, että haluaisin nimenomaan syödä kuin luolaihminen tai kivikautinen. Varpu kirjoitti tästä postauksenkin, Lukekaa se ja kommentit myös.

Eihän kivikaudella ollut hiustenpidennyksiä eikä Facebookkia, joten en millään löydä sieltä esikuvia. Mun äijä on ihan kauhee luolamies, mutta silläkin on auto.

Toisaalta JOS olisin elänyt kivikaudella, olisin varmaan syönyt pieniä kiviäkin. En nyt “pysty muistamaan” millaista sinä aikana oli, mutta itse olen tällä hetkellä taipuvainen tohon ysäridieettiin. Se on sitä, että halutaan Kurt Cobainin laihuus mutta Courtney Loven naama.

Ja kun oikeasti karppauksessa ja missä tahansa on pahoja sudenkuoppia. Se, että syö paljon voita ja pähkinöitä, ei ole ihan niin simppeliä kuin miltä se kuulostaa. 100 grammaa cashewpähkinöitä sisältää 574 kaloria. Kourallinen pähkinöitä aamu-, väli-, ja iltapalaksi ja nyrkillinen voita parsakaalin päälle ei välttämättä suoranaisesti laihduta, vaikka jollain foorumilla jollekin kävikin niin.

Eikä kaikkien ruokavalioiden tarkoitus ole tietenkään aina vaan laihduttaa. Mutta toisaalta jos tarkemmin ajattelee, niin Ysäridieetti on kyllä just sitä.

Nyrkillinen voita ja kossu pakkaseen

Kohta tirisee!

No nyt on tiukkaa vääntöä rasvasta! Jee! A-Talkin Voita pöytään sekä MOTin Rasvainen Kupla ovat sekä mielenkiintoisia, että viihdyttäviä keskusteluita. Ja tietoakin tulee. Ja väittelyt aivan klassikkokamaa.

Voin ja rasvan vapauttaminen pannasta on hyvä asia, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuo vääntö lopulta tuo tullessaan. Läskiä? Terveyttä? Mitä?

Avainsana on näet kuitenkin balanssi. Jos nyt yhdistetään vimmaisesti ranskanleipä, voi, bisse ja kossu, tuskin tuo sitä toivottua lopputulosta sekään. Harvalla kun kuitenkaan on lopullisesti tarpeeksi tietoa siihen, että osaisi säännöstellä suhteet oikeanlaisiksi. Voin kanssa on helppo vetää överiksi – eikä kukaan enää kohta tiedä mitä saikaan syödä ja paljonko.

Voita nyt ainakin syödään kohta ihan helvetisti, se on selvää. Eikä se väärin ole. Mutta …

.. voileipiä?! Voitahan kuuluu siis syödä? Vai oliko se se hiilari? Vai proteiini? Eikun omega. 3 vai 6? Vai 9? Omegamuna. Saikos munalla mennä töihin? Onko mulla enää töitä? Eikun superfood. Vai villiruoka. Pakurikääpä. Eikun maitopurkki. Ei lehmänmaitoa kuitenkaan. Homogenointi. Itte oot homo. Vuohia. Onko Suomessa vuohia? Käytä maalaisjärkeä. En osaa. No syö kuin kivikautinen. No mitä ne söi? Tätä. Oletko varma? No en.

“Lihapiirakka kahdella nakilla, kiitos”, summaa Perus-Pertsa, joka ei ymmärrä enää mistään yhtään mitään.

Sokeri-iskä kävi täällä

Sugar Daddy! Again! Rallatan ravintoasioita niin usein, että suurin osa lukijoista tietänee, etten syö sokeria. En valkoisia jauhoja, viljoja, en berunaa enkä juuri aspartaamiakaan. Näin on ollut monta vuotta, eikä kaupasta tulisi mieleenkään ostaa leipää tai edes mysliä. :) En nyt tee siitä sen suurempaa laulua. Mutta sokeri tekee riippuvaiseksi.

Tunnetusti iso kasa höttöhiilaria aterialla aiheuttaa joko a) jatkuvan näläntunteen ja kokopäivänmittaisen mussutuskierteen tai b) nukahtamisen.

Uskon, että on opittu tapa se että “nyt tarvii jotain makeaa”. Ja mikä nyt onkin makeaa kenenkin suussa, sekin on yksilöllistä? Itse olen nykyään niin ärsyttävä, että mansikka on suuhuni niin makea, etten todella kaipaa sen kummempaa.

Joskus olisin voinut tappaa paljain käsin, jos joku ilopilleri olisi tullut sanomaan että “kyllä mansikka kuule riittää” — samalla kun olisin itse rouhinut Marabouskan suorakaidetta poikittain naamariin.

No, nyt olen itse se sokeriton ilopilleri. IhQulaa!

Paitsi tänään. Koska sokruisi tuli ja aiheutti välittömästi kierteen. Jauholla ei ole mitään tekemistä nälän kanssa: se ei vie sitä pois, vaan yllyttää sitä. Esim. puuroaamiaisen jälkeen on saatava lounas jo klo 10.30. :P

Mutta näin se kävi:

Ollaan kaupassa. Tytär haluaa jäätelön. Äitikin ottaa (mun neljäs jätski tänä kesänä, toim. huom). Kun minttupuffet on syöty, humahtaa jo! Pakko saada lisää sokeria. Heijee, toinen jäde! Kivaa että on! Kun kaksi jädeä on syöty, onkin oikeastaan jo nälkä. Pakastimen muuttotyhjennyksen myötä pöydällä on ruisleipää. Jee, saaristolaislimppua, ihQulaa!

Mutta koska vilja (edes ruis) ei vie lihansyöjän nälkää, tulee siivuja vedettyä yksi jos toinenkin. Jos en olisi syönyt leipiä sitä mukaa kun tein niitä, olisin voinut koota saaristolaisleipä-Eiffelin. Juustoa päälle ja jee. Kun jäätelöt ja leivät on syöty – nälkä on tallella – ja sokerinhimo yltyy. Fak! Pakko saada suklaata. Söin siis suklaata. Sitten irtokarkkeja tytön kätköstä. ELÄMÄ ON PULLAA!

Kas kummaa: vihannekset, marjat, LIHA, pähkinät, kala jne. eivät saa aikaan samanlaista ilmiötä. Liha ei nouse päähän. Saatan kyllä ajella autoa pihvi suussa, mutta en napostele lihanpaloja. :D Ei kukaan ala ahmimaan lihaa ja vihanneksia, koska ei pysty eikä huvita, ja koska ne eivät ne laukaise samanlaista piikkiä ja himoa kuin hiilihydraatit – sokeri..

Lihasta ja kasviksista ei myöskään tule darraa. Ei edes munasta. Ja jos jotain, sen minä tiedän että huomenna aamulla on pää turvoksissa, paha olo, silmät tuskin aukeavat. Kiitos sokerin, kiitos noiden shitti-hiilihydraattien. Olo on turpea ja huono, epäterve ja omituinen. Jopa vähän likainen. Mutta hei, tietty likainen. Sugar Daddy was here.

PS. Syön kyllä hiilihydraatteja, mutta en normaalisti yllämainituissa muodoissa. Varpun kirjan aiheesta voi ladata tästä: IrtiSokerista. Niin se homma menee: kun on vierottanut itsensä sokerista, sitä ei kaipaa. Kun sitä ei kaipaa, sitä ei syö. Ellei sitten keksi ostaa “yhtä” jäätelöä tai tehdä leipäeiffeleitä, kuten eräät.