Kategoria-arkisto: Big Kahuna Burger

Nyrkillinen voita ja kossu pakkaseen

Julkaistu syyskuu 18, 2010| 5 kommenttia

Kohta tirisee!

No nyt on tiukkaa vääntöä rasvasta! Jee! A-Talkin Voita pöytään sekä MOTin Rasvainen Kupla ovat sekä mielenkiintoisia, että viihdyttäviä keskusteluita. Ja tietoakin tulee. Ja väittelyt aivan klassikkokamaa.

Voin ja rasvan vapauttaminen pannasta on hyvä asia, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuo vääntö lopulta tuo tullessaan. Läskiä? Terveyttä? Mitä?

Avainsana on näet kuitenkin balanssi. Jos nyt yhdistetään vimmaisesti ranskanleipä, voi, bisse ja kossu, tuskin tuo sitä toivottua lopputulosta sekään. Harvalla kun kuitenkaan on lopullisesti tarpeeksi tietoa siihen, että osaisi säännöstellä suhteet oikeanlaisiksi. Voin kanssa on helppo vetää överiksi – eikä kukaan enää kohta tiedä mitä saikaan syödä ja paljonko.

Voita nyt ainakin syödään kohta ihan helvetisti, se on selvää. Eikä se väärin ole. Mutta …

.. voileipiä?! Voitahan kuuluu siis syödä? Vai oliko se se hiilari? Vai proteiini? Eikun omega. 3 vai 6? Vai 9? Omegamuna. Saikos munalla mennä töihin? Onko mulla enää töitä? Eikun superfood. Vai villiruoka. Pakurikääpä. Eikun maitopurkki. Ei lehmänmaitoa kuitenkaan. Homogenointi. Itte oot homo. Vuohia. Onko Suomessa vuohia? Käytä maalaisjärkeä. En osaa. No syö kuin kivikautinen. No mitä ne söi? Tätä. Oletko varma? No en.

“Lihapiirakka kahdella nakilla, kiitos”, summaa Perus-Pertsa, joka ei ymmärrä enää mistään yhtään mitään.

→ 5 kommenttia

Kategoria(t): Big Kahuna Burger, Ravinto

Sokeri-iskä kävi täällä

Julkaistu elokuu 31, 2010| 5 kommenttia

Sugar Daddy! Again! Rallatan ravintoasioita niin usein, että suurin osa lukijoista tietänee, etten syö sokeria. En valkoisia jauhoja, viljoja, en berunaa enkä juuri aspartaamiakaan. Näin on ollut monta vuotta, eikä kaupasta tulisi mieleenkään ostaa leipää tai edes mysliä. :) En nyt tee siitä sen suurempaa laulua. Mutta sokeri tekee riippuvaiseksi.

Tunnetusti iso kasa höttöhiilaria aterialla aiheuttaa joko a) jatkuvan näläntunteen ja kokopäivänmittaisen mussutuskierteen tai b) nukahtamisen.

Uskon, että on opittu tapa se että “nyt tarvii jotain makeaa”. Ja mikä nyt onkin makeaa kenenkin suussa, sekin on yksilöllistä? Itse olen nykyään niin ärsyttävä, että mansikka on suuhuni niin makea, etten todella kaipaa sen kummempaa.

Joskus olisin voinut tappaa paljain käsin, jos joku ilopilleri olisi tullut sanomaan että “kyllä mansikka kuule riittää” — samalla kun olisin itse rouhinut Marabouskan suorakaidetta poikittain naamariin.

No, nyt olen itse se sokeriton ilopilleri. IhQulaa!

Paitsi tänään. Koska sokruisi tuli ja aiheutti välittömästi kierteen. Jauholla ei ole mitään tekemistä nälän kanssa: se ei vie sitä pois, vaan yllyttää sitä. Esim. puuroaamiaisen jälkeen on saatava lounas jo klo 10.30. :P

Mutta näin se kävi:

Ollaan kaupassa. Tytär haluaa jäätelön. Äitikin ottaa (mun neljäs jätski tänä kesänä, toim. huom). Kun minttupuffet on syöty, humahtaa jo! Pakko saada lisää sokeria. Heijee, toinen jäde! Kivaa että on! Kun kaksi jädeä on syöty, onkin oikeastaan jo nälkä. Pakastimen muuttotyhjennyksen myötä pöydällä on ruisleipää. Jee, saaristolaislimppua, ihQulaa!

Mutta koska vilja (edes ruis) ei vie lihansyöjän nälkää, tulee siivuja vedettyä yksi jos toinenkin. Jos en olisi syönyt leipiä sitä mukaa kun tein niitä, olisin voinut koota saaristolaisleipä-Eiffelin. Juustoa päälle ja jee. Kun jäätelöt ja leivät on syöty – nälkä on tallella – ja sokerinhimo yltyy. Fak! Pakko saada suklaata. Söin siis suklaata. Sitten irtokarkkeja tytön kätköstä. ELÄMÄ ON PULLAA!

Kas kummaa: vihannekset, marjat, LIHA, pähkinät, kala jne. eivät saa aikaan samanlaista ilmiötä. Liha ei nouse päähän. Saatan kyllä ajella autoa pihvi suussa, mutta en napostele lihanpaloja. :D Ei kukaan ala ahmimaan lihaa ja vihanneksia, koska ei pysty eikä huvita, ja koska ne eivät ne laukaise samanlaista piikkiä ja himoa kuin hiilihydraatit – sokeri..

Lihasta ja kasviksista ei myöskään tule darraa. Ei edes munasta. Ja jos jotain, sen minä tiedän että huomenna aamulla on pää turvoksissa, paha olo, silmät tuskin aukeavat. Kiitos sokerin, kiitos noiden shitti-hiilihydraattien. Olo on turpea ja huono, epäterve ja omituinen. Jopa vähän likainen. Mutta hei, tietty likainen. Sugar Daddy was here.

PS. Syön kyllä hiilihydraatteja, mutta en normaalisti yllämainituissa muodoissa. Varpun kirjan aiheesta voi ladata tästä: IrtiSokerista. Niin se homma menee: kun on vierottanut itsensä sokerista, sitä ei kaipaa. Kun sitä ei kaipaa, sitä ei syö. Ellei sitten keksi ostaa “yhtä” jäätelöä tai tehdä leipäeiffeleitä, kuten eräät.

→ 5 kommenttia

Kategoria(t): Big Kahuna Burger, Ravinto, Spartareksia, Turhuutta

Testosikaa pöytään ja Moilanen suuhun

Julkaistu elokuu 26, 2010| 5 kommenttia

Iltalehden Pekoniuutinen kertoo, että keskivertoamerikkalainen syö vuodessa 8 kiloa pekonia. Nojaa, keskivertosuomalainen nainen syö peksua paljon enemmän, tiedän, niin käy kun menee yhteen oikean sian kanssa. Nam! :D

Non Kosher -parisuhteiden kunniaksi työnnetään pää uuniin! Tulossa ihan sairaan tykki safka, maailman yksinkertaisin takuuvarmasti. Päivän E-annos tulee nyt Kabanossista, en jaksanut lähteä etsimään eetöntä makkaraa, eikä kivijalka-Sale sellaisia myy. Tämän ruoan nimi on Moilanen.

Moilanen tehdään siten, että pilkotaan mitä tahansa kasviksia (tässä on kesäkurpitsa, paprika, sipuli, bataatti) ja laitetaan ne oliiviöljyn kanssa vuokaan. Päälle pilkotaan neljä makkaraa. Uuni päälle ja Moilanen sisään. Valmista sitten kun Kabsut on ruskistuneet. Sinappi-ketsuppi.

Ja samalla kun syödään kuolleita eläimiä, kuunnellaan livemusaa netistä. Ruoka on kuumaa, mutta niin on siatkin. Testosika!

→ 5 kommenttia

Kategoria(t): Big Kahuna Burger, Tänään lautasella

Once Upon a Time in America

Julkaistu heinäkuu 8, 2010| 1 kommentti

Tasan vuosi sitten olin valmentajani Catherinen luona St. Louisissa ja Chicagossa. Treenasin helvetillisen kuumassa autotallissa, nostin nostin nostin. Fahrenheitteja oli ainakin ziljoona ja hiki valui niin, ettei koskaan ennen eikä jälkeen. :) Leikin koirien kanssa, nostin nostin nostin. Ozzie on tuo jota suutelen, valkoinen on edesmennyt Lily. God Bless that White Dog! <3

Meillä on keittiön seinässä maailmankartta, johon olen lapsosen kanssa liimannut merkit kaikkiin niihin maihin, joissa olen kilpaillut tai käynyt kouluttautumassa tai treenaamassa.

Suomi, Viro, Latvia, Saksa, Espanja, Kroatia, Amerikka. Latvia ja USA monet kerrat. :) Columbus Ohio, St. Louis Missouri, New York, New York. Luuuv!

Täytyy sanoa, että itselleni suurin hyöty tähän lajiin nähden on tullut via America. Parhaat kisat, parhaat kokemukset, eniten oppia. Eniten yhteyksiä.

Amerikkalaiset on itse asiassa vaikuttaneet myös suomalaisen kahvakuulaurheilun kehitykseen ja etenemiseen ihan valtavasti. Esimerkiksi omalla kohdallani voin vilpittömästi sanoa, että suurin osa lajiin liittyvästä tiedosta olen omaksunut sieltä. Ja niin, olen lopulta saanut levittää ja julistaa kuulatietoutta mediassa nimenomaan kilpaurheiluna. Sitä ei olisi koskaan tapahtunut ilman amerikkalaisia. :)

Toki, väline on venäläinen ja laji neuvostoliittolainen, eivätkä jenkit sitä missään määrin jätä muistamatta. En itsekään, naapurissa kun ollaan.

Silti minulle oli ja on paljon luontevampaa toimia amerikkalaisten kanssa. En puhu venäjää, mutta tuonne merten taakse meillä on yhteinen kieli ja samat intressit. Minulla on siellä superpaljon ihania ystäviä, ja aivan ehdottomasti on päästävä pian Kaliforniaan.

Nyt tietenkin koitan olla realisti ja muistaa, että tuo reissaaminen oli mahdollista vain siksi, että olin hyvin palkatussa päivätyössä. :) Vaikka nyt olisinkin vapaa matkustamaan, olen liian köyhä matkustamaan. Mutta eiköhän tähän ratkaisu vielä löydy.

Mutta juuri nyt olen Turussa, ja voin vaan nuuskuttaa magnesiumia ja painua muistelemaan hyviä autotalliaikoja. Garage Days kick ass! Täytyykin tehdä siitä ihan oma postaus. Niin kunkkuja muistoja. Ja biisejä. Ja ihmisiä. Ihana elämä! Olen vaan kertakaikkisen ONNEKAS saatuani olla parhaiden opissa. :)

Mutta saagahan jatkuu, heti kun ehdin kirjoittamaan lisää. Tämä tarina ei jää tähän!

→ 1 kommentti

Kategoria(t): Big Kahuna Burger, Flavor of the Month, Kahvakuulaurheilu, Koulutukset ja kurssit, Maailmalla, Tykkää tästä

Neiti Etsivä

Julkaistu heinäkuu 6, 2010| Jätä kommentti

Varpu Tavi kirjoitti Iltalehden blogiinsa otsikolla Salapoliisi ruokapetosten jäljillä. Loistokasta! Pakkolukemista kaikille!

→ Jätä kommentti

Kategoria(t): Big Kahuna Burger, Joku sanoi sen niin hyvin, Ravinto

Banana. That Yellow Bastard

Julkaistu heinäkuu 5, 2010| Jätä kommentti

Lip smacking GOOD!

Nyt pois pahoista mauista .. äkkiä. :D Tässä eräs kolmen ruokalajin retkipäivällinen. Ei paha, ei paha. Aiemmin linkkaamani Monkeyfoodin kukkakaalisetti chorizoineen ja pihveineen. Yksi salaatti kaikkineen ja lopuksi marjat banaanilla. Banaanikin kävi nuotiolla. Love those Hotties!


→ Jätä kommentti

Kategoria(t): Big Kahuna Burger, Flavor of the Month, Ihana elämä!, Ravinto

Pims! Irti sokerista!

Julkaistu heinäkuu 5, 2010| 3 kommenttia

Muistin aivan yhtäkkiä, että hallojaa, Varpuhan on aikoinaan kirjoittanut nettikirjan Irti sokerista. Tuo on ladattavissa täältä Varpu Tavi / nettikirjat -osiosta ilmaiseksi ja salamannopeasti. Heidi Kannisto & Varpu Tavi: Irti sokerista 35 päivässä. Kirjassa on hyvää perusmatskua ja se kannattaa lukea.

“5 mars patukkaa, tuplapalleropussi, aitosalmiakkia ja 300g suklaata päälle..
tokenemisen jälkeen prinsessakakku (sulatettu mikrossa), pims keksejä paketillinen ja litra
kahvia.. ( tauko)
pakko saada suolaista, lihaperunasoselaatikkoa+tonnikalaa öljyssä+ paljon voita, lisukkeena
pieni paahtoleipä paketti, siivujen päälle voita, lauantaimakkaraa ja juustoa. (tauko)
puolijäisiä muffinseja pakastimesta (tauko)
litra lakritsijäätelöä (tauko)
kebab kioskilta (tauko)
Iltapalaksi uunissa lämmitettyjä karjalanpiirakoita lisukkeineen ja päälle 400g irtokarkkeja
makuunista (koska leffa unohtui..)”

Pims! Ihan noin paljon en voi itse sanoa viime aikoina sokeroineeni, mutta kuitenkin. Yksi viikkokin näkyy ja tuntuu. Vieraissa pöydissä, nälkäisenä, on tehtävä kompromisseja (Oikea ratkaisu on omat EVÄÄT).

Mutta sanottava on, että sokeri on äärimmäisen addiktoivaa ja shittihiilarien hyöty minimaalinen. Homma menee oikeastikin lähes aina saman kaavan mukaan. Otan leivän aamiaiseksi, WHOA, yksi ei riitä, WHOA, teen toisen. Aika pian on taas nälkä, ja jos siihen erehtyy syömään makaronia, WHOA, jälkkäriksi on pakko saada maitosuklaata. WHOA! Ja jos tumma suklaa onkin niin pahaa ja tummaa että vähäkin riittää, maitosuklaa EI OLE. Kierre on valmis.

Ottaisko vielä jätskin?

Juuri noin se menee. Ja jos ja kun tätä jatkaa viikon päivät, lopputulos on niin fakin raivostuttava. Turvotus, josta saa taas hankkiutua eroon. Onneksi se ei ole vaikeaa, mutta ärsyttävää se on.

Kesä, hyttyset ja hiilarit

Hyttysille emme voi mitään, mutta oman suun voi aina pitää kiinni. Prkl. Hiilareiden väsyttävyydestä kertonee myös se, että oikeasti käytin yksi ilta leipää nukahtamislääkkeenä. Väsytti, mutta en saanut unta millään.

Menin keittiöön, söin ne sokerit mitä kaapista löytyi (leipä, suklaa, jätski whatnot) ja PIMS! putosin saman tien sänkyyn. Tein sen tietoisesti koska halusin vain nukahtaa, mutta kertonee jotain. Sekä viljoista, sokereista että minusta? :P

→ 3 kommenttia

Kategoria(t): Big Kahuna Burger, Ravinto

Suu auki

Julkaistu heinäkuu 4, 2010| 2 kommenttia

Sillä välin kun kirjoitan uusiksi kaikkia saitin valikkotekstejä, mietin myös tulevan viikonlopun eväitä. Nyt on sunnuntai. :D Homma menee näet siten, että ulkona syödään piste.

Olipa retki pitkä tai lyhyt ja main course mitä vaan, coleslaw tulee kylkiäisenä. Jälleen (joo, menee pian överiksi) luotan Monkeyfoodiin, jonka MC on postasi taannoin majoneesiohjeen, johon aion tässä tulevassa eväshankkeessa luottaa.

Sen oheen tuumailin falafelia. Olen kerran tehnyt itse, eivät pysyneet kovin kiitollisina palloina mutta ehkä tämä toinen yritys onnistuu paremmin. Maku oli toki fantastinen, joten en valita. Mutta ehkä niitä. Kolmanneksi haaveilen maniokkilastuista. :P Tein niitä Espanjassa ollessani, ja nyt mietin josko bataatin kanssa saisi jotain samankaltaista aikaan.

Niin tahi näin, tässä Plani. Tärkeä aihe, eikö? Vielä pitäis päättää minne menis vai istuisko vaan kyydissä. :D Kyyti!

→ 2 kommenttia

Kategoria(t): Big Kahuna Burger, Ravinto

Bataattivartalon paluu

Julkaistu toukokuu 25, 2010| Jätä kommentti

Body Sculpting feat. Sweet Potatoes

Varpu bloggasi juuri Iltalehteen otsikolla Sohvilla ihan perunoina ja siitähän tuli mieleen toinen vähän samantapainen ilmiö. Kirjoitin pari vuotta sitten jo muinaiseen Fitness-lehden blogiini aiheesta Bataattivartalo. Asia on taas ajankohtainen. Ilmiö on universaali, mutta kulminoituu aina alkukesään. Siinä missä suomalainen nainen on kuulemma kauneimmillaan saunapuhtaana (rakastan tätä megavalhetta), niin on varmaan suomalainen mies sitten bataattivartaloisena.

Unohdetaan omena ja päärynä. Bataatti on täällä taas! Batataa vastaan voi taistella tabatan kanssa! Batata tabata! Kill the Fat!

Photo courtesy: cookinglight.com

PS. Bataatti on ihana, syön sitä monesti viikossa ja se niinsanotusti “toimii”. :D

→ Jätä kommentti

Kategoria(t): Big Kahuna Burger, Flavor of the Month, Spartareksia

I’m sorry Kermit

Julkaistu toukokuu 6, 2010| 9 kommenttia

Before

After

→ 9 kommenttia

Kategoria(t): Big Kahuna Burger, Ravinto, Tänään lautasella