Kategoria-arkisto: Flavor of the Month

Kelkkaa ja kehon kuuntelua. 11 vinkkiä.

Tässä tulee sekalainen treenibloggaus eiliseltä, jonka seasta löytyy satunnaisia vinkkejä. Tärkeitä ja mielivaltaisia.

Löysin salilta tällaisen kasan, jota aloin hyödyntää. Ja siitä heti Vinkki nr. 1: hyödynnä painavia asioita. Ota raskaammin.

Sitten päätin työntää vähän kelkkaa. Jos joku sanoo, ettei voimaa treenatessa tule hiki, niin missä sitten? Otin paidan pois ennen toiminnallista osuutta – skeneä tuntevat tietävät, että näin kuuluu tehdä.

Vinkki nr. 2. etsi sali, jossa pääset kokeilemaan kelkkaa. Kulkee myös nimellä prowler. Tämän pitäisi olla ns. toiminnallisten salien vetonaula, eikä minkään muun.

Oli aika tiukka kelkkailu. Aloitin tyhjästä ja lisäsin päädyssä aina 10 kg lisää. Matka 40-50 metriä? Lisäsin painoja 40 kg saakka, sitten taas joka päädyssä alaspäin 40-30-20-10-tyhjä kg.

Pakko sanoa, että onneksi pidän treenaamisesta. Jos en pitäisi, en pystyisi mitenkään perustelemaan itselleni sitä, miksi käytin päiväni tuollaiseen.

Vinkki 3. Kehon kuuntelusta. Ehkä pääasia on, ettei kuuntele mieltä eikä varsinkaan kehoa.

Ei kenenkään mieli tai keho sano, että mene nyt nainen työntämään kelkkaa. Mutta hyvää treeniä se on. Liikunnan iloa tai muuta vastaavaa on turha hakea, mutta – hyvää treeniä se on.

TOSIN, (ja tästä on puhuttu poikain kanssa salilla) – niin kauan, kun pystyy ottamaan kuvia kesken harjoittelun, kaikki ei mene oikein. Aina tulee sanomista. Mutta toisaalta he eivät pidäkään jumppapäiväkirjaa netissä (onneksi). Vinkki 4 itselle: keskity treeniin, älä sen kuvaamiseen.

Vinkki 5: Kokeile foam rolleria. Michael Boylen blogissa juuri uutena Foam roller follow up sekä Is foam rolling bad for you?

Brunette foam rollaa toiminnallisella salilla: 

Eilen salilla pitkästä aikaa harmitti, että olin yksin.

Vinkki 6: treenikaveri. En tarkoita ystävätärtä tai prinssiä, jonka kanssa voidaan lukea yhdessä lehtiä ja pälättää – vaan henkilöä, joka auttaa sinua tekemään jotain, mihin et muuten välttämättä pystyisi tai tekisi. Vaikka vielä yksi kierros, vähän kovempaa tai enemmän.

Kuten eräs totesi, ensin treenit. Sen jälkeen voi sitten mennä vaikka kahville vaihtamaan kuulumisia (jos niitä enää on).

Eli ei välttämättä näin:

Tämä on mukavaa, mutta vähemmän kehittävää.

Vinkki 8: Yritä joskus tehdä vähän vaikutus. Tämän keksin juuri, ja tuskin se ihan väärin on? Ei loukkaantumisriskillä, mutta pienellä riskillä. Itse teen parhaat treenit ja suoritukset, kun yritän esittää parempaa kuin olen. Tulee tehtyä enemmän tai hienommin kuin ehkä muuten tulisi. Toki samalla metodilla olen myös loukkaantunut, joten suhtautukaa tähän varauksella.

Olen huomannut, että monet pystyvät usein paljon parempaan, kuin mitä itse kuvittelevat. Esiinny vähän. Tuntuu auttavan monia muitakin. :D

Viimeksi yritin tehdä vaikutuksen kuntosaliyrittäjä Mikkoon Spartanilla.

Siin se o! Mikko sanoi ettei itse pystyisi ja mulle tuli siitä hyvä mieli.


Vinkki 9: Vaikutuksen tekeminen tekemisellä. Treeniolosuhteissa vaikutusta ei oikein tehdä sillä, että ollaan täysissä meikeissä ja näytetään sievältä. Vaikutus tehdään tekemällä jotain hyvin. Vähän niinkuin Robin laulaa tytöstä, joka teki täydellisen Frontside Ollien. Ei se laula miten hieno tukka sillä oli tai hyvät huulikiillot.

Pätee myös miehiin. Ihan sama miten hihaton paita on päällä tai isot gunssit – kaikkea merkitsee se mitä pystyy tekemään. Se on kiinnostavaa ja vaikuttavaa.

Tästä Mikko ei sanonut mitään. Varmaan teki perässä heti kun lähdin?

Kohta lähdetään Nallen kanssa Valkeakoskelle, kun pidän kuulaleirin paikassa Heracles. Nallekin on tehnyt vähän jalkoja. En ole varma, tarvitsisiko. Toisaalta ymmärrän hyvin, jos vaan tykkää siitä.

Kuva: Tuomo Laine, JM Kuntosalilla.

Vinkki 10:  Ruokavalio. Jos nyt mietitte, että laihduttaako kelkka, niin vastaus on ei. On kai loppujen lopuksi ihan sama mitä treenaa, jos sen jälkeen syö joka tapauksessa kermapastan Snickersillä. Ai vitsa, kokeiluun. Se oli vinkki 11. :D

Ja jokeri: Totuus. Se löytyy Kalorilaskurista.

Joukkueen hemmottelupäivä, harjoitteluhuone.

Meillä oli joukkueen kanssa tyttöjen hemmottelupäivä joitakin viikkoja sitten. Nyt kun SM-kisoihin on enää kuukausi, treenitkin on jo muuttuneet. Tässä niitä suurella sydämellä pohditaan:

Kotisalien perustajille suosittelen oppaaksi Dietrich Harren Valmennusoppia, jossa on kappale Voimaharjoitteluhuoneen järjestäminen. Me emme toki tehneet voimaharjoittelua. Välineistä mukana oli ne mitä tarvittiin:

Emeriikka, Krisse, Milla, Satu.

Krisse hemmottelee itseään.

Milla ennen.

Ja jälkeen:

Kyllä.

Opi nostamaan! Se on ikuista ja terveellistä.

“Opettele nostamaan. Siinä tuote, josta tulet kiittämään vielä kymmenen vuoden kuluttua”.

Näin totesi painonnostaja Juhani Salakka Painonnostoliiton laivaseminaarissa. Ymmärsin, hymyilin ja allekirjoitin. Sanoin samaa kahvakuulan nostamisesta.

Se vie mukanaan. Isot liikkeet kuten tempaus, työntö, rinnalleveto koukuttavat, koska kehityksen tuntee. Tässä teille nostaminen, muuttumaton laji, jossa voit aina olla vain parempi kuin eilen.

Olen nähnyt, miten ihmisen pään päälle syttyy valo sillä hetkellä, kun nostamisen yksityiskohdat menevät perille. Kun huomaa, että pienillä tekniikkamuutoksilla pystyy nostamaan paljon enemmän ja pidempään kuin olisi koskaan kuvitellut. Kun huomaa, että osaa. Saa jalat käyttöön, ponnistuksen, allemenon, vauhdin, hei, sehän lentää!

Niin lentääkin! :D

Viimeksi tämän oivalsi Annika:

“Kiitos Kukka sinulle! Tunneilla käytiin tekniikat perinpohjin läpi ja ehdit opastaa kaikkia henkilökohtaisesti. Lisäksi oma innostuksesi lajiin säteili sellaisella voimalla, että ei voi kuin ihailla.

Kuulakärpänen puri – ja niinpä lähdin viimeiseltä tunnilta kotiin vasta kun olin hankkinut itselleni ikioman kuulan. Ja on sitä jo nostettukin, ei jäänyt ovistoppariksi. ”

Olen nähnyt saman tapahtuvan sadoille ihmisille. Fight Clubia mukaillen:

Välineenä kahvakuula on tylsä ja tavallinen, mutta kaikkea merkitseekin se, miten sitä käyttää. Ja etenkin, miten osaa käyttää omaa kehoaan sen kanssa. Osaa tekniikat, tietää rentouden ja jännityksen vaihtelun. Osaa hallita kehoaan yhtenä yksikkönä ja huomaa että jalat, keskivartalo ja kädet toimivat saumattomasti yhteen.

Maailman vapain paino, joka voi kulkea aina mukana. Ja kun on kerran oppinut nostamaan, sitä ei koskaan voida ottaa sinulta pois.

Oppiin pääsee keväällä ja kesällä vähän siellä sun täällä:

Kevään leirejä ja ohjaajakoulutukset. Huom: WKC:n ohjaajakoulutuksiin ilmoittaudutaan WKC Storeen ao. linkeistä. Minulta saa lisätietoa. Osa on jo täynnä, mutta varasijoja voi koittaa jos tulee peruutuksia.

14.4 Valkeakoski (kuulaleiri, nostamisen perusteet, tekniikat)
klo 13.-16.00, paikka Heracles Valkeakoski, hinta 60 € TÄYNNÄ!

21.4 WKC® Fitness Trainer -ohjaajakoulutus (Turku)
klo 10.-17.00, Turku Sali 82
Ilmoittautumiset ja maksut WKC Store

22.4 Pori (nostaminen, tekniikat rinnalleveto, työntö, tempaus)
klo 12.-15.00, paikka Porin Kuntokeskus TÄYNNÄ!
Hinta 60 €

28.4 Vantaa (kuulaleiri, nostamisen perusteet, tekniikat) TÄYNNÄ!
Klo 12-15.00, paikka Voda Liikuntakeskus
Kielotien keskus, 2. kerros (ent. Tikkurilan Anttila) Horsmakuja 1, Vantaa
Hinta 60 € (www.voda.fi/)

19.5 Vääksy – tarkentuu pian!

2.6 WKC® Fitness Trainer -ohjaajajakoulutus 
Klo 10.-17.00 Bigboys Barbell Club
Ilmoittautumiset ja maksut WKC Store

Ohjaajakoulutuksista tässä lisää linkkejä ja tietoa.

Ilmoittautumiset: kukka (at) kukkalaakso.com
Maksut: kurssit maksetaan ennakkoon tilille Nordea 117530-216060 tai
FI22 1175 3000 2160 60 (viestiksi paikka ja päivä)

Positiivisen palautteen voima.

Parin viikon takaisella Voimanostoliiton leirillä oli luennoimassa Pasi Koivunen aiheenaan henkinen valmennus. Hän puhui palautteen, sen myönteisyyden ja positiivisuuden merkityksestä.

Virheellisestä suorituksestakin voi kääntää paremman puolen, jolloin oppi menee paremmin perille. Sen sijaan, että kertoisi toiselle miten “sun nosto meni ihan pilalle” voisi todeta, että “se menisi paremmin jos tekisit näin”.

Uskon myönteisyyteen toivottavasti kuolemaani saakka. Suomi on lannistajien maa, jossa tunnutaan pelkäävän hyvän palautteen antamista “ettei se vaan ylpisty”.

Ylpeys on vähän turhan pelättyä. En usko ylpeyteen. Sen sijaan uskon iloiseen itsevarmuuteen ja siihen, että toisen kehuminen ei ole koskaan itseltä pois.

Minulle kävi niin juuri eilen. Aamulla salilla valitin isoon ääneen, kuinka räjähdän omaan paksuuteeni hetkenä minä hyvänsä. Treeni ei kulkenut, tanko painoi tonnin ja kuulat kaksi. Halusin lopettaa kaiken urheilua ja kevättä myöten.

Illalla kävin Ruissalossa juoksemassa, josta tullessani lippalakkipäinen nuori mies tuli vastaan ja totesi, että “onpas sulla kaunis kroppa”. Lause oli toki ohimenevä tokaisu ja kauneus aina katsojan silmässä – mutta tuollaista kuulee ehkä kerran sadassa vuodessa. Ilahduin siitä niin paljon, että kävin lenkillä heti aamusta.


Olen loputtoman kyllästynyt tähän tulehtuneeseen kotimaiseen ilmapiiriin, jossa kaikki alkaa siitä että et sinä siihen kuitenkaan pysty. Tai sopii kokeilla.

Ja että lähtökohtaisesti pitää pyytää anteeksi sitä, että itse tykkää urheilla eikä syödä sipsejä.

Ootavvaaan, se joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Kohta sattuu leukaan. Kohta napsahtaa. Jne jne.

No. Sillä välin kun kuuseen kurkottajat ovat jo melkein latvassa, valittajat makaavat edelleen mättäällä tulehtumassa omaan valitukseensa. Uskon, että myös asenne on valinta.

Kahvakuulatempaus, for fitness (for life).

Tässä pätkä IceChamber Kettlebell Girls -tiimin Jessican tempaustreenistä.

“When you’re short on time, nothing beats the Kettlebell snatch for fitness. Here’s one example of an 8 minute workout with Jess.” IC blog 

Pidän ylläolevassa erityisesti kohdasta for fitness. On taivahan tosi, ettei tarvitse olla kisaaja saadakseen tehdä hyvällä ja taloudellisella tekniikalla. Mielestäni on harrastajan oikeus saada hyvää ohjausta tähän – ihan vain voidakseen tehdä harjoituksensa nätisti ja tehokkaasti. Kuten sanottu, ei ole olemassa erikseen kisa- tai kuntotekniikkaa. Nosta oikein.

Tempauksen tekniikka vaatii yleensä hieman opettelua. Ensin lähden aina siitä, että harjoittelija a) saa käden suoraksi ja b) osaa pysäyttää isossa kaaressa liikkuvan kuulan pään päälle. Itse etenen opettaessa aina ensin yläasennon ja lukituksen opettelun ja vauhtipunneruksen kautta kohti tempausta.

On helpompi kontrolloida painoa, joka liikkuu rinnalta ylös (vauhtipunnerrus) kuin vapaana alhaalta ylös. Vasta, kun pysäytys on hanskassa, voidaan tehdä tempauksia. Tämä on liikkeiden marssijärjestys minulla paitsi turvallisuus-, myös tehokkuussyistä.

Yleisin virhe tempauksessa on olematon pysäytys, jolloin käsi ja kuula huojuvat valtoimenaan pään päällä. Kevyellä painolla se ei ole välttämättä vaarallista, jos kohta ei kovin tehokastakaan. Olen aika pitkälle sitä mieltä, että tempaus ei ole hyvä liike ryhmäliikuntatunneille, ainakaan jos porukassa on uusia tulokkaita joita ei ehdi opastaa liikkeen tekemiseen.

Steven Khuong / Technique First: A Case for Kettlebell Safety.
Marko Suomi /
1. Kuva-arvoitus: Yläasento
2. Kuva-arvoitus: Noston teho ja 3. Teho-arvoituksen ratkaisu

Kevyt viikko, raskas metalli.

En ole mikään suuri kevyiden viikkojen ystävä, mutta oli pakko pitää kun treeneissä alkoi maistua metalli suussa ja toisaalta rannekin taas ‘meni’. Jep jep. Tässä hieman poikkeuksellinen postaus – korvataan urheilu kulttuurilla.

Maanantai, tiistai ja keskiviikko kului vielä uidessa, juostessa ja keppijumpatessa, mutta loppuviikkona sain palata raskasmetallin pariin. Torstaina oli Sepulturan keikka. Kukka ja Sara & All Access VIP.

Paulo Jr. ja Andreas Kisser @ backstage.

Derrick Green.

Keikka oli hyvä, viime kerrasta olikin .. mitä — ikuisuus? Ja tarina pitkä.

Perjantaina kävin Helsingissä Wellu Niskasen vastaanotolla. Urheiluhieroja (legenda!) laittoi ojennukseen pikku- ja isommatkin luut. Jopa sen ranteen, jonka kanssa kävin jo magneettikuvassakin nivelsiteiden ja ties minkä takia.

Olen hysteerinen oikean käden takia ja kyllä sitä taas kuvattiinkin. Hyvä ettei vielä leikkauspöydälle viety, koska hoidoksi riitti näköjään se että Wellu otti kerran kädestä kiinni. Parasta ikinä, ehdin jo olla aika kypsä. Mutta nyt voinkin aloittaa sotilaspenkkikisoihin treenaamisen ihan tosissani (hehehe). Illalla mereen:


Ja vielä sunnuntain viimeistely. Kestämätöntä: One life to live mutta kahta eri majoneesia joista valita. Ikinä en osaa päättää ja aina päädyn valkoiseen.

Underground Garagella. Ajatus kehittymisestä.

Underground. In simple terms, the opposite of mainstream.
- Urban Dictionary.

Kävin torstaina Väinön Underground Garagella moikkaamassa.

Nina ja kevään urban street wear.

The UG Wall of Fame. Tällainen ajattelu on minulle mieleen. Ei siksi, että pitäisi koko ajan olla rikkomassa omia tai toisten ennätyksiä, tai olla seinän paras. Vaan koska uskon tavoitteellisuuteen, kehityksen seuraamiseen, suorituksiin ja niiden mittaamiseen.

Olen fiilispohjainen ihminen kaikessa muussa, paitsi harjoittelussa. On tiedettävä mistä lähtee ja minne on menossa, jotta voi suunnitella reitin, päästä perille ja beyond perille.

Mitattavat tulokset lisäävät motivaatiota. Tieto siitä, että nostaa tänään vaikkapa tangolla enemmän tai kuulalla pidempään kuin helmikuussa, tarkoittaa kehitystä joko suorituskyvyssä, tekniikassa tai molemmissa. Kehitys taas tarkoittaa onnistumista – ja onnistuminen parantaa elämänlaatua. Näin ajattelen.

Mitattavan tuloksen saaminen ja suorittaminen ei ole vastakohta liikunnan ilolle, vaan mielestäni päinvastoin lisää sitä. Liippasin aihetta viime syyskuussa blogissakin, tekstissä Suorituskyvystä: kehitä, älä kuihduta. 

Täällä on yksi StrengthStandards-taulukko. Itse aion mitata kiinnostavuuteni ja elämänlaatuni penkkipunnerruksella. Voima on toki vain yksi ominaisuus, mutta aika hieno sellainen.

Miten kukaan voi väittää tuntevansa itseään, ellei tiedä paljonko nostaa penkistä?  Seinää päin, my friends.

WKC® Finland Camp. Fiiliksiä ja kuvia.

Ivan lämmittelemässä Long Cycle -demoaan varten:

Tässä se oli, 5 minuutin setti 2 x 32 kg ja 69 toistoa.

Valery tarkastaa Millan 24 kg työntöä.

Aren Englannista ja Kirsi

Ivan antaa Sandralle treenejä:

Satu

Eveliina


Oteharjoittelua

Denisovin soutu sunnuntailta

Taas oteharjoittelua kiekoilla. Ei saanut juosta!!!

Hyppykyykkyjä (Markun sydäntä siveltiin höyhenellä)


Lisää hyppyjä

Lähdössä.

Kaikki:
Kiitos!

Toiminnallisen harjoittelun ytimessä.

Tehtiin myös toiminnallista harjoittelua. Tässä Sami pyrkii pitämään foam rolleria pystyssä jalalla pallo selän alla.

Haastetta riitti, Sami on niin epäfunktionaalinen.

Ei se ole toiminnallista, ellei siinä ole kahvakuulaa. Lisätään kahvakuula.

Se pysyy! Hyvä Sami! Tämä on niin toiminnallista!

Hehheee. :) The best of the best of the best eli Valery Fedorenko ja Ivan Denisov kävivät Turussa pitämässä leirin, joten kyllä me ihan nostettiin ja urakalla nostettiinkin.

Leiri on takana ja miehet matkalla kotiin. Kiitos tiimille ja Scubalanssille kuljetuksista ja kaikille osallistujille hyvästä leiristä. Teen oikean bloggauksen jahka ehdin ja jaksan. Oli upeat kaksi päivää, mahtava porukka ja todellista työtä .. tämän jokainen voi varmaan allekirjoittaa. Palaan pian! Kiiitos!

WKC® Finland Camp, eka päivä takana.

Oli todella, todella hyvä leiripäivä Turussa! Kaikki meni yli odotusten päivän suunnitelmia myöten. Opetusta, nostamista, henkilökohtaisia neuvoja jokaiselle koko päivä. Sitten avannolle ja saunaan, syömään. Luulen, että myös Turun sorsat saivat uuden käsityksen avantouinnista Ivanin käynnin jälkeen. :)
Denisov teki 5 minuutin LongCycle demon, 2 x 32 kg, 69 toistoa. Kyseessä lienee taas uusi maailmanennätys. Olikohan tämä Master of Sport viidessä minuutissa?

Ain laulain työtäs tee. Kaukaisin osallistuja tuli Englannista.

Valery opettaa tempausta.

Sen jälkeen Denisov kiersi jokaisen luona ja antoi kullekin henkilökohtaisen treenin. Tässä Krisselle puuhaa, esim. 8 min OAJ @ 20 kg (14 rpm)

.. ja olen melkein varma että kuulin Krissen itkevän:

Tehtiin grippijuttuja tangolla:

Toimiihan se.

Nyt startataan toiseen päivään. Tämä, jos mikä, on todella jees. Lisää kuvia ja videoita myöhemmin, nyt on kiire nostamaan. Tämä soutuvideo on kahden viikon takaa IceChamberilta. Voipi olla, että tänäänkin kokeillaan jotain.