Kategoria-arkisto: Koulutukset ja kurssit

Michael Boyle kirjoittaa There’s a reason there’s a box. Koska olen taipuvainen näkemään joka asiassa kahvakuulaharjoittelun, myös tuossa tekstissä on aiheeseen hyvin sopivia asioita. Tässä:

Coach John Wooden has a great quote : “ if you spend too much time learning the tricks of the trade you may not learn the trade”.

Tuo pätee varsin hyvin kahvakuulan kanssa. Moni tulee minullekin vielä sanomaan, että eikös ensin opetella perusteet ja sitten vasta niitä vaikeampia liikkeitä? Ikäänkuin perusliikkeet olisi se pakollinen pohja, jonka jälkeen pääsee tekemään helikopteria.

No. Vaikka niin. Itse en ole näille ‘vaikeammille liikkeille’ löytänyt vielä montaa käyttötarkoitusta, ellei nyt silloin tällöin tee varsinaisen harjoituksen jälkeen vähän erilaisia punnerruksia tai keskivartaloliikkeitä. En perustaisi harjoittelua kasalle sekalaisia liikkeitä, joiden hyöty ja kehityksen seurattavuus on epätarkkaa, mahdotonta tai jopa tarpeetonta.

Pohjaan kahvakuulaharjoittelun nostamiseen. Tällöin harjoittelun runkona on muutama perusliike, joissa kehittymistä on helppo seurata. Kehityksen myötä nostetaan pidempään, painavammalla, nopeammin. Yksinkertaista, mutta monipuolista. Aina voi tehdä muutakin, mutta johonkin harjoittelun pitää perustua.

Tässä vintage-juliste vuodelta 2008.

Heilautuskuvan olen myöhemmin vaihtanut 1 käden heilautukseen, joka tukee nostamista paremmin. 

Amerikkalaiset on jo vuosikaudet vääntäneet foorumeilla, kumpi on parempaa, kovempaa ja toiminnallisempaa: kahvakuulaurheilu (Girevoy Sport) vai se ns. toiminnallisempi kuulaharjoittelu. Tai jopa GS vs. CF käsienrepimiskuvia myöten. Heh.

Itse olen luopunut GS-termin käytöstä opetuksen kohdalla kokonaan, koska se saa kuvittelemaan, että tekniikat olisi yksinomaan kisatekniikoita. Tämä ei pidä paikkaansa. Tekniikoiden on vain oltava sellaiset, että ne mahdollistavat jatkuvuuden. Se, mitä en vielä ole ymmärtänyt, on että mikä tekisi esimerkiksi tempauksesta ja työnnöstä ei-toiminnallista.

“Functional training is training that makes sense”, Boyle toteaa kirjassaan.

Kuulaharjoittelu näyttäytyy meille usein siten, että keksitään itse uusia liikkeitä. Tai räätälöidään jo olemassa olevia liikkeitä ns. lajikohtaisiksi. Tai heilautetaan ‘eri tavalla tarpeen mukaan’. Nämä tietysti sopivat varmasti ryhmäliikuntaan paremmin kuin hyvin, mutta se on eri asia. Kenties se, että keksii itse jotain uutta, ei näiden perinteisten lajien kohdalla välttämättä olekaan paras ratkaisu:

There’s a reason there’s a box.

Nostamisen kokonaisuus ja ideologia aukeaa yleensä parhaiten kursseillani ja tietysti WKC:n Fitness Trainer -ohjaajakoulutuksessa. Pidän niitä taas tänä vuonna. Koulutus on kuin kahvakuulan nostamisen ‘peruskoulu’, josta saa hyvän tietopankin, manuaalin ja ohjeet harjoittelun ohjelmointiin.

Hyvä esimerkki koulutuksen hyödyntämisestä on Suomen Kahvakuula ry:n puikkoihin siirtynyt Eveliina. Hän tuli kurssilleni viime talvena. Sen jälkeen valmennukseen, sitten kävi WKC:n ohjaajakoulutuksen ja nyt soveltaa oppiaan paitsi omille valmennettavilleen, myös seuran nimissä tämän 10 viikon harjoitusohjelman kanssa.

Parhaaseen oppiin pääsee toki maaliskuun 3.-4. päivä, kun ykkösmiehet Denisov ja Fedorenko tulevat Suomeen. Siitä ei nostaminen enää parane.