Kategoria-arkisto: Naama esillä

Addikti avannolla.

Tiesittekö, että mieli ja ruumis eivät oikeasti kohtaa. Missään. Antaa lihan viedä, koska mieli kuitenkin valehtelee.

Menin viime viikolla joka kerta salille tietäen, että NYT kulkee hyvin. Oli kai koko ajan liian hyvä fiilis, kun mikään ei kulkenut. Ja tämä oli jo toinen kevyt viikko. Liikuntaa ei lasketa, eli joogat, luistelut ja laskemiset menee elämän, ei harjoittelun piikkiin. Mistähän nyt taas tuulee. :roll:

Testasin parissa treenissä myös Jussi Riekin Rasvanpoltto-oppaan yhtä koktailia. Lähetin Jussille reaaliaikaisia testikuulumisia kuten “nyt lähti lapasista” ja “jouduin vetämään täysillä 80 minuuttia, kiitos vaan tästä” .. jne. Suosittelen tuota kirjaa, hyvää faktaa ilman lässytystä.

Avantoa päälle:

Sen jälkeen Nanan luona bongasin uusimman Kodin Kuvalehden, jossa meikää onkin aukeaman verran. Annoin haastiksen joulukuun puolella –  liikunnasta ja riippuvuudesta jne. Nana kuvasi.
Pääsääntöisesti jutussa on Janne Viljamaa, jonka Pakko saada -kirjan luin, ja sen herättämistä ajatuksista kirjoitin jo aikaisemmin.

Voisin näistä keskustella väsymättä ikuisuuksiin, mutta jospa nyt ei tehdä laulua eikä edes t-paitaa. Lauletaan silti vähän. :D En nyt viitsi masentaa ketään Herra Ylpön Matadorilla, maanantai on tarpeeksi maanantai ilmankin. Spartareksian kunniaksi, viidakkorummut:

Lehtikuvaukset ja viides leima ateriapassiin.

Phuuuuuh, olen viimein kotona! Olin aamusta saakka Sportin kuvauksissa. Viimeksi olin Sportissa pari vuotta sitten (PDF) ja sama kuvaaja tuli vastaan. “Hei mä oon kuvannut sua. Sulla oli silloin käsi paketissa”.

Nyt päästiin vähemmällä, kun ei tarvinnut muuta kuin peittää mustelmat Blascolla. Big diil, en mä sillä, mutta tuli kuitenkin mieleen, että tuleekohan joskus se järkevän ja asiallisen harjoittelun päivä? No ihan sama, mutta pakkelissa istuminen on mukavaa:

Pinkki? Todella pinkki.

Kuvauksissa vierähti iltapäivään ja olin jo etukäteen varautunut että välipäivähän tästä tulisi. No ei, en ajanutkaan länsirannikolle vaan Pitäjänmäkeen Voimapuodille. Vähän harmitti meikin puolesta :D sitä olisi voinut lähteä vaikka ‘jonnekin’ mutta päädyin sitten salille. Niin se aina menee. Otin silti kuvan, koska tuohon päälle oli varmasti tervehdyttävää hikoilla.

Päivän jumpaksi oli jotenkin (terveisiä :roll: ) siunaantunut lukemattomasti maastaveto-penkki-kyykkyä. Kutakin 10 toistoa, 10 kierrosta ja 1 minuutin palautus välissä. Olin kuin mies ekaa kertaa bodypumpissa. Viiden kierroksen jälkeen tajusin, etten pääsisi loppuun ellen tiputa hieman painoja. Lopulta maastaveto 50, kyykky 45 ja penkki 30 (viimeiset tangolla). Siihen päälle reverse hyper:

Tuo hirviö on yksi parhaista jutuista mitä Voimikselta löytyy. Toinen paras on Skipin tuotteet, jotka oikeastaan oli se syy miksi sinne oli pakko päästä. Ei ihmislapsi voi edes yrittää palautua elämästä ilman Top Fuelia. Se olisi unta. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas. Turha hakea markettimaltoa kun voi käyttää jotain mistä on hyötyäkin. Harvoista on.

Ja koska ei ole keskiviikkoa ilman ABC-illallista, poikkesin toki täyttämässä ateriapassia. Kaisakin tunnustaa, että huoltamoruokailu ABC:lla on ok, joten sinne vaan. Toki sadan markan silakkapihvejä miettisin kahdesti. Lehdessä törmäsin suosikkiini, islantilaiseen rakkausrunoilija Hugleikuriin.

Ei rasva kynttilöitä polttamalla pala.

Uusimmassa MeNaiset-lehdessä on aukeaman verran vinkkejä harmaan marraskuufiiliksen selättämiseksi. Myös minulta kysyttiin, mikä olisi neuvoni lukijoille. Olen neliönä naistenlehdessä (oikea yläkulma).

En usko hetkeäkään siihen, että tavanomainen syksyily piristäisi ketään, joten oma ohjeeni oli ‘tietenkin’ painonnosto. Suklaa, sohvalle käpertyminen ja kynttilän polttaminen on ihanaa, mutta urheiluun verrattuna lähinnä masentavaa.

Niille, jotka treenaavat paljon – ja etenkin niille jotka treenaavat netissä :lol: – on jo selvää, että painonnosto on nyt superkuumaa ja kahvakuulat ynnämuut täysin last season.

Anna Everi Hope ry:n Lapset ja Tähdet 2012 -kalenterin kuvauksissa.

Painonnosto on hieno laji. Olen käynyt SPNL:n Taso 1 valmentajakoulutuksen jo vuonna 2008, mutta vasta tänä syksynä syttynyt ja ymmärtänyt lajin paremmin niin, että osaankin jopa jotain. Nyt olen harjoitellut valmentajan kanssa noin kuukauden ja hyvin menee. Raskaampi voimaharjoittelu ohessa mahdollistaa sen, että voi nostaa rautaa ja ihmetellä minne läski häviää.

Ja vaikka totean lehdessä, että “siitä tulee vähän äijäfiilis” – se tarkoittaa vain sitä että .. no, tulee hyvä fiilis. Heh. Ei sitä silti tarvitse osallistua Movemberiin, vaikka miten nostelisi.

Anna ja tyttäreni kuvauksissa, paikka Nana Simeliuksen studio.

Loppujen lopuksi rasvanpoltto ei liity asiaan mitenkään, mutta tiedän että se on aika monelle ensimmäinen syy tehdä yhtään mitään. Jos se ei laihduta, sitä ei tehdä -tyyliin. No, minä en laihduta, mutta en sitä omalla kohdallani myöskään väkisin vastusta.

“Hiki korvaa ystävää”, kuten tyttäreni minulle lauloi. Heh.

Suorituskyvystä: kehitä, älä kuihduta.

“On hirveää haaskausta käyttää koko elämä laihtumisen ajatteluun”, totean uusimmassa Fit-lehdessä. Juttua oli tekemässä myös ihanainen Jenny (joka on muuten ryhmäliikuntaohjaaja, hehee). Suurkiitos toimittajille!

Laihtumisen ajattelu on väsyttävää ja uuvuttavaa. Jaksan edelleen naiivin väkevästi uskoa siihen, että tavoitteellisuus kuntoilussa ja suorituskyvyn ajattelu on se ydin, jonka avulla muutokset (myös kropassa) tapahtuvat. Mutta ensin muutoksen pitää tapahtua ajattelussa. Omalla kohdallani kahvakuula, tarkemmin sanottuna sillä kilpaileminen, muutti kaiken. Kahvakuula ja vuosi 2006 muutti minut.

Jatkuvan laihduttamisen ja kriisien sijaan aloin ajattelemaan suorituskykyä. Hankkimaan voimaa ja kestävyyttä tosissani, koska tarvitsin niitä enemmän kuin laihuutta. Minulla oli tavoite.

Ei tarvitse olla urheilija tai kilpailla voidakseen harjoitella tavoitteellisesti. Mutta on todella vapauttavaa ja tervehdyttävää miettiä miten olen vahvempi, kovempi, parempi tai kestävämpi. Paremmassa kunnossa. Syödä, jotta jaksaa. Ei niin, että “miten vähän tänään söisin jotta laihtuisin mutta pysyisin hengissä”.

Tavoitteen ei tarvitse olla suuren suuri, mutta sen pitää kehittää. En tarkoita tavoitteella viisi kiloa pois, vaan mieluummin vaikka viisi kiloa lisää. Ei kroppaan, vaan vastuksiin. Tai viisi lisää toistoihin. Tai viisikymmentä. Tai viisi kilometriä lisää juoksumatkaan.

Johonkin lisää jotain: kehitä, älä kuihduta.

Lenkkeilyn kaikki hauskuus häviää jo alkumetreillä, jos sen ainoa tavoite on kuluttaa kaloreita (kuten myös Reittiopas ohjeistaa. Syöttäkää sinne matka, jonka haluatte fillaroida ja ohjelma laskee viisaasti montako kaloria ja suklaapalaa matkasi kuluttaa). :roll: Kunpa siellä lukisi: “näillä eväillä jaksat perille ja takaisinkin vielä”.

Suorituskyky ja tavoitteellisuus kuulostavat monille niin vierailta. Mutta jos RVP ei ole tuonut tulosta kolmessa vuodessa, voisiko sen vaihtaa painoharjoitteluun ja ottaa tavoitteeksi voiman? Tai nostaa kahvakuulaa ja ottaa tavoitteeksi kuusi minuuttia työntöjä? Tai mennä vaikka johonkin seuraan tai Underground Garageen ja opetella painonnostoa?

Tavoitteista ja niiden saavuttamisesta löytyy onnistumisen ilo, mikä motivoi jatkamaan. Tavoitteellisuus ei poista liikunnan iloa, vaan lisää sitä. Liikkumisen ei tarvitse olla totista. Jatkuva laihduttaminen, se jos mikä on totista. Väinö Lestelä kirjoitti Tavoitteista jokin aika sitten:

Harjoittelussa on aina mukana päämäärä, tavoite. Miksi treenaat? Vastauksesi on tavoitteesi. Kirjoita se ylös ja pyri sitä kohti.”

Don’t get bitter, get badder. 8) Voi vahingossa käydä vaikka näin.

Vettä, hampaita ja kuvauksia

Aika ‘reippaita’ päiviä ollut, sanoisinko! Kuvauksia, muun muassa Fit-lehden haastikseen. Ja sen jälkeen toiset kuvaukset, vähän eri teemalla ja erilaisin tunnelmin. Niistä lisää joskus! Olen aiemminkin hehkuttanut Anskua; jos haluatte superkuuman meikkaajan ja Ducatin niin sinne vaan soitto. 8) Nää mun esimerkkikuvat nyt voisi olla parempiakin, mutta ei ole.

Kuvauksiin menossa ja sieltä tulossa. Päivän toiset kuvaukset oli maukkaat; pitkästä aikaa 16 ja 24 tarkoitti senttilitroja eikä kilogrammoja.

Huomasin pitkästä aikaa veden merkityksen: mulla oli pää koko aamun turvoksissa ja silti kuiva. Kolmas litra vettä alkoi tuomaan vähän jo eloa. Tuo oli yllättävää, yleensä marhaan aina vesipullo (hanavettä!) kourassa .. tosin on mulla aina myös kupillinen kylmää kahvia mukana. Että se siitä.

Krissen mankkujäljet tiistain treeneistä.

Kuvauskamoina tietysti treenikamaa. Otin vaihteluksi myös hiekkasäkin, jota muuten suosittelen isosti. Tuo pinkki hiekkasäkki painaa noin 15 kg, ja on kullanarvoinen, erityisesti jos tykkää treenata paljon kotona. Ihan kaikessa en halua käyttää kuulaa, ja säkki sopii painoksi esim. hyvää huomenta -tyylisiin juttuihin, kyykkyihin ja muihin paremmin kuin kuula.

Rautapallo niskan takana on aika hankala. Ja toisaalta levytanko parvekkeella ehkä vähän liikaa. Kevythän tuo säkki on, mutta sellaisena sille on eniten käyttöäkin. Lisää tästä taas myöhemmin, mutta hyvä peli!

Ja kurssi- ja koulutuspäivitykset! Seuraavat on 4.9 Porissa ja tietysti WKC Fitness Trainer -koulutus 10.9 Helsingissä. Molempiin vielä mahtuu.

Spartan Sport Center, nousee nousee!

Kävin sunnuntaina kurkkaamassa pian avattavan Spartan Sport Centerin tiloja. On aina yhtä mukavaa katsella, kun toiset tekee. Meikä istuu lattialla ja ottaa kuvia kun Antti ja Vesa rakentaa. Ei se väärin ole. Ja salista tulee hieno! Unisex-sauna, pinkit seinät ja tilaa vaikka kuinka!

Mahtuuko se kuvaan?

Mutta tulkaa mukaan salin avajaisiin, siellä näette lisää näitä antiikin Kreikan jumalpatsaita. :D Olen avajaisissa vetämässä treenit lauantaina 3.9. klo 12.-13.00. Aiheena nostamisen perusteet eli kahvakuula oikein päin käteen ja siitä ylös. Maanantaisoturit-kirjoja otan mukaan myyntiin, joten iloinen spartalaisuus on käsillä myös kirjan muodossa. TEE NÄIN: Etsi FB:sta Spartan Sport Centerin ryhmä, liiy sinne, katso aikataulu ja ilmoittaudu.

Vierumäen voimaseminaarissa

Viime vuoden tapaan olin eilen Vierumäen voimaseminaarissa puhumassa – yllättäen aiheesta kahvakuulaharjoittelu. Olli Ilanderin luennin jälkeen oli heti 3 x 40 min treenit vaihtuvalle porukalle. Oli hauskaa, ja hieno tutustua uusiin ihmisiin. Tänään puhumassa ovat mm. Mikko Salo ja Sakari Orava.

Kuva: Anu Suotula

Maanantaisoturit Hesarissa!

Palasin tunti sitten Kreikasta ja yllätyksekseni huomasin, että Hesarissa oli Maanantaisoturit-arvostelu. Jei! Tietenkin sitä toivoisi, että jos joku tykkäisi, se tykkääjä olisi töissä nimenomaan Helsingin Sanomissa. Mutta ainahan näin ei voi olla.

“Kirjan kahvakuulaosuudessa pureudutaan lajin erityispiirteisiin ja tekniikkaan. Uusia näkökulmia lajiin perehtyneillekin.”

Kreikan kuulumiset myöhemmin, luvassa lisää tekniikkadetaljeja. Herkullisimmat opit tietenkin valmennettaville ja koulutuksiin tulijoille.

Taikanallen ja sveitsiläisen sponsorin kanssa

Sain pari viikkoa sitten osallistua Vogelin koulutuspäivään, jonne oli kutsuttu luontaistuotekauppojen edustajia ja keitä kaikkia terveysskene nyt sitten kattaakaan. Päivän puhujat olivat mielenkiintoisia, yksi vaikuttavimmista ilman muuta Paula Heinonen, joka puhui suoliston merkityksestä. Tärkeää asiaa! Tapasin myös sponsorini Strathin päämiehen David Pestalozzin Bio Strathilta.

Kuva: Marko Voutilainen. Nalle: Strath.

Kahvakuulannostoa ja veronkantoa

Tilanneille tullee postissa omat soturinsa hyvin pian! Kohta kolahtaa. :)
Uunituoreen kirjan alla odottaa seuraava projekti. Veroilmoitus. Edessä taitaa siis olla perusteellinen kevätsiivous, eli maustepurkkien ja meikkien laittaminen värijärjestykseen. Mr Muscle ja vessaharja, täältä tullaan!

Kirjan voi tilata oikealla olevan linkin kautta. Veroilmoituksen saa tulla tänne täyttämään. :)