Kategoria-arkisto: Tänään lautasella

Aamu alkaa Airamilla ja tonnikala teellä.

Heräsin tänä aamuna 5:40. Rakastan aamuja ja etenkin aikaisia aamuja, mutta en ehkä ihan viiden aamuja. Varsinkaan, jos kyseistä heräämistä edeltää noin kolmen, neljän tunnin yöunet.

Siten, aamulla herätessäni tiesinkin, etten heräisi-heräisi ellen kävisi uimassa. Olin kuuden jälkeen järvessä. Ei ollut tunkua.

Otin aamukahvin mukaan.
Kyllä se olisi melko eeppistä ollut, jos olisi ollut hereillä.

Ja illan salaattimousse (rahka-avokado-chili-tonnikala) tulee myös esittelyyn. Ei tule liikaa syötyä, kun huulet palaa. Siksikin, jos eilen oli vihan hedelmät niin tämä on sitten varmaan rakkauden tonnikala. Ja Airam.

Vihan hedelmät, osa I

Ananas.

Penkkiä ja parisataa lihapullaa.

Jos en tietäisi, ajattelisin että nyt on sunnuntai ja huomenna maanantai. Tuskin olen ainoa, jolla on sellainen fiilis. Joten, kuten aina sunnuntaisin (!?) kävin ihan ensimmäisenä aamulla uimassa. Kalsan näköistä, mutta kyllä järvi tietty paljon lämpimämpi oli, kuin esim. Välimeri pari viikkoa sitten.

Veteen, ihquu

Kokkasin muutaman lihapullan. Heh. Kaupassa mietin, että onhan toi 400 g jauhelihapaketti vitsi. Näitä tuli varmaan joku parisataa. Ja ihan sikahyviä kun keittelin valkosipulissa ja tomaattikastikkeessa pitkän tovin. Jos olisin teivon lihapulla, vapisisin.

Vihannekset myös. Teen usein niin, että pilkon vähän kaikkea, heitän ne kulhoon ja laitan päälle öljyä, suolaa, mustapippuria ja yrttejä. Vähän ajan päästä setti kaadetaan vuokaan tai pellille ja annetaan uunin tehdä loput.
Välissä kävin Bigboylla treenaamassa. Ei ollut mulla penkkipäivä, muilla kyllä. On edelleen käsien (nyt lähinnä vasen forkku) kanssa ongelmia, enkä voi paljoakaan tehdä. Remmit (muun muassa, hehe) löytyy kuitenkin aina käsilaukusta tai treenikassista, mikä nytikinä ja testasin vielä etukyykyt remmeillä pitkästä aikaa. 50 kg on maksimi mitä voin käsien takia ottaa, joten sarjat on sitten 10-12 luokkaa. Menee se niinkin.

Salilla oli jengiä kuin pipoa.

Kuvasin lankkujen välissä pari maisemakuvaa.

LiMU-hupparit ja salaatti sitruunalla.

Blogin kautta tulee jonkun verran kyselyitä, saako minulle lähettää tuotteita kokeiluun. Saa. Saa lähettää, mutta en takaa tai lupaa että kirjoitan niistä mitään. Useimmiten vaan syön ne, eikä asiasta sittemmin kuulla.

Mutta jos haluaa lähettää tänne ruokaa, niin voi.

Viimeisin yllätys tuli Risentalta. Tuotteista otin heti käyttöön kurpitsansiemenet (salaatissa). Mutta oikein mukava ylläri oli nuo vihreät laput! Niitä en syönyt. Kiitos. :)

Tässä vielä tiimihupparit esittelyssä. Lapsikin tunnustaa väriä. Huppareista on tekeillä myyntiversiot – mutta as usual – hetki menee.

Prode 90 -pizza.

Pohjaan pelkkää kananmunaa. Päälle tomaattikastiketta, jauhelihaa, tonnikalaa ja juustoa. Pari rucolaa visuaalisuuden (ja kuitujen, ehhehee) vuoksi. Tuo pohja on yllättävän hyvä: kananmunista valkuaiset ja keltuaiset vatkataan ensin erikseen ja sitten vasta yhdistetään pellille.

Sunnuntain protskuletut.

Krisse teki meille protskulettuja Annen ohjeella. Näistä tuli todella jees! Tänään on leiri Vantaalla, joten siihen valmistaudutaan täällä koko joukkueen voimin.

Protskuletut itävantaalaisittain:

2 luomumunaa
1 dl aitokaura-hiutale
2 tl tattarijauho
1 tl psyllium
1 dl vaniljahera (tai muu protskujauho)
1,5 dl vettä (tai kookosmaitoa, mantelimaitoa…)

Ja näin Krisse teki: laittoi kaikki ainekset kulhoon ja sekoitti blenderillä tai sauvasekoittimella. Psyllium oli loppu, mutta chia-siemenet paikkasi niitä ihan hyvin. Antoi turvota melkein 30 min. Sitten paistoi voissa. Sitten nosti pinon pöytään ja meistä kaikista tuli kovin onnellisia.

Viisikkona tänään leirillä minä, Krisse, Satu, Milla sekä Emppu. Tällainen aamu meillä oli, lettuineen kaikkineen:

Bikinisuklaa, suoraan sydämeen.

Chocolatethe yummiest, tastiest thing in the whole wide world. chocolate also makes u happy and makes u feel better.

Olen tehnyt suklaata parinakin päivänä – tästä tulee murhaavan hyvää. Ja piristävää, lupaan senkin. Eikä ikinäkoskaanmilloinkaan muotteja, vaan suoraan lautaselle ja palasiksi. Niinkuin sydämmen särkisi, ya know!

Vesihauteeseen kaakaovoita, kookosöljyä, kaakaonibsejä, kaakaojauhetta, ihan vähän kelttiläistä suolaa (en tiedä, tarviiko suolan olla ulkolaista ja eksoottista). Ripaus hunajaa, muutama saksilla leikattu taateli ja pari mantelia. Mukaan vielä puolukka- tai karpalojauhetta. Sekoitan, kaadan lautaselle ja laitan vähäksi aikaa pakastimeen.

Raaempi kaakaojauhe on ollut loppu, joten olen käyttänyt tuota tummaa Van Houtenia. Kyllä sekin aika raakaa on – pohjassa lukee 1998. Tarina ei kerro onko sisältö samaa vuosikertaa. Bikinit Stadium 4,90 €. 

The Meaning of life.
Screw 42 thats a load of bull.
Chocolate + mushy romance film = the best cure for a broken heart
REMEMBER chocolate is an afrodisiac it actualy scientifically makes u feel better
chocolate is my substitute for love.

Kiertävä ruokapäiväkirja. Tee oma!

Varpu bloggasi ruokapäiväkirjaa otsikolla Päiväni mallioppilaana.

Innostuin tietysti heti tekemään saman. Teen sen heti (muuten en tee sitä koskaan, vaan lisään sen to do -listalle, jonka jälkeen stressaannun siitä useaksi viikoksi ja ennen pitkää alan vältellä paitsi blogia, myös konetta ja kaikkia ruokia, syömistä, maataloutta ja ehkä jopa väestönkasvua ja ihmisyyttä ylipäätään, koska kaikki muistuttaisi vain siitä ruokapäiväkirjasta, joka on edelleen tekemättä).

Rentoa on meininki, joten asiaan. :D

Ihan yhtä tarkkaa tämä ei ole kuin Varpun, mutta kuten sanottu, nyt tai ei koskaan. Tässä päivän pääasiat.

Tein suklaata, seassa Biokian karpalojauhetta ja vähän saksilla leikattua taatelia. Ihan vähän, koska olen lakossa. Ja tää on just tää ‘ihan vähän’ ja viimeinen kerta. Mutta onneksi saitte minut kiinni nyt.

Tämä oli joku salaatin tapainen. Juustohöylällä vedetyt porkkanalastut on parasta, mitä salaattiin voi laittaa.

Olen tietysti sanonut, että inhoan teetä, mutta niin olen joskus sanonut paljon muutakin. Tahdon, tottakai tahdon! Eikun en sittenkään!

Tämä on silti hyvää teetä. Käytännössä korvaan teellä nyt aiemmin mussuttamiani iltapalasysteemejä. Koska treenit on noin 10 % aiemmasta (5 päivää pois salilta tuntuu ikuisuudelta), minun ei varmaan myöskään tarvitse syödä niin paljon. Juon siis teetä. :D Plus, että ylipäätään olen karsinut ruokavaliostani pois kaikkea ylimääräistä.

Vielä jää puuttumaan kahvi, maitotuotteet (rahka lähinnä) ja marjat. Mitähän muuta .. en muista. Elämä ei ole hallinnassa eikä miellyttävää, koska en oikein pysty nyt treenaamaan. Jatkan tätä toisena päivänä.

Koska tästä pitää tulla Kiertävä ruokapäiväkirja, lähetän ruokakortin eteenpäin. Tässä kuvassa on rakkain keittiöesineeni, Amsterdamista joskus 2006 tuomani paperista tehty juttu mikä on kovin hieno. Minulle ei ole koskaan selvinnyt mikä se oikeastaan on ja mitä se tarkoittaa, mutta pidän sitä keittiön seinällä, paitsi että nyt se on nojatuolissa.

Jospa ainakin Lauralla, Annella ja Elinalla ja Outilla olisi aikaa? Muutkin, kaikki joilla on lautanen, suu, haarukka ja mahdollisesti tietokone jonka sisällä netti jonka sisällä blogi, tehkää sama.

Vihreitä suosituksia ja hampurilais-arvoitus.

Kokeilin sunnuntaina vähän erilaisia vehreitä juttuja. Holistista, vihreää, raikastavaa ja ei lainkaan väärin.

Karin Havupuu-uutejuoma –> todella jees, juon tätä aina.
Biotta Sellerimehu –> jostain syystä mun suosikki
Spirulina Manna + Emerald Balance -kombo: oikeasti hyvää! (en tilannut tätä Amazonista linkistä huolimatta)
Herbamare-kasvisliemitiiviste (jos paastoaisin, joisin tätä)
 Lisäksi tein havaintoja hampurilaisravintolan pöydässä istuessani. Mietin, onko kukaan mies koskaan tilannut Mäkkärissä tai Hesellä salaattia. Tässä on kaksi tarjotinta. Arvatkaa, kumpi on naisen tarjotin?

Tässä oli kaksi suurta epäkohtaa. 1) Salaatti oli kalliimpi. 2) Jos ja kun valinnat olivat nämä, miten voi olla mahdollista että salaatin puolella istui rasvaa ja euron juustojen puolella pelkkää lihasta?

Kyllä pistää miettimään! Olisi vaan pitänyt syödä toiselta puolelta.

Tropicana.

Testasin tällaista trooppista pirtelöä. Se mitä kuvassa ei näy, ovat päärynä ja ananas. Ja chia-siemenet, joiden takia koko systeemistä tulikin yhtäkkiä aika … no, jäykkää.

Tekisinkö saman uudestaan? En.  Mutta en kadu.