Kategoria-arkisto: Tänään lautasella

Perjantaipäivän pullatreenit

Posted on helmikuu 2, 2012 | 3 kommenttia

Onko se paleoo? Ei kun se on pullaa.

Tuollaisia on huomenna tarjolla Spartanilla (paitsi jos menen jonnekin muualle). Mun ideologian (hehheh) mukaan treeniviikon pitää olla sellainen, että perjantaina voi syödä pullaa. Virpi Salmi kirjoitti marraskuussa loistavan Nainen, ota pulla -jutun siitä vääryydestä, että joku oikeasti tuo salille jotain helvetin leivonnaisia.

Se on väärin. Minä olen se.

Viime perjantaina tein spartalaista taatelikakkua, joten korvapuusti on ihan luonnollinen jatkumo. Ja kyllä, se lihottaa. Pointtina onkin tehdä niin kova jumppa, että vain puusti voi palauttaa. Tollanen piskuinen, olematon, juuri ja juuri silminnähtävä pulla tuplamunalla.

Mulla ei ole ollut vehnäjauhoja tai sokeria kotona varmaan vuosiin, mutta halusin tehdä korvapuusteja voin, sokerin ja punaisen maidon kanssa. En esimerkiksi tattaripalloja veteen tms. Joten kauppareissu siitä tuli:
Branding is everything? Mheheee. Ei ole. Siskolta Japanista. 

On taas ‘pikkuisen’ energiaa päällä. Kevätpörriäisen voimin tein viikon ehkä viidennen treenin, sikahuonon tosin joten ehkä sitä ei lasketa ollenkaan. Tänään oli periaatteessa siten välipäivä, loogista. Huomenna pullatreeni!

→ 3 kommenttia

Kategoria(t): Fiilistelyt, Harjoittelusta, Ihana elämä!, Inspiraatio!, Spartareksia, Tänään lautasella, The only easy day was yesterday, Tykkää tästä

Spartalainen taatelikakku

Posted on tammikuu 26, 2012 | 4 kommenttia

Tein torstain kunniaksi kakkua. Ennen tämä tunnettiin nimellä En aio turvota kuin joulutähti -taatelikakku, mutta nyt kun olen koittanut vastaantulijoille selittää mikä se on ja miten se löytyy netistä, olen aiheuttanut enemmän hämmennystä kuin kokeilunhalua. Ai mikä? :D

Niinpä: nimi vaihtoon! Koska lupasin Mikolle viedä tätä salille, niin tokihan nimen on oltava spartalainen. Ei maku eikä näkö, vaan se miltä se kuulostaa. 

Nimeä valitessa pitää miettiä, miltä tuntuu itse sanoa se ääneen. Siksi tästä ei tullut Lykurgos-, nothoi- (äpärät) eikä hypomeiones- (alempiarvoiset) kakku, vaan ihan vaan vaan taatelikakku.

Sekin on harhaanjohtava, koska yhtä hyvin nimessä voisi olla porkkana, banaani tai vaikka kookos. Tai jos noudattaisi jugurttien ja kosmetiikan nimeämisen periaatteita, ottaisin nimeen sen mitä tässä on kaikkein vähiten. Kanelikakku?
 Spartalainen taatelikakku

3 hienoksi raastettua porkkanaa
5 dl jauhoja (esim. kookos-, maissi- tai tattarijauhoja)
3 banaania
1 tlk kookosmaitoa (400 g)
kourallinen 1 dl manteli- ja pähkinärouhetta
kourallinen taateleita
4 kananmunaa
1 tl ruokasoodaa
1-2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl kanelia
1 rkl kardemummaa
N. 100 g sulaa voita
Agave-siirappia tai hunajaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään (jauhot, pähkinät ja jauheet, ruokasooda, mausteet)
2. Vaahdota kananmunat
3. Sekoita kookosmaito ja banaani blenderissä vaahtomaiseksi
4. Sekoita sitten jauhoseos, porkkanaraaste, banaani-kookos ja muut yhteen ja sekoita. Taatelit voi hakata hienoksi, itse leikkasin saksilla palasiksi.

Uunissa .. hmm. 200° ja 30 minuuttia?

Kakku nautitaan eleettömästi ja hiljaa yksin. Seisten. 

“Spartalainen poika sai olla kotonaan vain seitsenvuotiaaksi, mutta jo sitä ennen häntä kasvatettiin erikoisella tavalla. Vauvoja ei kapaloitu, jotta ruumiinjäsenet kehittyisivät paremmin. Heidät totutettiin pimeään ja yksinäisyyteen. Ruokapöydässä ei saanut oikutella eikä temppuilla. Pojat opetettiin puhumaan lyhyesti ja nasevasti. Tällaista kutsutaan vieläkin lakoniseksi (lakedaimon) puhetavaksi.”

Wikipedia 

→ 4 kommenttia

Kategoria(t): Spartareksia, Tänään lautasella, Tykkää tästä

Scubalanssi Savossa ja Siperiassa, 1300 km.

Posted on joulukuu 11, 2011 | 1 kommentti

Taas yksi hauska kurssiviikonloppu takana! Lähdimme matkaan Kirsin ja Kristiinan kanssa perjantaina parhaalla mahdollisella autolla, kyseessä tietenkin Scubalanssi aka Reggae-rekka. Jos ette tykkää minusta FB:ssa, niin tykätkää edes Scubalanssista. Ilma oli kuin morsian aina Kuopioon saakka:

Ensin oli Iisalmen kurssi. Tässä kiuruveteläinen lämmittely:

Paikka oli pommisuoja, mikä toimikin hyvin:

Savoon minut kutsui jo toistamiseen Ville Huttunen, joka muuten avaa CrossFit Kuopion huhtikuussa .. no, Kuopioon.

Iisalmen porukka ja kummalliset käsimerkit. Asiatonta.
Leirin jälkeen syötiin salaatit.
Ja tein Matille vähän ohjelmarunkoa.

Sunnuntaina oli vuorossa Kuopion porukka. Paikka oli se sama hieno halli, jonne Villen sali aukeaa. Toistaikseksi paikka oli vähän kylmä, joten treenikuvat jäi ottamatta. Porukka sitäkin lämpimämpi, joten terveisiä Savon sydämeen!

Erityisen mukavaa oli tavata Neito Avalonia (viereinen blondi), jonka viimeisin Iltalehden bloggaus oli Täydellisen ihmisen elämää. Lukekaa! Noin yleisesti, kurssin pieni koleus ei haitannut, vaan päinvastoin toi oikein hyvän vanhaa koulua -säväyksen. Kiitos vielä Iisalmeen ja Kuopijoon.

Taistelijan joulupakkaus
Turkulainen kamppailuseura Finnfighters Gym aloitti keräyksen, jolla kerätään apua ja varoja huostaanotetuille lapsille. Se on Taistelijan joulupakkaus, tykätkää myös FB:ssä. Laitan itse sinne viikonlopun kursseista 150 euroa. En siksi, että nyt on muotia “tehdä hyvää koska sitten se hyvä kiertää” tai että “kun annat, niin saat.” Enkä siksi, että saisin hyvän mielen (en saa, en halua antaa rahaa). En edes siksi, että pitäisin erityisen paljon lapsista (en pidä juuri ollenkaan). Vaan ihan vaan siksi, että voin. Tekin voitte osallistua, joten siitä vaan mukaan.

→ 1 kommentti

Kategoria(t): Harjoittelusta, Koulutukset ja kurssit, Maanantaisoturit, Tänään lautasella, Tekniikka, The only easy day was yesterday, Tykkää tästä

Neljä ja puoli mansikkaa.

Posted on marraskuu 23, 2011 | 1 kommentti

Tähtikakkuni on saavuttanut menestystä maailmalla! Olen saanut jo kolmen kokeilijan palautteen, että se ON hyvää. Se ON. Reseptien hyvyys mitattaneen kaiketi sillä, että joku muukin saa sen toimimaan ja vieläpä tykkää valmiista tuotteesta. Tässä muuten jatkokäytössä jo hieman kuivahtanut kakku:

Maustamatonta jugurttia, kakkua, taateleita, kookoshiutaleita. Sekaan voi laittaa vaikkapa marjoja. Esimerkiksi 4 1/2 mansikkaa, kuten näissä valmiissa smoothietuotteissa on tapana käyttää.

→ 1 kommentti

Kategoria(t): Ravinto, Spartareksia, Tänään lautasella

Ehkä myös maca korvaa ystävää?

Posted on marraskuu 18, 2011 | 3 kommenttia

Kirjoitin superfööd-paheestani pari päivää sitten ja nyt se taas ruumiillistui. Sain iHerbistä tilaamani soseet kotiin ja ilo on ylimmillään. Tällä kertaa tilasin:

• Emerald Balancea, jota Kaisa kovasti aina suosittelee.
• Goji-marjoja, erittäin kuivia kuten toistaiseksi kaikki syömäni goji-marjat.  Jos haluaa syödä vanhaa hubbabubbaa, niin syö sitten mieluummin sitä vanhaa hubbabubbaa.
• Macaa. Tuoksun perusteella vaikuttaisi lupaavalta. Tämän merkin kaakaonipsit on ainakin hyviä.  Ei näistä maailmansoseista niin tiiä.
• Kollageenia feat. hyaluronihappo. Jos kroppa on työkalu, niin se naama vasta käyntikortti onkin. Paraskaan tunika ei peitä mahdollisia ryppyjä, ja viimeistään näin 30 paremmalla puolella pitää aloittaa hysteria myös tämän asian kanssa. En todellakaan osaa sanoa, onko noiden syömisestä enemmän haittaa kuin hyötyä. Varpu voisi tietää sen.
• Vogelin Anti-aging Power ei tullut netistä, vaan terveyskaupasta, mutta sitä uskallan suositella koska saman sarjan Hair&Nail on todella tehokas.
• Uusille iHerb-tilaajille: koodilla KUK192 saatte 5 dollaria alennusta.

Tänään lähden Työkalupakin kanssa kohti Kuusamoa! Siellä on kisat ja tässä joukkueen paidat:

Hiki korvaa ystävää, mitä sitä kiertelemään.

→ 3 kommenttia

Kategoria(t): Finnish Kettlebell Club, Flavor of the Month, Kahvakuulaurheilu, Ravinto, Spartareksia, Tänään lautasella, Turhuutta, Tykkää tästä

En aio turvota kuin Joulutähti -taatelikakku

Posted on marraskuu 15, 2011 | 5 kommenttia

Tein eilen taatelikakkua Nanan ja Juhanan tullessa kylään. Siitä onkin hetki aikaa, kun viimeksi tein. Päivitin ohjeenkin – joskin aiemmin keksimäni Juoksen Siwaan -kakku oli hitsin hyvä innovaatio, ja helppokin. Huomatkaa, että turvonnut joulutähti on tärkeä ns. fiiliksen luoja:

Valmis kakku on kuohkea ja yllättävän mehukas. Yleensä sana gluteeniton on synonyymi mauttomalle ja sokeriton tarkoittaa neuroottista niuhoa, mutta ei täällä. Mun ns. ruoanlaittoprinsiipit :lol: on EI vehnälle ja sokerille, kaikki muu käy, joten niillä mennään.

Nana väitti, että tarvitsisin kameran, mutta mä luulen että tarviin vain valomiehen. Sitäpaitsi Nana kuvaa huippumalleja eikä kakkuja, joten mitä se nyt voisi tästä asiasta mitään tietää.


En aio turvota kuin Joulutähti -taatelikakku:

4 hienoksi raastettua porkkanaa
5 dl jauhoja (esim. kookos-, maissi- tai tattarijauhoja)
3 banaania
1 tlk kookosmaitoa (400 g)
kourallinen 1 dl manteli- ja pähkinärouhetta
kourallinen taateleita
4 kananmunaa
1 tl ruokasoodaa
1-2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl kanelia
1 rkl kardemummaa
N. 100 g sulaa voita
Agave-siirappia tai hunajaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään (jauhot, pähkinät ja jauheet, ruokasooda, mausteet)
2. Vaahdota kananmunat
3. Sekoita kookosmaito ja banaani blenderissä vaahtomaiseksi
4. Sekoita sitten jauhoseos, porkkanaraaste, banaani-kookos ja muut yhteen ja sekoita. Taatelit voi hakata hienoksi, itse leikkasin saksilla palasiksi.

Uunissa .. hmm. 200° ja 30 minuuttia?

→ 5 kommenttia

Kategoria(t): Big Kahuna Burger, Flavor of the Month, Ravinto, Spartareksia, Tänään lautasella, Tykkää tästä

Fitness Expo, peput ja ikuisen elämän salaisuus

Posted on lokakuu 10, 2011 | 13 kommenttia

Viikonloppu vierähti Fitness Expossa, jossa olin Vogelin kanssa kahtena päivänä muutaman tunnin. Oli hauska nähdä tuttuja, ja olihan messuilla ohjelmaakin katsottavaksi.

Ständi oli juuri lavan vieressä, joten näimme kaiken. Myös sporttipeppu-kilpailun, jonka miesten sarja oli erityisen ‘mielenkiintoinen’.

Ja kaikkea muutakin.

Maistatimme Strathia ja jaoimme myös pieniä Herbamare-purkkeja. Tiedättehän, Herbamare, yrttisuola. Itse käytän ruoassa ja säilytän kirjahyllyssä, kuten näkyy. Herbamare oli yllättävän monelle uusi tuttavuus ja pieni purkki herätti kysymyksiä:

– Vedetäänkö tää kerralla? Mitä tää tekee? Mihin tää laitetaan?

Öö, lihakseen?

Minua tuo ihmetytti, koska voisin väittää ensimmäisen lapsuusmuistoni olevan Herbamare juustomunakkaan päällä. Vogelin Pirjo totesi siinä samaa ja kertoi käyttäneensä Herbamarea yli 30 vuotta. “30 vuotta, 17-vuotiaasta asti”.

Noin viisitoista minuuttia laskeskelin 30 ynnä 17 on 47. Koitin laskea vielä toiseen suuntaan 17 ynnä 30, koska olin varma että Pirjo muisti ikänsä väärin. Olin ajatellut hänen olevan 10 vuotta nuorempi, joten tuo tieto hämmensi vielä enemmän kuin Sporttipeppu-kisan miesten sarja.

Muutenkin Vogelin naisten ihot näyttävät näyttävät siltä, kuin he olisivat syntyneet tyyliin eilen. Kyselin siinä Pirjolta sporttipeppujen lomassa, että “millä hän sen tekee” – ja vastaus oli aika yksinkertainen.

Molkosan ja Strath. Kyse ei ole taikatempusta, vaan solujen uusiutumisesta ja soluaineenvaihdunnasta. Ihon kunnon lisäksi myös selluliitti liittyy tähän samaan asiaan. Takaisin sporttipeppuihin siis!

Ajoin messuilta täysillä kotiin ja tein itselleni juomaa. :D

Ja mitä Strathiin vielä tulee, sitä pitää olla. Sellaista ‘superfoodia’ ei olekaan, mikä pystyisi antamaan samat vaikutukset. Olen kuitenkin mussuttanut erilaisia superfoodeja paljon (v. 2008 sain ekat testiin), joten mielestäni aika vakaalla kokemuksella voin nyt sanoa ettei niissä mitään sen kummempaa ole.

En myöskään aio enää ostaa yhtään ainoaa superkallista superfood-pussia, koska niihin käytetyllä rahalla voisin kohta ostaa talon.

Strath riittää. Jopa HEVOSET ovat saaneet siitä apua.

Sellaiset messut. Ihan hienoa nähdä lihaskireyttä ja säikeitä siellä sun täällä, mutta terveys ja sen jatkuvuus on kuitenkin asioita, jotka itseäni enemmän kiinnostavat. Menee taas mainostuksen puolelle, mutta Molkosan ja Strath; niillä mennään.

→ 13 kommenttia

Kategoria(t): Fiilistelyt, Inspiraatio!, Ravinto, Tänään lautasella, Turhuutta

Satasella kurpitsapiirakkaa

Posted on syyskuu 26, 2011 | Jätä kommentti

Tänään oli väkevä päivä! Paitsi että leivoin, kokeilin myös pystyisinkö piirakkataikinan lisäksi nyppimään 100 kg kiloa maasta. Joo, pystyin. Treeni itsessään ei tuntunut miltään, mutta jälkeenpäin huomasin että olin hikoillut jopa housut litimäriksi.

Tuskin hikoilu siitä satkusta johtui, vaan kaiken maailman vatkaamisesta ennen sitä. Sanovat sitä lämmittelyksi?

Oli tuo 100 kg ihan hauska veto sikäli, että en tee maastavetoja juuri koskaan – korkeintaan kerran kuussa. Tekniikkakin kaipaa viilaamista. Mutta ehkä tätä voisi kokeilla useamminkin. Huom; ei siis harjoitella maastavetoa, vaan kokeilla maksimia. Siinä on suuri ero. :lol: Yleensä keskityn laittamaan painoa pään päälle, en kiskomaan sitä, mutta tulipa kokeiltua. Ja huom, en nyt keuli, että tuo olisi mitenkään “paljon”, mutta on se mulle ihan “jees”.

Päivän maukkaampi anti on kuitenkin tämä:

Viime vuonnakin tein kurpitsapiirakkaa: One Primal Superstar, ja täytyy kyllä ihan ekana antaa propsit visuaalisuudesta vuodelle 2011. Ei sillä, että tuo folio yhtään huono olisi, kukkiihan se perunakin.

Tämän vuoden version kantaohje oli kuitenkin tämä Vaniljainen kurpitsapiirakka. Aika lailla tein tuon mukaan, mutta vaihdoin sokerin agavesiirappiin ja pohjakin on tehty kaura- ja quinoajauhoista. Se oli täältä joku. Koska kurpitsa oli vielä raa’ahko, lisäsin sen sekaan yhden banaanin ja omenan.

PS. Täällä meidän joukkueen terveiset IceChamberille!

→ Jätä kommentti

Kategoria(t): Harjoittelusta, Ravinto, Tänään lautasella, The only easy day was yesterday, Tykkää tästä, Välineet, Voimasanoja

Liiku luonnossa epäluonnollisesti®

Posted on syyskuu 24, 2011 | 10 kommenttia

Viikonloppu meni suklaisissa tunnelmissa. Kävin Leonidas-suklaakaupassa toteamassa, että kyllä, joku voi todella olla yhtä fanaattinen suklaasta kuin minä rautapalloista. Mutta sain hyvää settiä:

Tuo Alpha-suklaa on mielenkiintoinen. Ajatus kuulemma on, että niistä yritetään tehdä paitsi hyvän makuisia, myös terveellisiä. Tuohan on yleensä juuri se suurin virhe; harvan asian ajattelisi pilaavan suklaan yhtä tehokkaasti kuin vaikkapa pellavansiemenet. Mutta ei, toi on hyvää! Ja toisaalta 4 euron levyhinnalla on jo syytä ollakin (80 g).

Lisäksi näin Matinkylän rannalla sorsia harrastamassa luonnollista liikkumista luonnossa, olivat kaiketi MovNat® -harrastajia.

Mietin jo muutama vuosi sitten, että tuo konsepti ei varmasti tule Suomeen. Että ei se vaan voi, elämmehän maassa jossa 80 % ihmisistä on syntynyt paikkaan jossa metsä alkaa takapihalta. Ja että puuhun voi kyllä kiivetä omaksumatta ensin kokonaista filosofiaa. Sehän on puu.

Olin tietenkin väärässä.

Ja olen vanhanaikainen. En vaan tiedä, olenko vanhanaikainen siksi, että ajattelen kuin mummo tai maalainen: “eikös meillä nyt ole tuo luonto tuossa aina ollut”? Vai olenko vanhanaikainen siksi, että en ole mukana uusimmassa trendiaallossa? Niin tai näin, olen ihan mielelläni so last season.

Ei luonnollinen liikkuminen luonnossa väärin ole. Minusta Liiku luonnossa epäluonnollisesti olisi vaan paljon mielenkiintoisempi konsepti. Miettikää nyt! Ajatelkaa miten kaikilla eri tavoilla voi liikkua epäluonnollisesti.

Markkinoinnissa olen tosin myöhässä, koska (tehokas) epäluonnollinen liikkuminen keksittiin jo. Sitä kutsutaan nimellä toiminnallinen harjoittelu. Trendikäs harjoittelumuoto, jossa yritetään tuottaa voimaa mahdollisimman hankalista asennoista.

Ja syytä onkin harjoitella! Eihän sitä koskaan ei tiedä kuka hyökkää niskaan – ja on tärkeää varautua siihen että hyökkäys voi tulla JUURI silloin, kun seisoo jossain yhdellä jalalla. Huh.

Mutta ei mua kannata kuunnella. Olen tällainen kyyninen vääräleuka, jolle suurinta hauskuutta on nähdä kaikessa jotain vinoa. Varhaiskäyräksi mua on sanottukin (eräs -85), eikä se varmaan niin pieleen mene.

Siinä, että olen kohta kuusi vuotta keskittynyt lähinnä siihen miten saan rautapallon nostettua ylhäältä alas mahdollisimman hienosti, ei sen sijaan ole mitään kummallista. :lol:

Siitä tulikin mieleen, että Valkeakosken Heraclesin salilla järjestetään itsenäisyyspäivänä 612 toiston jamboreet, jonne ajattelin mennä. Jos tekisi 612 työntöä putkeen, esim. 10 toistoa minuutissa, se olisi sellainen reipas tunnin mittainen sarja.

Kun Catherine Imes (valmentajani) oli täällä 2009 vuoden vaihtuessa, meidän piti tehdä 2009 toistoa. Ei tehty, jotkut jossain tekivät, hyvä heille.

→ 10 kommenttia

Kategoria(t): Fiilistelyt, Ravinto, Spartareksia, Tänään lautasella

Vellikello väärinpäin.

Posted on syyskuu 21, 2011 | 11 kommenttia

Tein vastikään päätöksen, että syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Ei kahtatoista välipalaa, taateleita tai banaania, vaan jotain ruokaa. Tällä hetkellä systeemi painottuu lähinnä siihen, että kovin nälkä on klo 23.-01.00 ja keittelen aamuyöstä mikropuuroa kun untakaan en saa. En oikeasti ymmärrä, miten tämä voi olla niin vaikeaa. Ota lautanen ja syö? Miksi aina tätä:
Taustapeilin alta maailma näyttää kauniimmalta, vai miten se meni.

→ 11 kommenttia

Kategoria(t): Ravinto, Spartareksia, Tänään lautasella