Kategoria-arkisto: Tykkää tästä

Voisitko nyt valita ja päättää? Ööö, ei kiitos. Ei mielellään.

Olipa kyseessä Hesen majoneesit, asunnot, työ, harjoittelu, kisat, ihmissuhde, presidentti tai iltapäiväkerho, valinnat on aina yhtä kammottavia.

Entten tentten saatana. Voiko saada kaiken?

Bikinien väri oli mahdoton päätös, joten otin sekä siniset että punaiset. Mutta näiden hinta olikin 4,90 € eli vakavuudeltaan majoneesin luokkaa.
Mutta entä majoneesien ja bikinien tuolla puolen, oikeassa elämässä? Siellä missä riskit on viittä euroa suurempia ja ehkä elämänmittaisia.

Jatkaako näin? Lähteä vai jäädä, pitääkö? Ja mielellään kai eteenpäin kuin ellipsinä paikallaan. Ei elämä sentään mikään crosstrainer saa olla. Enkä usko, että kenellekään on olemassa ihansamaa. 

Kaikki – vaikkapa Paulo Coelho – sanovat aina että valinnan edessä ja päätöstä tehdessä, sydän tietää. Että elämän saumakohdissa pitää tehdä kuten sydän sanoo.

Kuulostaa hyvältä. Mutta hoi, se se vasta vaikeaa onkin.

Näissä on vähän samaa sävyä kuin kehon kuuntelussa. Helppo sanoa ja hyvältä kuulostaa, mutta tulkaa joku itse kuuntelemaan tätä kehoa, tai mieltä, niin tiedätte.

Olen monta kertaa mennyt harhaan (sydäntäkin voi manipuloida, se voi olla humalassa tai pelkkää suklaata), joten oli pakko keksiä jotain. Ja koska en halua webinaaria tai ohjaajakoulutusta tämän oppiakseni, tein sen itse.

Tässä kolme tapaa sydämen kuunteluun. Jos ei tiedä mistä lähtisi purkamaan paljon puhuttua sydämen vyyhtiä, voi ottaa käyttöön yhden tai vaikka kaikki näistä menetelmistä. Ei maksa mitään.

1. Isä sanoi istu vaan. 

Olimme juuri viikon Espanjassa ja tyttäreni rallatteli tuttua lorua rannalla kävellessämme. Se jäi mieleen. On kaksi vaihtoehtoa, kyllä ja ei. Isä tietää.

Yks kaks kolme, istu isän polvel. Äiti sanoi älä istu, isä sanoi istu vaan. Näin sitä istutaan.

Espanjassa pidin hengissä äidin kukkasia, luin ja kirjoitin paljon. Ajattelin ja tein valintoja. Oliivit kivillä vai ilman? Con vai sin? Con. 

Alkemistissa vanhus antaa pojalle kaksi kiveä, jotka auttaisivat löytämään oikean vastauksen kun itse ei osaa päättää.
 2. Kaksi kiveä. 

Minä aivan ehdottomasti tarvitsen neuvoa-antavat kivet osatakseni kuunnella sydäntäni. Kirjassa ne ovat Urim ja Tumim. Minulle ne ovat ehkä Testo ja Raudo. Yhtä hyvin ne voisivat olla Tarzan ja Jane. Tai Onneli ja Anneli tai Johannes ja Kyllikki. En osannut päättää.

“Musta tarkoittaa kyllä ja valkoinen ei. Kun et osaa seurata ennusmerkkejä, ne auttavat. Yritä aina esittää suoria kysymyksiä. Yritä kuitenkin itse tehdä omat päätöksesi.” 

Eli katso miten kivet käyttäytyvät. Kumpi tulee?

Päättämisen vaikeus ei tunnu helpottuvan ikän mukana. Täytin eilen 33, enkä osannut päättää sitäkään, pitäisikö sitä juhlia vai ei. Eihän se minun ansiotani ole, että olen syntynyt. Jätin juhlimatta, tosin vahingossa.

Alkemistissa on paljon päätöksistä. Selkeästi niitä kuitenkin kannattaa tehdä, eikä jättää ns. lillumaan. Elämä voi mennä ohikin.

“Kun ihminen päättää jotain, hän syöksyy voimakkaaseen virtaan, ja virta kuljettaa hänet paikkoihin joista hän ei ole edes uneksinut päätöstä tehdessään.”

Kirjassa poika miettii sydämensä olevan paitsi petollinen, myös levoton. Miten ja miksi sellaista voisi kuunnella, saati seurata?

“Siksi, ettet enää pysty vaientamaan sen ääntä. Ja vaikka et olisi kuulevinasi sen puhetta, se sykkii edelleen rinnassasi ja kertoo yhä uudelleen mitä se ajattelee elämästä ja maailmasta.”

“Kukaan ei pääse pakoon sydäntään. Sen vuoksi on paras kuunnella mitä se kertoo, koska vain siten voi välttää odottamattomat iskut.”

Ainahan nuo ovat oikeassa. Kirjailijat usein ovat.

Olen nuoresta (!) iästäni huolimatta kuullut tuhat tarinaa siitä, kun joku on jättänyt seuraamatta sydäntään ja tehnyt päätöksiä toisin perustein.

Teen näin, koska se on järkevää ja asiallista. Isoisoisoisäkin oli K-kauppias – tottahan minunkin pitää. Naida naapuri, niinkuin isoisoisoisoäiti teki. Pidän uuvuttavan työni, koska saan lounasseteleitä. Otan tämän asunnon, koska siinä on käytännöllisempi pohja.

Ja niin pesutorni voittaa merinäköalan.

Niitä sitten satavuotiaana mietitään ja murehditaan. Kun ei silloin aikanaan kuunnellut sydäntään, vaan valitsi jotain – ehkä järkevää.

Uskon, että se jää aina vaivaamaan. Hesen majoneesin voi aina valita uudestaan, mutta luulen että jotkut asiat, ihmiset ja mahdollisuudet tulevat eteen vain kerran. Silloin pitää ehkä valita rohkeammin.

Jos Coelho ja isän polvi eivät riitä, löytyy onneksi vielä kolmas tapa päättää asioita. Fight Clubista, tietenkin.

3. Tyler Durden.