Kategoria-arkisto: Tykkää tästä

Hildan bikinit ja selleripirtelö hartiavoimin.

Julkaistu huhtikuu 30, 2012| 1 kommentti

Kaikista kirjallisuuden naishahmoista rakastan ehkä eniten Hilda Rosvolaa. Hän osaa sekä ajaa että pukeutua.

“Hilda Rosvola leikkasi mutkan tyylikkäästi vauhtia jarruttamatta. Kaikista suruttomista ajajista Hilda oli varmasti se kaikkein törkein. Hän yleensä ajoikin autoa bikineissä tai hihattomassa topissa, kun väänsi rattia aina hartiavoimin ja siinä tuli kuuma.” – Me Rosvolat, Siri Kolu, Otava 2010

Olen myös varma, että jos Hilda tekisi selleripirtelöitä, ne olisivat selleristä ja porkkanasta huolimatta (tai ehkä juuri niiden takia) aina vaaleanpunaisia. Krissekin tekee niin.

Ja sitten, tietysti, jos Hilda veivaisi itse omat kahvinsa, hän tekisi myös sen hartiavoimin, bikineissä tai hihattomassa topissa. Tuleehan siinä kovin kuuma, kun kahvia jauhaa.

Tässä vielä joukkueelle treenit. Siis jos Hilda Rosvola tai lapsi ne tekisi.

→ 1 kommentti

Kategoria(t): Fiilistelyt, Ihana elämä!, Inspiraatio!, Joku sanoi sen niin hyvin, Ravinto, Smoothie-ohjeet, Tykkää tästä

Vantaan leirit, Osa II. Ja tyttöjen tiimi.

Julkaistu huhtikuu 29, 2012| 2 kommenttia

Tänään vedin vielä toisen kurssin Vantaalla. Porukkaa vielä enemmän kuin eilen, mutta onnekseni mukana oli viisi joukkueen nostajaa. Pakko sanoa, että kun huomenna lähdemme Espanjaan, ainoa järkevä ja hyvä syy tulla takaisin (tyttäreni oppivelvollisuuden lisäksi) on meidän mahtava tiimi. :)

Kirsi:

.. ja tässä pakkaillaan Krissen autoa.
Ja jos eilen ajelin prätkän perässä, niin tänään seurasin tätä autoa. Tarviiko erikseen mainita, että meidän posse on todella jees? 

Porukkaa oli tosiaan paljon, hieno ja hyvä tunnelma.

Ja tässä vielä joukkue demoaa työnnön tekniikkaa. Milla, Taija (rv 22 tai jotain), Emppu ja Krisse.

Porukka:


Vähän vastavaloon, mutta tässä kuitenkin:

Päivän nuorin apuohjaaja kirjoitti kurssin aikana omia muistiinpanojaan:

Ja tiivisti olennaisen.
Seuraavan kerran kun painot tuntuvat raskailta? (Kuvassa 8 kg ja 8+4 kg)
Sellainen sunnuntai. Kiitos kaikille osallistujille!

→ 2 kommenttia

Kategoria(t): Harjoittelusta, Kahvakuulaurheilu, Koulutukset ja kurssit, Tekniikka, The only easy day was yesterday, Tykkää tästä, Välineet

Sunnuntain protskuletut.

Julkaistu huhtikuu 29, 2012| 1 kommentti

Krisse teki meille protskulettuja Annen ohjeella. Näistä tuli todella jees! Tänään on leiri Vantaalla, joten siihen valmistaudutaan täällä koko joukkueen voimin.

Protskuletut itävantaalaisittain:

2 luomumunaa
1 dl aitokaura-hiutale
2 tl tattarijauho
1 tl psyllium
1 dl vaniljahera (tai muu protskujauho)
1,5 dl vettä (tai kookosmaitoa, mantelimaitoa…)

Ja näin Krisse teki: laittoi kaikki ainekset kulhoon ja sekoitti blenderillä tai sauvasekoittimella. Psyllium oli loppu, mutta chia-siemenet paikkasi niitä ihan hyvin. Antoi turvota melkein 30 min. Sitten paistoi voissa. Sitten nosti pinon pöytään ja meistä kaikista tuli kovin onnellisia.

Viisikkona tänään leirillä minä, Krisse, Satu, Milla sekä Emppu. Tällainen aamu meillä oli, lettuineen kaikkineen:

→ 1 kommentti

Kategoria(t): Fiilistelyt, Ravinto, Tänään lautasella, Tykkää tästä

Kylmät pihdit, lämmin sydän. Treenit.

Julkaistu huhtikuu 25, 2012| 15 kommenttia

Eilen oli ihana päivä Helsingissä. Tärkeitä ihmisiä, paljon naurua ja lopuksi vähän joutseniakin (otin kuvan, mutta kuvaan joutsenet jäi niin pieniksi että näytti kaloilta. Ei saatu romantiikkaa).

Ensin olin pitkästä aikaa Optimal Performancen ja Annen luona vähän kehon koostumusta tsekkaamassa. Kiitos!

Ajatus Annen pihtimittaukseen lähti siitä, kun kävin muutama viikko sitten hetken mielijohteesta inBody-kehonkoostumusmittauksessa. Laite näytti (ja mittaaja totesi), että olen hieman keskivartalolihava. Tämä oli sen verran yllättävä tulos ja toteamus, että halusin poiketa myös Annella. Ei sillä, etteikö minulla olisi silmiä päässä, mutta asia alkoi kiinnostaa.

Tragedia. 

InBody-mittaaja sanoi aivan vakavissaan, että “muualla sinulla ei rasvaa olekaan kuin keskivartalossa”, joten asia jäi vähän vaivamaan. Tottakai on – mutta aivan erityisesti kyllä ihan muualla. Joten tuollaista näkemystä minulta ei olekaan vielä todettu. Että se olisi ihan oikea ongelmakohta.

Kuulin toki toisaalla, että inBody voi heittää keskivartalomittoja vähän miten sattuu, jos on esimerkiksi hyvin vahva keskivartalo. Silloin kaiketi vyötärö voi olla erilainen, kuin jos ei ole koskaan sitä treenannut jne. Ehkä se muuttaa mittarin näyttämää vyötärö-lantio-suhdetta johonkin suuntaan, jos nyt syitä haluaa etsiä. Niin tai näin, ohjeena oli tarkkailla keskivartaloa.

InBody on varmaan ihan hyvä ja suuntaa antava –  mutta kylpylämittauksen ja aktiivisesti treenaavan tulokset pitäisi kai tarvittaessa pystyä tulkitsemaan vähän eri tavalla.

- Olet sä kuitenkin varmaan jotain urheilua harrastanut?  
- No joo, joskus jotain pientä. Eilen vedin maasta 130 kg mutta ei se nyt varmaan tähän vaikuta. 

Varmaan se oli se 2 x 55 kg tuskainen farmarikävely, joka vaikutti.

Viimeksi kävin Annella elokuussa, joten olihan se myös ihan kiinnostavaa mittailla, mitä pihdit sanoo kehon rasvoista. Mutta se inBody. Edellinen kerta oli 2009 ja seuraavasta en tiedä. Tai no, never say never.

Oli hauskaakin aikaa, pihdit oli yhtä kylmät ja Anne yhtä lämmin kuin aina ennenkin.

Tämä teksti tuli vastaan kadulla Optimal Performancea vastapäätä. Sopi tilanteeseen, sopii Anneen. Mahtava tyyppi. Ei hän koskaan vain ja ainoastaan tyydy mittaamaan tai ohjeistamaan ihmistä, vaan myös kuuntelee ja antaa paljon enemmän, kuin itse olisi osannut ehkä edes pyytää. Annelle kortti:

Sen jälkeen meillä oli joukkueen treenit Pitäjänmäessä Voimapuodilla. Sinnekin pitää antaa erikois-super-deluxe-kiitokset, koska olivat tehneet meidän tiimille mankkauspisteen salin takaosaan, jossa mimmit tapaavat nostaa. Onhan tuo nyt ihan mieletöntä asiakaspalvelua!

SM-kisoihin on enää reilut pari viikkoa, joten tässä mennään. Elämme taas jännittäviä aikoja.

Emppu on niin luotu tähän lajiin:

White Wedding.

Emppu:

Emppu ja Milla tempaamassa, Krisse ja Kirsi mietivät strategioita.


Illalla kävin Lauttasaaressa yli tunnin kävelyllä. Kävelin, en juossut. 

Ja ehkä myös makoilin vähän.

→ 15 kommenttia

Kategoria(t): Fiilistelyt, Harjoittelusta, Tekniikka, Tykkää tästä

Kun väliaikaisesta tulikin elämä.

Julkaistu huhtikuu 23, 2012| 6 kommenttia

Juttelin liikakilojen kanssa kamppailevan ystäväni kanssa. Hän sanoi osuvasti, että on viimein tullut tiensä päähän ylipainon kanssa. Ettei hänen koskaan ollut tarkoitus olla lihava. Jossain vaiheessa kiloja vaan tuli. Sitten niistä piti päästä eroon – mutta se ei mennytkään ihan niin.

“Tämän piti olla vain väliaikaista – ja nyt olen ollut jo seitsemän vuotta lihava. En halua olla enää.”

Tunnistan tuo väliaikaisuuden ja sen, miten siihen huomaamattaan jää. Työhön tai ihmissuhteisiinkin voi vaan jotenkin unohtua. Siitä huolimatta, että väkevästi ja todella aidosti tietää sen olevan vain väliaikaista.

Se oikea minä ei elä eikä tee näin, eikä ole yhtään tällainen.

Silti, sitä helposti unohtaa itsensä paikalleen ja huomaa kahden, viiden tai seitsemän vuoden kuluttua, että se minkä piti kestää vain hetken, muuttuikin arjeksi. Siitä tuli elämää – jonka ei tosiaan pitänyt mennä niin.

Olen aina ajatellut, että ihminen muuttuu sitten, kun kyllästyy nykytilaan. Mutta ilmeisesti kyllästymisen ja muuttumisen välissä on vielä yksi vaihe: tottuminen.

Ei-toivottuun väliaikaisuuteen tottuu. Siitä tulee elämää, jossa ei enää huomaa mitään ihmeellistä. Ennen kuin sitten seitsemän vuoden kuluttua herää: elänkin ikuista väliaikaisuutta.

Toisaalta se on hyvin mielenkiintoista oman totuuden manipulointia – mitä sitä kiertelemään. Ja tuskin kovin harvinaista, missään asiassa.

Olen itse todella väliaikainen. Tiedän esimerkiksi, että jossain maailman kvartaalissa olen järkevämpi ja paljon käytännöllisempi. Organisoin asiat tehokkaasti, hallitsen aikaa ja elämää. Treenaan sopivasti ja järkevästi, en koskaan loukkaannu, syön pieniä aterioita kolmen tunnin välein ja teen aarrekarttoja (ja muutun naiseksi, jota kiinnostaa sellainen).

Että tämä mielivaltaisuus ja toistuvat, päivittäiset väärät valinnat on vain väliaikainen tila, kunnes ihan kohta muutun.

Just.

Se “oikea minä” vaan jotenkin kummallisesti tulee sieltä?

TAI kenties voikin olla, että muutosten kanssa pitää sittenkin tehdä töitä. Koska en olekaan muuttunut haluamani (tai kuvitelmani) kaltaiseksi, lienee aika ymmärtää että  se ei edelleenkään tule tapahtumaan itsestään.

Ja ainahan voi päättää jatkaa väliaikaisuudessa?

Mutta en voi tehdä niin, koska väliaikaisuus on liian stressaavaa. Aivan kuin ne lamput, jotka on olleet vaihtamatta marraskuusta saakka. Tai joulukuusi, joka on edelleen takapihalla. Oikeista asioista puhumattakaan.

On jokaisen oma asia millainen on, mutta en muista tunteneeni koskaan ketään, joka olisi päättänyt, että aikoo nyt tietoisesti elää elämää, josta ei pidä. Ja sellaisena, mitä ei halua olla.

Väliaikaisuus kuuluu kai aika harvan suunnitelmaan, olipa se sitten ylipaino, työpaikka tai keittiön palanut lamppu. Kaikki vaihdettavissa.

Luulen, että muutoksen voi tehdä vain itse. Se on varmaan samaan aikaan sekä asian paras, että se huonoin puoli.
Lähden nyt jatkamaan niitä kaikkia typeriä asioita, joita teen ilmeisesti päivittäin, mutta joita minä en kuitenkaan oikeasti tee, vaan se toinen.
Tässä minä nyt sitten muutun. Hei hei väliaikaisuus, tervetuloa ______?

PS. Se ystävä, joka kyllästyi ylipainoonsa, ei todellakaan ole sitä kauaa. Luulen, että hänen väliaikaisuutensa on ohi paljon nopeammin kuin minun.

→ 6 kommenttia

Kategoria(t): Fiilistelyt, Ihana elämä!, Joku sanoi sen niin hyvin, Tykkää tästä

Bikinisuklaa, suoraan sydämeen.

Julkaistu huhtikuu 20, 2012| 1 kommentti

Chocolate: the yummiest, tastiest thing in the whole wide world. chocolate also makes u happy and makes u feel better.

Olen tehnyt suklaata parinakin päivänä – tästä tulee murhaavan hyvää. Ja piristävää, lupaan senkin. Eikä ikinäkoskaanmilloinkaan muotteja, vaan suoraan lautaselle ja palasiksi. Niinkuin sydämmen särkisi, ya know!

Vesihauteeseen kaakaovoita, kookosöljyä, kaakaonibsejä, kaakaojauhetta, ihan vähän kelttiläistä suolaa (en tiedä, tarviiko suolan olla ulkolaista ja eksoottista). Ripaus hunajaa, muutama saksilla leikattu taateli ja pari mantelia. Mukaan vielä puolukka- tai karpalojauhetta. Sekoitan, kaadan lautaselle ja laitan vähäksi aikaa pakastimeen.

Raaempi kaakaojauhe on ollut loppu, joten olen käyttänyt tuota tummaa Van Houtenia. Kyllä sekin aika raakaa on – pohjassa lukee 1998. Tarina ei kerro onko sisältö samaa vuosikertaa. Bikinit Stadium 4,90 €. 

The Meaning of life.
Screw 42 thats a load of bull.
Chocolate + mushy romance film = the best cure for a broken heart
REMEMBER chocolate is an afrodisiac it actualy scientifically makes u feel better
chocolate is my substitute for love.

→ 1 kommentti

Kategoria(t): Flavor of the Month, Ravinto, Spartareksia, Tänään lautasella, Tykkää tästä

Harre ja hyviä blogeja.

Julkaistu huhtikuu 18, 2012| Jätä kommentti

Harren Valmennusopin lisäksi suosittelen mm. näitä blogeja:

Catalyst Athletics
Poliquin
Boyle: Strengthcoach.com
IceChamber

→ Jätä kommentti

Kategoria(t): Harjoittelusta, Tykkää tästä

Hyvän olon työkaluja.

Julkaistu huhtikuu 17, 2012| 1 kommentti

Yksi hyvinvoinnin alkulähteistä on kokemukseni mukaan se, että pystyy ja SAA 1-3 (tai kahdeksan tai ääretön) kertaa viikossa tuottaa itselleen tilanteen, jossa kuulee päässään sanat en pysty tähän ja sitten pystyykin.

Ajattelen, että on suuri etuoikeus omistaa terveitä raajoja ja terve keho, jolla voi tehdä asioita. Ja samalla olisi suuri vääryys itseä kohtaan jättää se mahdollisuus käyttämättä. Ei tarvitse rakastaa liikkumista, mutta jos edes itseään sen verran.

Aihetta liipaten kirjoitin Hikoile ja rakasta -tekstin joulupäivänä.

Onnistumisesta se hyvä olo tulee, ja siitä että jäi henkiin (esim. kelkka-sprinttein jälkeen). Myös unelmia on ihmisellä hyvä olla. Visualisoin omani: Erilaisia apuvälineitä ja työkaluja hyvään oloon on paljon:


Perässävedettävä, miten vaan.

Myös jalat tuottavat hyvinvointia – ollen vieläpä aina mukana. Kyllä tyhjäkin penkki aina nojatuolin voittaa.

Klassikot. Eivät petä koskaan.

Keppi parantaa aina oloa. Samoin porkkana.

Niin.

Kirjasta FIT. Kilgore, Hartman, Lascek (Killustrated 2011).

→ 1 kommentti

Kategoria(t): Fiilistelyt, Flavor of the Month, Ihana elämä!, Inspiraatio!, Joku sanoi sen niin hyvin, Tykkää tästä

Kiitos Valkeakoskelle! Bob vs. Sisu

Julkaistu huhtikuu 17, 2012| 1 kommentti

Suuret kiitokset Valkeakosken leirillä olleille! Oli hauskaa ja hyvä porukka, joka oppi nopeasti. Kiitos osallistujille ja etenkin Antille (ja Maaritille!).

Ensi lauantaina vedän WKC Fitness Trainer -ohjaajakoulutuksen Turussa ja sunnuntaina leirin Porissa. Ohjaajakoulutuksessa on vielä tilaa; kannattaa ehdottomasti tulla mukaan, jos kahvakuula ja ohjaaminen yhtään houkuttavat.

Heraclesilla nähtiin myös odotettu Bob Valkeakosken Heracles vs. SISU (os. Strath-Nalle). Ottelu käytiin leirin jälkeen. Tähän tsempattiin ensin kotona: Ilon kautta Sisu, ilon kautta! 
Ja tältä näytti perillä. Bob ei ole kuka tahansa nakkikioskivastus. ‘He knows his s*it’ , joku voisi sanoa.
 Mutta ihan hyvin Sisu sen otti.

Helppoa ei ollut kummallakaan. Aika tasaväkistä. Bob on kokenut, kun taas Sisu täysin ensikertalainen.
Siihen nähden Sisu sai aika hyviäkin paikkoja. Lajina oli aika lailla mixed martial arts (ilman sääntöjä), joten molemmilla oli mahdollisuus käyttää omia vahvuuksiaan. Sisulla jalat dominoi, mutta nopeudesta kyllä uupuu. Toisaalta, massa on voimaa.

Jännittäviä hetkiä.

.. ja yllättäviä käänteitä! Bobilla ei ehkä ole käsiä ollenkaan, mutta eivät ne Sisullakaan pitkät ole.

Mutta kumpi voitti?

“Onko sodassa koskaan voittajia?”, totesi päätuomari.

→ 1 kommentti

Kategoria(t): Flavor of the Month, Kahvakuulaurheilu, Koulutukset ja kurssit, The only easy day was yesterday, Tykkää tästä

Kelkkaa ja kehon kuuntelua. 11 vinkkiä.

Julkaistu huhtikuu 14, 2012| 10 kommenttia

Tässä tulee sekalainen treenibloggaus eiliseltä, jonka seasta löytyy satunnaisia vinkkejä. Tärkeitä ja mielivaltaisia.

Löysin salilta tällaisen kasan, jota aloin hyödyntää. Ja siitä heti Vinkki nr. 1: hyödynnä painavia asioita. Ota raskaammin.

Sitten päätin työntää vähän kelkkaa. Jos joku sanoo, ettei voimaa treenatessa tule hiki, niin missä sitten? Otin paidan pois ennen toiminnallista osuutta – skeneä tuntevat tietävät, että näin kuuluu tehdä.

Vinkki nr. 2. etsi sali, jossa pääset kokeilemaan kelkkaa. Kulkee myös nimellä prowler. Tämän pitäisi olla ns. toiminnallisten salien vetonaula, eikä minkään muun.

Oli aika tiukka kelkkailu. Aloitin tyhjästä ja lisäsin päädyssä aina 10 kg lisää. Matka 40-50 metriä? Lisäsin painoja 40 kg saakka, sitten taas joka päädyssä alaspäin 40-30-20-10-tyhjä kg.

Pakko sanoa, että onneksi pidän treenaamisesta. Jos en pitäisi, en pystyisi mitenkään perustelemaan itselleni sitä, miksi käytin päiväni tuollaiseen.

Vinkki 3. Kehon kuuntelusta. Ehkä pääasia on, ettei kuuntele mieltä eikä varsinkaan kehoa.

Ei kenenkään mieli tai keho sano, että mene nyt nainen työntämään kelkkaa. Mutta hyvää treeniä se on. Liikunnan iloa tai muuta vastaavaa on turha hakea, mutta – hyvää treeniä se on.

TOSIN, (ja tästä on puhuttu poikain kanssa salilla) – niin kauan, kun pystyy ottamaan kuvia kesken harjoittelun, kaikki ei mene oikein. Aina tulee sanomista. Mutta toisaalta he eivät pidäkään jumppapäiväkirjaa netissä (onneksi). Vinkki 4 itselle: keskity treeniin, älä sen kuvaamiseen.

Vinkki 5: Kokeile foam rolleria. Michael Boylen blogissa juuri uutena Foam roller follow up sekä Is foam rolling bad for you?

Brunette foam rollaa toiminnallisella salilla: 

Eilen salilla pitkästä aikaa harmitti, että olin yksin.

Vinkki 6: treenikaveri. En tarkoita ystävätärtä tai prinssiä, jonka kanssa voidaan lukea yhdessä lehtiä ja pälättää – vaan henkilöä, joka auttaa sinua tekemään jotain, mihin et muuten välttämättä pystyisi tai tekisi. Vaikka vielä yksi kierros, vähän kovempaa tai enemmän.

Kuten eräs totesi, ensin treenit. Sen jälkeen voi sitten mennä vaikka kahville vaihtamaan kuulumisia (jos niitä enää on).

Eli ei välttämättä näin:

Tämä on mukavaa, mutta vähemmän kehittävää.

Vinkki 8: Yritä joskus tehdä vähän vaikutus. Tämän keksin juuri, ja tuskin se ihan väärin on? Ei loukkaantumisriskillä, mutta pienellä riskillä. Itse teen parhaat treenit ja suoritukset, kun yritän esittää parempaa kuin olen. Tulee tehtyä enemmän tai hienommin kuin ehkä muuten tulisi. Toki samalla metodilla olen myös loukkaantunut, joten suhtautukaa tähän varauksella.

Olen huomannut, että monet pystyvät usein paljon parempaan, kuin mitä itse kuvittelevat. Esiinny vähän. Tuntuu auttavan monia muitakin. :D

Viimeksi yritin tehdä vaikutuksen kuntosaliyrittäjä Mikkoon Spartanilla.

Siin se o! Mikko sanoi ettei itse pystyisi ja mulle tuli siitä hyvä mieli.


Vinkki 9: Vaikutuksen tekeminen tekemisellä. Treeniolosuhteissa vaikutusta ei oikein tehdä sillä, että ollaan täysissä meikeissä ja näytetään sievältä. Vaikutus tehdään tekemällä jotain hyvin. Vähän niinkuin Robin laulaa tytöstä, joka teki täydellisen Frontside Ollien. Ei se laula miten hieno tukka sillä oli tai hyvät huulikiillot.

Pätee myös miehiin. Ihan sama miten hihaton paita on päällä tai isot gunssit – kaikkea merkitsee se mitä pystyy tekemään. Se on kiinnostavaa ja vaikuttavaa.

Tästä Mikko ei sanonut mitään. Varmaan teki perässä heti kun lähdin?

Kohta lähdetään Nallen kanssa Valkeakoskelle, kun pidän kuulaleirin paikassa Heracles. Nallekin on tehnyt vähän jalkoja. En ole varma, tarvitsisiko. Toisaalta ymmärrän hyvin, jos vaan tykkää siitä.

Kuva: Tuomo Laine, JM Kuntosalilla.

Vinkki 10:  Ruokavalio. Jos nyt mietitte, että laihduttaako kelkka, niin vastaus on ei. On kai loppujen lopuksi ihan sama mitä treenaa, jos sen jälkeen syö joka tapauksessa kermapastan Snickersillä. Ai vitsa, kokeiluun. Se oli vinkki 11. :D

Ja jokeri: Totuus. Se löytyy Kalorilaskurista.

→ 10 kommenttia

Kategoria(t): Fiilistelyt, Flavor of the Month, Harjoittelusta, Spartareksia, The only easy day was yesterday, Tykkää tästä, Välineet, Voimasanoja