Tän ulkopuolella päivät valuvat hukkaan soi treenimusiikkina. Ja mitä muutakaan sitä aurinkoisena kesäaamuna tekisi, kuin pukeutuisi raskaaseen asuun kuumassa sisätilassa. Ja nyt on sellainen olo, kuin olisi eilen tehnyt 660 toistoa jalkoja ja selkää täyteen pakattu painoliivi päällä.

Enkä mä väitä enää olevani muuta kuin tiivistynyt huokaus.

Tässä vähän kuvamatskua viikolta. Tiistaina oltiin Voimapuodilla joukkueen kanssa, tiimillä alkaa voimaharjoittelu. Sumoa tuskin tehdään, mutta testailtiin silti niitä näitä. Satu:

Krisse:

Eilen aamutreeneissä Kirsi.

Vee virittelee:

Ja työntää (140 kg lopuksi):

Teemu:

Ja meikä kävi taas uimassa. Tässä vaiheessa riisuin painoliivitkin.

Jonain päivänä kävin kävelylläkin. Yök.

Timo Jutilaa vapaasti lainaten, nyt rullataan!

Siten, aamulla herätessäni tiesinkin, etten heräisi-heräisi ellen kävisi uimassa. Olin kuuden jälkeen järvessä. Ei ollut tunkua.

Otin aamukahvin mukaan.
Kyllä se olisi melko eeppistä ollut, jos olisi ollut hereillä.

Ja illan salaattimousse (rahka-avokado-chili-tonnikala) tulee myös esittelyyn. Ei tule liikaa syötyä, kun huulet palaa. Siksikin, jos eilen oli vihan hedelmät niin tämä on sitten varmaan rakkauden tonnikala. Ja Airam.

Asiasta kukkaruukkuun eli setämieheen. Ylätaljaa nykiessä tuli vähän herkkä olo. Vähän niinkuin Espanjassa. Että piti hiekkaan piirtää. <3

Ne jotka ei tiedä Setämiestä, valitan. Se oli näköjään poistettu Youtubesta, mitä en ymmärrä ollenkaan. Lohdutuksena kuitenkin tämä, Mainostoimisto Pullajalka ja kuituleipä. Lähes yhtä hyvä. Vaikka toki, Setämies voi olla vain yksi ja yhden kerran.

Ja muuta:

Hetken meinasin hypätä narua, mutta jätin väliin.

Jatkuu:

En tiedä, mikä nainen sellainen on, jolla ei ole treenikassissa magnesiumia ja makkaraa.

Tässä oli mun treeni. Taluta. Joooo .. tottakai. Talutan 90 km/h kuudenkympin alueella.

Mutta jos haluaa lähettää tänne ruokaa, niin voi.

Viimeisin yllätys tuli Risentalta. Tuotteista otin heti käyttöön kurpitsansiemenet (salaatissa). Mutta oikein mukava ylläri oli nuo vihreät laput! Niitä en syönyt. Kiitos.

Tässä vielä tiimihupparit esittelyssä. Lapsikin tunnustaa väriä. Huppareista on tekeillä myyntiversiot – mutta as usual – hetki menee.

Pakko sanoa, että lajin alkutaipaleet nähneenä tämä oli mykistävä kokemus. Kuten Marko bloggasi, vankkuri menee etenpäin ja kyllähän se vetää hiljaiseksi. Really. “Itkisitkö onnesta”, kysyi Kirsi eilen pukkarissa, ja minähän itkin. Ei se väärin ole.

Meiltä oli mukana 6 nostajaa ja saldona 3 kultaa, 1 hopea ja 1 pronssi. Tässä joukkueen tunnelmia. Huomatkaa paitsi hupparit – myös hameet!! Multa kysyttiin eilen useaan kertaan, että “mitä sä oikein syötät noille”, ja vastaus on että oikeanlaista treeniä ja fiilistä.

Valmistautuminen:
Mieluummin asian ytimessä kuin ei ollenkaan.

 Autossa ja matkalla.

Fiilistelyä kisapaikalla.

Kuulien mankkausta Empun kanssa.

Milla lämmittelee.

Palaveria ja strategiaa.
Sandra ja Milla. Milla nosti SM-pronssia.

Emppu, joukkueen uusin tulokas, veti samantien kultamitalin mukaansa tuloksin 215 työntöä ja 191 tempausta 12-kiloisella.

Satu nosteli hopeaa 16 kg:lla tuloksin 161 työntöä ja 106 tempausta. Kirsi. Jumalauta. Työnsi ensin 169, mikä on toki hyvä tulos. Mutta että vielä sen jälkeen tempaisi 234 toistoa, mikä on, paitsi aivan toisesta maailmasta – myös yli odotusten ja tavoitteiden. Kirsi on paitsi ihan s*tanan kova, mulle niin rakas. Nainen, joka lähtee aina lapasista, mutta juuri oikeaan aikaan. 8) Sori vaan FC Barcelona, hän ei ole kaupan.

Näin.

Ja sitten vielä Krisse ja 20 kg. Mestaruussarjan kultamitali tuloksin työntö 147 ja tempaus 105. Valehtelisin, jos väittäisin että en olisi sielussani, salaa ja piilossa kaikilta muilta ja ihan hiljaa tiennyt että Krisse voittaa. Toisaalta – kun tietää, että treenissä nainen itkee ja nostaa, niin kisoissa se tekee sen saman (ja vähän päälle) hymyillen. On se kova. Ai mutta niin, se on Krisse. <3

Hyvä fiilis.

Le Team.

Hymyilytttää, tottakai.

Ja tässä vielä enemmän:

Ne jotka eivät nostaneet, eli Taijan kysymys ja valmentajan ratkaisu.

Tiimi ja Scubalanssi:

Ai mitä mä syötän noille? Pizzaa tietenkin.
Jos lihovat, saavat syyttää itseään. Suklaa to die for.

Kuoharia. Syystä!

Lopuksi Satu. Mitäs on niin kaunis.
 Kiitos teille, Satu, Sandra, Krisse, Milla, Emppu, Satu ja Kirsi.