Flavor of the Month

360°.

Aurinkoista maanantaita – elokuun ensimmäistä maanantaita!

Tänään moni palannee taas töihin? Itselläni ei varsinaista lomaa ole ollutkaan, eli ei myöskään mitään mistä “palata”, tai minne mennä tai mistä tulla. Teen töitä enimmäkseen kotona, eli vaikka joku loma olisi ollutkin, olisin joka tapauksessa viettänyt sen ns. toimistolla. Turkissa käväisin, mutta konehan oli mukana, eikä se loma ollutkaan.

Mobiili työ on ehdottomasti kultaa, mutta kolikolla on kääntöpuolikin. Työt kulkevat aina mukana, taskussa, joten niistä on myös hyvin hankala päästä eroon. Näyttäkää minulle se vanginvartija ja tai pankkivirkailija, joka viettää myös lomansa työpaikalla? 🙂 Ja toisaalta, jos joskus sieltä lähteekin, ottaa asiakkaat mukaan myös lomalle. Taskuun?

No, palaan arkeen joka tapauksessa. Helpointa on tehdä se silloin kun muutkin. Jos jotain, sen olen yrittäjyys- ja freelancer-aikoina oppinut, että lomat kannattaa ajoittaa yleisiin lomakausiin, eikä niiden ulkopuolelle (ennen tai jälkeen).

Tai kuten itse olen joskus naiivisti ajatellut, että “teen kaiken valmiiksi sillä välin kun muut lomailevat”.

Ehheh. Ajatushan on hieno, mutta tuolla metodilla ei itse oikein koskaan saa vapaata. On helpompi olla mukana kollektiivisessa löysäilyssä, kuin koittaa itse relata silloin kun muualla sykkii.

Heinäkuusta tuli minulle lomakuukausi täysin vahingossa. Se ei ollut tarkoitus, koska piti ensisijaisesti kirjoittaa kirjaa. Tässä nyt kuitenkin tapahtui jotain niin suurta (kerron ehkä myöhemmin), että en pystynyt kirjoittamaan sitä ja näin ollen aikataulua oli pakko siirtää. En tekisi tällaista ihan kevyin perustein.

Samalla tulin todistaneeksi itselleni myös sen, että ihmisen kapasiteetti on rajallinen. Olen aina vähän ihmetellyt voimavaroja ja sitä, että mitenniinmuka ei voi tehdä kaikkea, jos on vaan ahkera ja tekee vaan, ei jää niinku tuleen makaamaan. 

Vähänpä olen taas tiennyt. Tai ehkä tiennyt, mutta en kokenut ja kohdannut itse. Juuri nyt asia on kuitenkin toisin: jäin kuin jäinkin tuleen makaamaan. Voimat loppui, ei vaan löytynyt mitään ikkunaa, josta ammentaa henkistä tai sen ihmeemmin mitään fyysistäkään.

Hyytysisin onneksi vain heinäkuuksi, mutta kuitenkin.

Yhdessä kuukaudessa ehdin kuitenkin pyöräyttää pääni sisällä kaiken ns. uusiksi. Mielenkiintoinen kokemus sekin.

Nyt alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, että kylläpä tästä ehkä ihan elämä taas nousee. Kävin eilen salilla treenaamassa ensimmäistä kertaa viiteen viikkoon. Tauko on ollut pitkähkö, mutta eipä se ihan kauheasti missään tunnu eikä näy. Ei kai, kun en ole eläessäni treenannut “pumppitreenejä”, enkä vuosikausiin varsinaisesti lihasta, vaan pikemminkin liikettä ja voimaa.

Kun ei juurikaan treenaa ulkonäön vuoksi, ei myöskään tule sellaista ulkonäköä, jonka voisi jotenkin menettää, tiedättekö, hehe.

Viikonloppuna suunnittelimme syksyn tulevia juttuja valmiiksi Kasinonrannassa. Näistä lisää ihan kohta, mutta jotain todella eeppistä ja uutta on luvassa. Tuskin maltan odottaa, mutta enköhän jo tällä viikolla pääse kertomaan lisää.

kahvit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *