Käveleminen on parasta, varsinkin aamuisin. Se tuntuu olevan ehdottoman hyväksi aivoille ja luovalle työlle. Olen itse ihan koukussa aamukävelyyn. Nyt kun kirjoitan kirjaa, aamut menee näin:
1. Herään! Juon 1/2 litraa vettä, jossa on greippiä tai sitruunaa. Juon myös kahvia.
2. Kirjoitan aamusivut (3 x A4, käsin).
3. Kävelen aamulenkin (1 x 45-60 min, jaloin).
Aamuhan alkaa illalla, mutta se varsinainen aamu menee noin.
Ja taas kävelyn jälkeen, uudestaan sama 1/2 litraa vettä ja greippiä tai sitruunaa.
Aamusivut on Julia Cameronin ohje, liittyen ehkä enemmän luovuuteen kuin mihinkään muuhun. Toisaalta taas, aamusivut tuntuu auttavan myös ongelmanratkaisussa. Jos jokin asia ottaa päähän, viimeistään kolmannella sivulla ongelma on vähintäänkin muuttunut, ellei jopa hävinnyt.
Tuo pitää ehdottomasti tehdä ennen kuin avaa konetta, puhelinta, sähköposteja tms. Toinen vaihtoehto, hyvin tuttu tämäkin, on se että herää, avaa jo sängyssä Facebookin ja siinäpä se keskittyminen sitten menikin. 😛
Kävelyni ajattelen olevan sellainen köyhän naisen aamuaerobinen, eli en mitenkään jaksa juosta enkä tykkää juoksemisesta, mutta kävely sopii minulle.
Sen jälkeen alkaa työt. Joko jotain fyysistä (treeni, harvemmin) tai luovaa työtä (kirjoittamista / suunnittelua). Ja tunnin kuluttua aamiainen.
Olen vaihdellut tätä aamiaisrutiinia vuoden sisällä jokusen kerran. Luontaisesti en tykkää syödä aamulla, mutta huomaan että se kuitenkin sopii minulle. Ei ainakaan huononna mitään.
Aamuihin kuuluu näitä kaikkea: sivuja, kävelyä, sitruunavettä. Teen töitä kotona ja aika vapailla aikatauluilla (myös pitkälle iltaan, usein) joten pystyn aamuja säätämään omin päin miten vaan. Periaatteessa koko seremonia vie reilun tunnin. Ei sekään paha aika ole, kun selkeästi tuntuvat parantavan työn- ja elämänlaatua.
Neljänneksi parasta on .. Instagram! Haha. #morningpages, seuraa täältä: insta/kukkalaakso.
