Fiilistelyt

Elämä on hedelmäpeliä.

Facebookissa jaetaan Paulo Coelhon kuvaa, jossa on mukana teksti siitä, miten joskus oivaltaa, että aika loppuikin. Niinhän se loppuu. Jossain vaiheessa taistellaan aikaa vastaan muuallakin kuin wodissa.

Itse tajusin sen taas viime viikolla. Isoäitini ei ole mikään nuori lotta enää, vaan täyttää seuraavaksi 93. Toin hänelle Sveitsistä Fruit Dropseja ja ajattelin, että vien ne sitten joku päivä.

Yhtäkkiä tajusin, ettei tässä vaiheessa ole enää olemassa sellaista kuin joku päivä. Pudotin työt ja lähdin viemään karkkeja heti. Isoäiti ei taida enää itse muistaa, miten paljon on aina tykännyt Fruit Dropseista, mutta ei se ole tärkeää.

On samaan aikaan ymmärrettävä ja hyväksyttävä se, että aikaa ei välttämättä ole. On vietävä, kun vielä voi. Jos jotain, sitä päivää en halua kokea, että “ei huvittanut viedä karkkeja kun oli jotain tärkeämpää”.

Sitten sitä katsoisi peltipurkkia ja toteaisi itselleen, että

en sitten ikinä vienyt niitä. Tein mieluummin töitä / olin salilla / Facebookissa / otin aurinkoa / jne. 

On vaikea saada mieleen kovin montaa vastenmielisempää ajatusta. Joten, ehkä elämässä voisi toimia näin. Eikä ainoastaan isoäitien kanssa – mutta aivan erityisesti juuri isoäitien kanssa.

6 thoughts on “Elämä on hedelmäpeliä.

  1. Teki mitä tahansa, ihminen luo valinnoillaan itselleen ristiriitoja. Jokainen tehty tai tekemättä tehty valinta pitäisi hyväksyä. Ja jokaisen hyvältä tuntuvan päätöksen takanakin voi piillä seuraus jostain odottamattomasta, niin hyvässä kuin pahassa.

    Sinänsä mielenkiintoista, että nykyään puhutaan enemmän ja enemmän hetkessä elämisesta, kaikesta irtaantumisesta ja hidastamisesta, mutta myös siitä puhuvat ja kirjoittavat tuntuvat silti jatkavan siitä omaa tuttua rutiinien polkua. Koska se on helppoa? Ei uhkaa? Vältetään väistämätön paha ja turhautuminen. Riskinottokyky on osa hedelmäpeliä. Ja todellakin: jos ei pelaa ei voi voittaa!

    Huomaan välillä murehtivani asioita a) koska en saa/osaa ja b) senkin jälkeen kun saan/osaan.

    On paljon ihmisen luonteesta kiinni, kuinka asennoituu hetkeen ja elämään. Huolettomuus tuntuu olevan katoavaa nykyihmisille ja aito huoli ja välittäminen uupuu.

    Loppupeleissä jokainen valinta voidaan katsoa olevan itsekäs.
    Niin yksinkertaista.

    http://www.youtube.com/watch?v=fbEqVjhjzwI

    P.S. Ennen teni-ikää Fruit Dropsit olivat suosikkikarkkejani Ruotsinlaivaristeilyiltä! Rispekt to your Granny. <3

  2. Pecu, hidastaminenkin on kaupallista enivei. Paketti, jonka nimiin voi myydä vähän kaikkea kuten downshiftaus-tuotteita ja ajattelua ja kirjallisuutta, rintanappeja ja sitä rataa.

    Onko se väärin? No ei, ei se väärinkään ole.

    Ja mitä tuohon itsekkyyteen tulee, uskon myös että jokainen valinta ON lopulta itsekäs. de Mello kirjoittaa siitä aika hyvin (Havahtuminen, s. 19, Hyvän tekemisen naamiot).

    “Hyvien tekojen tekeminen on epäitsekkyyden valepukuun naamioitunutta oman edun tavoittelua. — Itsekkyyttä on kahta lajia. Ensimmäinen laji on sitä, että suon itselleni mielihyvää mielyttämällä itseäni. Tällaista kutsutaan yleensä itsekeskeisyydeksi. Toinen laji on sitä, että suon itselleni mielihyvää miellyttämällä toisia. Sitä voi pitää itsekeskeisyyden hienostuneempana muotona.”

    Onko se sitten väärin? No ei, ei kai. Sellaista se nyt vaan on. Ja Apulannan tuorein on kova karkki! BonBon!

  3. Motiivilla ei ehkä ole niin superpaljon väliä, jos karkit kuitenkin tulevat viedyksi ja asia tehdyksi. On samantekevää viekö ne siksi, että _itseä_ ei kaduta, vai toisen takia.

    Vie nyt vaan ne karkit.

  4. “Poikani, ei oo olemassa valintoja väärii,
    mut paras on usein sitä, mikä on populäärii.
    Voit etsii sitä jotain vaikka maailman ääriin,
    mut ei laadulla korvata määrii.”

    😉

  5. Tää on niin totta! Vuosia sitten mietin bussissa, että jäänkö mummin ja ukin pysäkillä pois ja käyn kylässä. Mutta päätin mennäkin viikonloppuna ja nimenomaan ajattelin, että ehtiihän sitä. No tämä tapahtui tiistaina klo 15.30 ja ukki sai infarktin samana iltana kuuden maissa. Enkä koskaan siis enää häntä nähnyt. Sen jälkeen en ole jättänyt tärkeitä ihmisiä huomiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *