Harjoittelusta

Hauismenu (ja pari ajatusta valmennuksesta)

Kuten sanottu, kuukauden teema on Hauikset bikinikuntoon. Se on hyvä teema: ainoa oikea. Nimestä on alunperin kiittäminen tiimin Krisseä ja hänen satunnaista kommenttiaan. Tottakai olisin halunnut itse keksiä jotain noin hauskaa, mutta en keksinyt.

Jotain tässä on myös syötävä, ja niitä vähän mietittävä. Se mikä vaatii minulta eniten, on se että muistan syödä ajoissa. Ruokavaliossa tai ruokien ja raaka-aineiden laadussa itsessään ei ole mitään uutta, mutta syömisen säännöllisyys on minulle haaste. Olen myös unohtelija.

Jo viime kuussa unohdin olevani oikeasti dieetillä (en ikinä ole dieetillä) ja valkoviinilasin takaa tekstasin Samille (valmentajalle) jotain tarpeetonta. Onneksi vastaus oli välitön, reipas muistutus:

SINÄ OLET DIEETILLÄ!!!!

Ai niinpäs olenkin, sori.

Tämä ei varsinaisesti kannustanut ottamaan toista, enkä myöskään saanut “tosi kiva, olet sen ansainnut” –päähäntaputtelua. En ollutkaan ansainnut yhtään mitään, olin vaan unohduksessa.

En tarvitse valmentajaa siksi, että hän voisi pitää minua kädestä, vaan siksi että hän antaa ohjeet ja (tarvittaessa) muistuttaa mistä tässä olikaan kyse. Olen itse kertonut hänelle tavoitteeni, ja hän kertoo miten se saavutetaan. Sillä, onko tehtävät asiat aina sitä mitä minä haluaisin, ei ole merkitystä.

Näin ajattelen itsekin valmentajan roolista käsin.

Valmentajan tehtävä on miettiä toisen puolesta se, mitä hänen tulee tehdä saavuttaakseen tavoitteensa. Jos ohjeet ovat hyviä ja niitä noudattaa, homma toimii. Jos niitä ei noudata ja tekee jotain muuta – esimerkiksi sitä mitä itse haluaa – toimivuus hajoaa.

Muistan, kun treenasin MM-kisoihin ja meilasin silloiselle valmentajalleni Catherine Imesille innoissani, miten olin tehnyt täydet kymmenen minuutin tempausennätykset kahtena päivänä peräkkäin pari viikkoa ennen kisoja, vaikka ohjelmassa ei tällaista lukenut. Ihmettelin, miksei hän ilahtunut.

(Edit: muistikatkos! Tein 10 min ennätykset kolmena päivänä peräkkäin. Ensin oli suunniteltu testipäivä, joka meni hyvin. Sitten päätin omin päin tehdä saman vielä kaksi kertaa uudestaan).

Kisojen jälkeen ymmärsin. Katsoin peiliin ja otin opikseni.

Nyt en katsonut peiliin viinilasillisteni kanssa vasta kuin seuraavana päivänä, mutta se kyllä riitti.

Yritin toki tarkistaa ruokavalio-ohjeista, lukeeko siellä “kuiva valkoviini”, mutta en löytänyt sitä kohtaa mistään.

Tässä muutamat viikon sapuskat, hauismenuksi päätin sitä kutsua. Sitä, ottaako tämä juuri hauikseen, en kuitenkaan uskalla luvata.

Höylä, naisen paras ystävä. Kurkut ja porkkanat siivuina, aina.
kuva-6
Kanaa, halloumia, lisää höylättyä.
kuva-7
Tätä voisi jo kutsua askeettiseksi. En vaan mitenkään jaksanut.
kuva-8
Tämän taustaa en muista. Kuvatessa tuo kippo muistutti jotenkin kissanruokakulhoa ja sai siten oloni vähän kiusaantuneeksi, mutta päätin silti ottaa kuvan. Marjoja, manteleita ja kookoshiutaleita.
kuva-5
Ja tässä yhden aamun tai päivän maailman samettisin pirtelö. Sitruuna tekee ihmeitä, tai sitten se oli extra-annos proteiinijauhetta. En tiedä miten koostumus olikin niin fantastinen, mutta se oli.
ananas
Ja kevätjuhlaliikkeet. Takana se mitä en ottanut, edessä kyllä kiitos.
sosovi
Valitus minimiin ja eteenpäin.

One thought on “Hauismenu (ja pari ajatusta valmennuksesta)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *