Ravinto

Havuja, prkl.

Puhhuh.

Elän juuri nyt ehkä elämäni kiireisintä ja stressaavinta aikaa. Luulen. Ensinnäkin, takana on elämäni paskin kesä, sanotaan se nyt vielä kerran ja suoraan. Onneksi se meni jo, ja nyt on syksy. Uusi Alku? 🙂

Mutta lautanen on täynnä. Viimeistelen nyt toimistotyöläisen kuntokirjaa ja käsikirjoituksen tulee olla valmis kuuden päivän kuluttua. Voimakatu on taas syyskunnossa, eli kurssit alkoivat eilen (olipa muuten ihanaa vetää kahvakuulakurssi pitkästä aikaa!). Lisäksi, tietysti Alku-valmennus on vahvasti käynnissä ja toinen viikko on aivan super. Porukka on mahtava ja innostus tarttuu itseenkin.

Toki nämä kaikki yhdessä saa aikaan pienen kiireen.

Jotta ehdin, kaiken pitää olla aikataulutettua. Yritän elää ikkunoissa, kylmästi ja vähän kyborgi-tyyppisesti, että saan kaiken tehtyä. Tavallaan tykkään, mutta tottahan se harmittaa, kun jostain päästä vuotaa aina. Tilanne muistuttaa oikeastaan vähän imetysaikaa 😀 josta on onneksi jo 10 vuotta. En ehdi pesemään hiuksia tai pukemaan mitään muuta kuin collegeasun, kun pitääkin jo olla jossain muualla. En toki imetä, kirjoitan, mutta kaikki äidit tietävät mitä tarkoitan.

Tällaisten rupeamien päätteeksi voi odottaa flunssaa. En sairastele juuri koskaan, mutta jos flunssa tulee, se tulee joka kerta raskaiden työviikkojen tai projektien päälle. Olo ei ole yhtään flunssainen, mutta silti varaudun siihen jo.

Juon Karin Havupuu-juomaa normaaliakin enemmän, tankkaan sitä ja toivon, että en kaadu missään vaiheessa. Olen tehnyt Havupuu-yhteistyötä pitkään ja toivon, että se pelastaa minut tänäkin vuonna.

Joskus ärsyttää, että keho on niin paljon mieltä vahvempi ja viisaampi, että se kyllä pysäyttää jos itse ei sitä osaa tehdä. Kokemuksistani viisastuneena en siis puuskuta itseäni hengiltä, mutta jospa nyt hetken aikaa sinnittelee kyborgina ja puhaltaa sitten, kun sen aika taas on. Niinhän elämä menee. Ei kukaan onneksi täysimetä loppuelämäänsä, heh.

Enkä halua kuulostaa siltä että valitan, en. Käsillä on kaikki mitä rakastan, mutta nyt vaan harmillisesti päällekkäin siten, että ei oikein ehdi nauttia yhdestä kun toinen kaatuu jo niskaan. Tähän kaipailen pientä balanssia, mutta kukapa muu sen tekisi kuin itse – heti kun ehtii.

Mutta, tällä mennään siis! Havupuut on mukana autossakin, kuten myös muutama muu elementti. Meillä ei juuri kahvia juoda eikä Converseja suosita, kuten kuvasta näkyy.
auto
Havupuu sopii hyvin myös Kekkosen kanssa.
kekkonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *