Fiilistelyt

Maalla, merellä ja ilmassa.

Hauskaa viikkoa!

Tänään alkaa Haluan olla minä -kampanjan ensimmäisen osion viimeinen viikko. Ohjeita ei tullut tänään, tulee kyllä myöhemmin. 🙂

Lisäksi huomasin juuri, että vaikka olen kirjoittanut blogia tiiviisti kaksi kuukautta, en ole tainnut pitää ollenkaan ns. perinteistä blogia. Siis “täsä mää olen” ja “täsä on mun jauheliha” -tyyppistä. No, nyt se tulee (kukaan ei ole toki pyytänytkään, mutta tulee silti).

Olen myös itse sivusilmällä osallistunut omaan kampanjaani =) – ja siistinyt ruokavaliota. Lihattomaan lokakuuhun en huomannut osallistua, päinvastoin.

Täsä on mun jauheliha.
IMG_2188
Viime viikot on olleet hauskoja, mutta hektisiä. Kävimme tyttären kanssa Turkissa äidin luona. Matkat oli pitkiä, lensimme Istanbulin kautta ja sieltä jatkoimme turkkilaiseen kylään. Välimeri on pettämätön!
IMG_1605
Alakerrassa oli myös pieni sali, kävelin sen läpi altaalle joka päivä ja aina mietin tekeväni  jotain jumppaa, mutta en lopulta tehnyt mitään kertaakaan.

Hauskaa on se, että aloitin salitreenit aika tarkalleen 15 vuotta sitten Itä-Helsingissä, jonne turkkilainen mies, ex-kehonrakentaja, oli perustanut naisten salin. Tyylikästä.

No, nyt olin itse turkkilaisessa kylässä ..
turkki_sali
Myös renkaan löysin avokado- ja appelsiinipuiden alta. En kokeillut.
IMG_1664
Sen sijaan parkkeerasin itseni altaalle joka päivä pariksi tunniksi. En osaa olla tekemättä töitä silloin kun niitä on (enkä tiedä miksi pitäisi), joten lomasta ei valitettavasti ollut kyse. Sellainen tekisi hyvää, mutta ehkä jonain toisena vuonna sitten.
kuku
Kuuden päivän matkalla kaksi päivää meni siirtymisiin ja yhden päivän ajan satoi vettä, mutta kolmekin päivää auringossa oli oikein hyvä tankkaus harmaan syksyn varalle.

Turkkilainen kissa ja espanjalainen hame.
IMG_1565
Sikäläiset vihannes- ja lihakaupat on ihania.
IMG_2033
Aurinko!
IMG_1598
Viime viikolla palasimme reissusta, jonka jälkeen autoilin vielä viisi tai kuusi kertaa Turku-Hki-Turku välin. Töiden päälle, tietysti, en kuitenkaan ole ammattiautoilija, heh.

Täytyy sanoa, että suhteeni tiehen E18 on jokseenkin ristiriitainen. Inhoan kyseistä tietä, mutta aina havahdun siihen, että olen taas ajamassa sitä eestaas. Rakas ajopäiväkirja täyttyy suurella sydämellä. Lisäksi viikonloppuna kävimme Kirjamessuilla ja PMMP:n keikalla.
IMG_2290
Jäähallista:
IMG_2208
.. ja mitähän vielä.

Tällä viikolla ilmestyy Anna-lehti, jossa taidan olla Matka naiseksi -palstalla. Tai toki tiedän olevani kyseisellä palstalla, mutta milloin, siitä en ole satavarma.

On erikoista kertoa jostain asiasta nimenomaan naisena, koska harvemmin ajattelen asioita mitenkään sukupuolen kautta (hyvässä tai pahassa).

Mitä treeniin tulee, en koskaan ajattele, että “me naiset”. Että pitäisi vaikkapa valita tiettyjä lajeja, koska on nainen. En oikein näe, miten se liittyy mihinkään.

On myös hassua, että ylipäätään on olemassa erikseen naisten liikuntalehtiä, koska ne on usein aika leggins-keskeisiä ja aina sieltä puuttuu se varsinainen liikunta tai treeni.

Siinä mielessä ko. lehtien teemat on hassuja. Aiheet on aina samat: kiinteytyminen, ulkonäkö, vartalo, paineet … jne jne, mutta jutut vain niiden ympäriltä, ei ytimestä.

Vuosikerta toisensa jälkeen kierretään kehää näiden asioiden sivussa, (selluliittihoidoissa, voidetesteissä, muotoilevissa sukkahousuissa, eri vartalotyypeille sopivien vaatteiden valinnassa, kylpykuulissa jne) mutta harvemmin mainitaan sitä varsinaista ratkaisua.

Ja silti – oikeasti ainoa keino saada tuloksia on kiinnostua siitä itse tekemisestä, eikä sen ympärillä pyörimisestä. Eli treeni ja ruokavalio kehiin, ja sen jälkeen voi säästää tuhansia euroja, kun ei tarvi enää miettiä mikä kylpykuula kiinteyttää ja mikä tasapainottaa.

Ei asiat lillumalla miksikään muutu, tänäkään vuonna.

One thought on “Maalla, merellä ja ilmassa.

  1. Heh, olenpa muuten myös käynyt treenailemassa tuolla samalla Itä-Helsingin salilla. Se oli naisten sali, koska tilaa oli vaan yhdelle pukuhuoneelle. Pienet tilathan tuolla muutenkin oli, mutta positiivista oli se, että aina sai tarvittaessa apua. Eikä tarvinnut ensin varata aikaa personal trainerilta (ja maksaa tyhjänpäiväisistä neuvoista erikseen).

    Nyt omistaja on vaihtunut. Mua yritettiin värvätä uudelleen asiakkaaksi koukulla: “Nyt täällä on kaikki muuttunut ja nykyään täällä on _koulutettu- personal traineri..” Joo, ninvarmaan. Saakohan siltä vastavalmistuneelta personal trainerilta sitten parempaa ohjausta kuin ex-kehonrakentajalta..
    Oli siellä muutenkin muutoksia – pukuhuoneissa oli kaapit 😀

    Kaapeista huolimatta en innostunut. Uusi sali on kuitenkin haussa. Harmi, että Turkuun on kovin pitkä matka. Voimakadun tarjonta passais mulle niin hyvin, en mä niitä lähentäjä-loitontajakoneita kaipaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *