Yleinen

Palikka kerrallaan.

Terveisiä Turkista ja Turusta! Vähän harmittaa, kun uusi ja uljas blogi on jäänyt päivittämättä, mutta laitetaan nyt tällainen pikablogi kuitenkin. Tuo kuva on hassu, parin viikon takaa Turkin matkalta.

Olin äidin luona Mahmutlarissa (hän itse Tampereella) ja reissu oli kieltämättä aika hauska. Otin pikalähdön, löysin Skyscannerista edulliset lennot suoraan Gazipasan kentälle. Siitä on vain noin 20 minuutin matka äidin asunnolle, ja kenttäkin on ihan mini, joten reissu sujui tosi kivasti. Mahmutlar on Alanyan lähellä, olen ollut siellä ehkä neljä kertaa, mutta en koskaan Alanyassa. Istanbuliin tahtoisin, mutta siellä olen viettänyt aikaa vain lentokentällä. Turkki on aika jees.

Löysin ihania ihmisiä ja kirjoituspäivien jälkeen pelattiin korttia, juotiin olutta, katsottiin pelejä .. kukapa ei tykkäisi.

Olin kirjoittamassa, en lomalla, joten parvekkeen pöytä näytti enimmäkseen tältä. Tuo on vielä ihan kliininen siihen verrattuna, miltä kirjoituspöytäni yleensä näyttävät – hukun kirjoihin, papereihin, kyniin, tekstiin, listoihin ja lappuihin. Kaoottisuus ei sinällään haittaa, koska hukun asioihin joka tapauksessa.

Kerrankin siihen on hyvä syy – eli kirja. Huomautan, että työpöytäni on yleensä siisti, mutta nyt ns. oikeasti kirjoittaessa ei ole.
turkki2

Noin yleisesti, ainakin on tullut elettyä täysiveristä istumatyöläisen elämää. Tässä on tapahtunut aika paljon kaikenlaista, surullistakin, mikä nyt vaikuttaa arkeen ja tekemiseen. Lisäksi jokainen päivä on aamusta iltaan täynnä jotain työnkaltaista, eli mistään kesälomasta ei ole tietoakaan.

Huomaan, että kun aikaa on vähän ja kapasiteetti kiinni yhdessä asiassa, mitkään juhlalliset “hyvinvoinnin toimenpiteet” ei ihan noin vaan sujukaan, koska ei vaan ehdi.

Ja samalla on kiva huomata, että ei tarvikaan.

Jos voi hyvin, voi hyvin, eikä sitä tarvitse sen ihmeemmin miettiä tai koko ajan “parantaa”. Varsinkaan, kun hyvinvoinnin parantaminen tarkoittaa monesti uusien tapojen opettelua, muutosten tekemistä, uusia tuotteita ja niin edelleen.

Eihän siitä mitään tule, jos yrittää elää jatkuvassa muutoksessa ja joka päivä pitää skarpata itsensä tekemään jotain uutta ja vierasta. Ei kiitos. Hemmetin stressaavaa, kaukana hyvinvoinnista.

Samalla kun istun enkä liiku, enkä yhtään “tue omaa hyvinvointia” 😀 joudun myös kirjoittamaan tekstejäni koko ajan uudestaan. Korjaan mielipiteitäni sitä mukaa, kun elämä tulee vastaan ja muutan mieleni. Ihan luonnollista, luulisin, mutta pirun työlästä.

Tietysti “tärkeälle asialle on aina aikaa”, kuten liikkumiselle, mutta ei sitä kyllä aina ole. Ja jos haluaisikin, ei yhtäkkiä pystykään. Aika ja kiinnostus eivät kulje käsi kädessä, elämäkin menee joskus edelle, ja hyvä niin. Entäpä kodinhoito, hah. Nurmikko on villiintynyt niin, että en saa sitä matalaksi ilman siimaleikkuria (joka on ..?). Pyykeistä on muodostunut varsin mittava pesutorni, auto on vaihtanut väriä maantiepölyn takia.

Itse vaan istun ja kirjoitan. Olkoon sitten niin. Olen aina tiennyt, että kaaoksen määrä on vakio, tai ongelmien määrä on vakio, mutta nyt sen todella huomaa.

En tiedä onko mahdollistakaan, tai tarpeellista, yrittää pitää kaikkia asioita kunnossa yhtä aikaa, koska joku palikka vuotaa aina. Jos niitä on viisi, olkoon vaikka koti, terveys, ihmissuhteet, ystävät ja työ, aina jostain falskaa, “vuotava palikka” vaan vaihtuu. Juuri nyt vahvimmat palikat on ystävät ja työ, pidetään niistä kiinni. Ja mitä terveyteen tulee – jos on jo terve, ei mun mielestä tarvi jatkuvasti sen eteen puuskuttaakaan.

Niinpä juon bisseä ja sitruunavettä vuorotellen, käyhän se näinkin.
sitruunat
Ja luen sivusilmällä taas vähän Milan Kunderaa, en tiedä mikä noissa kirjoissa on se koukku, että selailen niitä aina vaan, en varsinaisesti edes lue, mutta tykkään että ne on tässä. Kahvin kanssa, mielellään.
IMG_3660

3 thoughts on “Palikka kerrallaan.

  1. Ihana teksti, aito ja elämää täynnä! Sitä oikeaa elämää. Olen seurannut blogiasi ja ihania kuvia siitä instagrammista, fanitan sua. Ja fanitan nyt varmasti vielä enemmän. Minua kiehtoo aina ihmisen aitous. Se että jaat elämääsi ja terveellisiä ja hyvinvointia tukevia asioita ei poissulje sitä, että välillä olut, viini, siideri maistuu, suklaata ja karkkia kuluu tai syö miten sattuu, nukkuu ja valvoo miten sattuu, tai ei saa nukuttua, tai että kämppä on kuin kuntoutuskotiin harjoitusyksikkö ( nimimerkillä kokemusta on, voi pojat…) ilo, suru, rakkaus, huoli, ero, sairastuminen, kuolema, menetys, muutto, väsymys, uupumus, v…tus, what ever. Kaikki tämä on sitä oikeaa elämää ja ihmisen eloa. Tsemppiä kirjaprokkikseen ja kesään ! Ja ihana turkki ! Ei ole downsiftausta täälläkään 🙂 t, eija

  2. v-p, kirjoja ei voi koskaan olla liikaa ja aina niitä on liikaa …

    Eija, kiitos kommentista. 🙂 Itseänikin kiehtoo ihmisten persoona, aitous ja ajatukset nykyään enemmän kuin vaikkapa pakastebroilerit tai trikoot.

    Ajattelin, että voisin vastedes kirjoittaa taas pitkästä aikaa sitä mitä haluan, enkä vaan pieniä palasia tai suklaareseptejä (heh) luultavasti tämä trendi jatkuu täällä vielä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *