Fiilistelyt

Pikkujoulukuorrutus.

Näillä se tehdään! 

Termit auki ensin – mennään sitten olennaiseen. Eli siihen, miten välttyä joulukiloilta. Suosittelen välttymään!

Nämä on itsestäänselvyyksiä as usual, mutta niin on nämä “ongelmatkin” itsestäänselvät ja aina samat.

Kuorrutus: rasvasta ja nesteestä koostuva sekalainen, epämääräinen, tasaisesti ympäri vartaloa ja myös päätä kertyvä massa, jota tulee mm. kesällä, jouluna ja kaikkina vuodenaikoina jolloin “saa ja kuuluu syödä ja juoda” siksi, että on se vuodenaika. 

Kuorrutus tulee naamaan, vatsaan, lantiolle, jalkoihin .. ei ehkä ole sellaista kohtaa, johon se ei voisi tulla – ainakaan minulla.

• Turvotus on sitä, mikä estää silmien avaamisen aamulla silloin, kun tietää kuitenkin nukkuneensa.
• Kuorrutus on syömällä ja juomalla tietoisesti ylläpidetty turvotustila.

Näiden ero on myös siinä, että turvotus on hyvin väliaikainen: tulee 1-2 päivässä ja lähtee 3-4 päivässä. Kuorrutus taas tehdään pidemmällä aikavälillä ja sen lähtemiseen vaaditaan muitakin keinoja kuin litra vettä ja sitruunaa.

Nythän on paras aika vuodesta kuorruttaa, koska saa ja kuuluu syödä kaikkea ihan vain siksi, että sitä
on

“Saa ottaa” ja “saa syödä” – hyvällä omatunnolla, koska tämä on se synkkä mutta sosiaalinen kuukausi. On kaneliässää ja kiisseliä, tunteeseen ja tilanteeseen.

Viikonloppuna saa, kavereiden kanssa saa, juhlissa saa, perheen kesken saa, yksin saa, iltaisin saa, kynttilänvalossa saa, treenin jälkeen saa, joulusiivouksen jälkeen saa.

Saa, mutta.

Ystävän neuvona ja muistutuksena (myös usein itse koettuna), että jos meinaa “kyllä tänään saa” -tielle lähteä, tammikuussa rasva- ja nestekuorrutus on sitä luokkaa että haluaisi hypätä suoraan huhtikuuhun. Itselläni viime talven vilja-, sokeri- ja maitokuurin poistamiseen meni koko kevät. Vaikea suositella. Onneksi vastaavaa ei nyt liene tiedossa.

Tälläkin kattauksella joulukilot saa kätevästi, kun vaan muistaa ylläpitää elämäntyyliä:

http://s2.palvelin.pro/~kukkalaakso/2013/10/30/21-tapaa-pilata-oma-fiilis/

EI noin.

Kuorrutus tulee aika helposti ja huomaamatta, mutta lähtee vaikeasti. Ei itsestään. Harvoin kilot lähtee syksyllä itsestään, tai toukokuussa .. ei koskaan. Eihän ne ole itsestään tulleetkaan.

Ei tarvitse olla suurikaan tieteilijä ymmärtääkseen, että jos talvikuukausien jokaisella viikolla tulee 4-6 “saa ottaa” -päivää, lopputulos on se että noin 80% ajasta on pelkkää syömistä ja juomista. Myös glögi lasketaan. 

Lihominen on ihan normaali kehon tapa reagoida tilanteeseen, eli ei mitenkään poikkeus vaan sääntö.

Sami kirjoitti aivan hyvän listan, miten hän selviää pikkujoulupöydästä lihomatta. Tiivistettynä:

1. Kaikkea EI ole pakko maistaa, ei edes lusikallista
2. Älä laske pisteitä äläkä kaloreita – rasvojen välttäminen ei ole paras tapa valita ruoka-aineita
3. Syö laadukkaampia ruoka-aineita
4. Joulunakin VOI noudattaa gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota

Itse olen “ajatusmalliltani periaatteessa” sallivampi, käytännössä hirvittävästi en. 

Tietysti uskon, että jos vaikkapa viljaton tai maidoton ruokavalio ei ole ennestään tuttu, mutta haluaa koittaa, helpoin aika sen aloittamiseen ei välttämättä ole joulunaika.

Mutta ei se toisaalta sen helpommaksi loppiaisena tai laskiaisena muutu.

Parilla joulupäivällä ei ole vuoden mittakaavassa mitään merkitystä, mutta kuukaudella tai kahdella alkaa jo hieman ollakin (10-20 % vuodesta?).

Niinpä: koko syksyä ei kannata puntata tai elää siirtovaiheena jolloin saa syödä kaikkea ja “palata asiaan sitten tammikuussa”, kun samalla vaivalla voi tehdä myös toisin.

Omassa lautasmallissa pyrin noudattamaan peruskaavaa maidoton + viljaton – sanotaan nyt että ‘paleotyyppinen’ – vaikkakaan en pidä ruokavalioiden nimeämisestä. Ja sitä, että ei koko talvea.

Toki – “helppohan mun on sanoa”, kun ei kutsuja pikkujouluihin ole juuri kuulunut. Aika jännä. 😀

25 thoughts on “Pikkujoulukuorrutus.

  1. Taas niin hyvä kirjoitus Kukka! Löydät aina asian ytimen ja tuot sen omalla mahtavalla tyylilläsi meidänkin luettavaksi. Kiitos.

  2. Hahah, hyvä kirjotus! Pistää vähän miettimään 🙂 ite oon maidoton ja gluteeniton jne, melkosen tiukalla paleolla elelen siten että poikkeuksia sallin. Mutta sehän ei tietenkään ole mikään poikkeus, jos tapani unohdan täysin päiviksi tai viikoiksi ihanan joulun ja lomien vuoksi 🙂 Luulen, että tahdon kuitenkin leipoa pipareita gluteenittomina, mutta voin kanssa (ellei sitä voi korvata jollain muulla rasvalla onnistuneesti!?), koska se oli niin ihanaa viime jouluna <3 Joulu on kerran vuodessa, ja mulla siihen kuuluu tietyt herkut, ihan vaan siksi että niitä tekee mieli. Mutta ei sitä tarvitse tosiaan silti päiviä ja viikkoja mässäillä! Kun leipoo, on hyvä muistaa tarjota ja viedä muillekin, niin saa itelleen strategisesti tehtyä vain ne muutamat maistiaiset 🙂 Ja saa hyvän mielen ilman huonoa oloa! Tuo muille leipominen on kyllä yksi syy, miksi haluan noita edes tehdä 🙂

    Piparit taitaakin olla ainoot, joihin todnäk tulee maitoa voin muodossa. Sitten aion tehdä myös karjalanpiirakoita, mutta maidottomina 🙂 Mutta siinä ovatkin mun jouluun kuuluvat ei-paleo-herkut <3 Tämän tekstin luettuani ja vähän pohdittuani taidan kyllä viettää jouluni niillä tavoilla, mitä olen nyt jo pari kuukautta noudattanut melko ehdottomasti paria poikkeusta lukuunottamatta. Se ei ole kyllä mitenkään vaikeeta, eikä mistään jää paitsi! Kaikki on vähän myös omasta asenteesta kiinni. Mun joulupöydässä tulee oleen esimerkiksi seuraavia asioita: ite paistettu lähi-kinkku (ei kylläkään luomu kun se oli niin kaameen hintanen, ehkä tulevaisuudessa kun rikastun vähän), paleo-banaanileipää, kylmäsavulohta, ehkä graavilohta, ite tehtyä sinappisilliä (paleo), lämpimiä kasviksia kalojen kanssa, paleo shepherd's pie (jauheliha-kasvis-paistos bataattikuorella), ite tehty rosolli (ilman sitä outoa kermavaahtoa), kylmä lanttusalaatti (paleo, samantyylinen kuin kylmät perunasalaatit), ite tehty porkkanalaatikko (paleo), niitä karjalanpiirakoita, aamulla kookosmaitoon tehtyä riisipuuroa kananmunien, hedelmien ja ite tehdyn omenahillon kanssa, ite tehtyä paleo-glögiä, maidotonta suklaata (jos himo yllättää, niin ei tarvi mennä konvehtirasioille!) jnejne. Ihan selkeesti oon tosiaan käyttänyt aikaa paleon, gluteenittoman, maidottoman ja mahdollisimman vähäsokerisen joulun miettimiseen 😀 En osta muutenkaan ikinä mitään valmista einestä kaupasta, niin miksi ihmeessä tälläseen juhlaan ostaisin valmiita laatikoita jne?! 🙂 Tai valmiita pipareita, jotka maistuu ihan hirveille varsinkin gluteenittomina!

    Että tosiaan, enköhän mä nyt pitäydy hyvässä suunnitelmassani (kiitos sinun tekstisi!) enkä lähe p**seileen muuta! Aikas ihanalta kuulostaa tuo joulupöytä eikö vaan?! Eikä edes huomaa että se on tosiaan maidoton ja gluteeniton ja kaikkea 🙂 Pidän nyt mielessä vaan sen, että kuinka ihana siitä joulupöydästä on nousta sopivan tyytyväisenä ja täytenä, ei-kivistävän vatsan kera, ei-huonovointisena, pirteänä ja energisenä siten että tekee mieli tehdä jotain, eikä vaan heittäytyä sohvalle vaikeroimaan. Ajattelin myös tosiaan jakaa sitäkin tapaani, että syön vain kun on nälkä ja kunnes on mukavasti tyytyväinen, sillä en oikein ymmärrä sitä tapaa että vedetään niin että napa paukkuu, kuin se ruoka tosiaan olis loppumassa. Läheiset joiden kanssa jouluni vietän, toimivat tähän tyyliin 😀 Kun suunniteltiin juuri joulun ruokia, niin mulle kommentoitiin, että "varmaan riittää että on yks lämmin ruoka siinä iltapäivän puolella…. Vai mites pärjäätkös sä sillä?!". En sitten viitsinyt sanoa että en tietenkään pärjää, vaan sanoin että älkää musta murehtiko, mä hoidan kyllä itteni 🙂 En meinaan ajatellut vetää siinä iltapäivällä 13-15 välillä niin paljon ruokaa, että sitten ei kykene loppupäivänä edes ajatteleen syömistä :S Ei mun keho ainakaan toimi noin, ei edes kerran vuodessa jouluna 🙂 Mutta kaikki saa viettää joulunsa niinkun lystää, mutta oon kyl ilonen että oon nyt selkeillä vesillä siitä, miten minä haluan omani viettää! 🙂

    Oikein ihanaa joulua Kukalle! Postailehan kivoja ruokavinkkejä, jos sulla on jotain erityistä mielessä jouluksi! 🙂 Kyllä tohon mun listaan vielä jotain menee! 😀 Ajatukseni on tosiaan ympäröidä itseni ja hommata jääkaappiin tarpeeksi kaikkea maidotonta ja paleota jne, jotta ei tosiaan tarvitse muihin koskea (ja aiheuttaa huonoa oloa) missään vaiheessa koko loman aikana 🙂 Ja päätin myös toisenkin jutun: Lähden yksin reippaasti tänä jouluna koiran kanssa lenkille, enkä käytä enää aikaa muiden mukaan saamiseen! Mikä onkaan parempaa kuin lämmin glögi tai kuuma sauna sen jälkeen kun on kävellyt reippaasti viileessä talvi-ilmassa 🙂 Minä ainakin tykkään ja tarvitsen, se tekee mun joulun <3

    1. Tähän on monta vastausta tilaisuudesta riippuen. Jos kävisin usein kylässä, vaikka viikottain, siten että tarjoolla olisi aina syötävää, todennäköisesti tuttuni laittaisivat mulle tarjoolle jotain maidotonta ja viljatonta. Eli voin kyllä ilmoittaa etukäteen olevani noita asioita. Välillä kuitenkin en halua asioistani tehdä numeroa, jolloin syön jotain mitä tarjoolla on, siten etten herätä kysymyksiä, ja kärsin seuraukset. Nykyään kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että tämä peli ei vetele, vaan mun on pakko suhtauduttava itseeni allergikkona. Jälkiseuraamukset on paljon suuremmat, kuin kaksi sanaa “Ei kiitos!”. Eli kylässä kun kylässä mulle riittää kyllä kahvi ja vesi, mutta jos ei riitä, on vain ilmoitettava etukäteen ruokavammoistaan. Jos tällä jää kutsut joskus saamatta niin ei varmaan tartte sellasia ihmisiä tapailla 😀 Mutta tosiaan mummut erikseen 😉 vaikka kyllä nekin allergiat ymmärtää.

    2. Maidoton ja viljaton ruoka ei ole vaikeaa toteuttaa. Jos on kutsuttu lounaalle tai illalliselle, niin pihviä ja salaattia? Paistettuja juureksia ja kanaa? Leipää voi kattaa pöytään jos isäntä/emäntä sitä itse syö, minä jätän välistä. Kahvin kanssa en tarvitse avecia (ehkä konjakkia?), edes kahvia ei tarvitse keittää koska yleensä menen kylään sen kutsuneen ihmisen vuoksi, en tarjottavien.

      Hassu kysymys. Kai sinäkin kysyt vierailtasi mahdollisista allergioista ainakin? Miksi muita ruokarajoitteita ei voisi huomioida samalla tavalla?

  3. Johanna 🙂

    ragnarsson77 — hehheh. 🙂

    Tämä nyt ei tule kenellekään minut tuntevalle minään yllätyksenä. Niin kauan kun muistan, en ole ollut mikään kyläsyöjä, joka kaipaa tuulihattuja.

    Jokainen, joka kutsuu minut jonnekin, tietää varsin hyvin ettei kaneliässiä tarvitse kattaa pöytään. Ehkä kahvia? Gin-tonic?

    Ja toisaalta – miksi pitäisi “pystyä syömään” kylässä. 😀

    Isoäidit ja muut voisi olla poikkeus, mutta toisaalta myös he ovat tottuneet, eikä kukaan pahoita mieltään siitä jos en ota. Pikemminkin olisi varmaan yllätys jos ottaisin.

    Voin _tietenkin_ syödä mitä haluan jos haluan, kyse nyt ei ole mistään isosta asiasta sinällään. EN silti vedä sheikkeriä tai eväitä esiin ja jos joku tekisi sen omassa .. no, vaikka juhlapöydässäni, saattaisin heittää pihalle. <3

    1. Juuri näin. Itsekin syön aina (myös kylässä) mitä haluan. Välillä ei kiinnosta erottua joukosta, kuten esimerkiksi viime vuonna yksissä ristiäisissä, joten toimin siellä kuten kaikki muutkin. Ainoo vaan että sitten jouduin kärsiin seuraukset. Mutta niinkun sanoin, joskus kokee tämän kuitenkin mukavemmaksi vaihtoehdoksi. Itellä taas on just toisin päin, monessa paikassa huomataan ja yllätytään nimenomaan jos en ota, mutta oon oppinut kommentoimaan ja olemaan kommentoimatta sukkelasti noissa tilanteissa. Se ei tuu koskaan loppuun että tällänen “suomalaisesta normista” poikkeeva käyttäytyminen lakattais huomioimasta. Ite oon saanut kuulla jos jonkinlaista kommenttia viimeiset 3vuotta, mutta juuri päätin lakata välittämästä muiden ihmisten mielipiteistä. Tiedän itse mikä mulle tekee hyvää, mikä ei ja mikä on mulle tarpeetonta, joten teen ihan just niinkun ite tykkään.

      Jos otan johonkin eväät, niin ilmoitan siitä etukäteen tietty. En kehtaisi vetästä omiani esille noin vaan kenenkään pöydässä 😀 Vaikkakin tälläsissä tilanteissa on mun mielestä mukavempi ruokkia itsensä etu- tai jälkikäteen, kun tosiaan ei jaksa herättää turhaa huomiota. Oon ehkä pikkasen kyllästynyt selittään omia toimiani. Ruoka-asioista puhuminen ihmisten kanssa on muutenkin vähän ku aiheena ois politiikka tai uskonto: ei kannata. Hyvä tapa on kutsuttaessa (riippuen toki tilanteesta) tarjota, että voinko tuoda jotain mukanani 🙂 Sitenhän sitä ei tarvitse edes kenellekään sanoa, että tarjottava on viljaton, maidoton tai jotain muuta, ellei kysytä 🙂 Itse ainakin oon päättänyt että oon tästä lähin ihan oma itteni tilaisuudessa kun tilaisuudessa, enkä enää ikinä jätä kutsuttaessa kertomatta olevani gluteeniton ja maidoton. Mun syömiset ei pitäis ketään muuta kiinnostaa kuin minua. Toki, aion myös mainita, että jos menee vaikeeksi, ihan vaan kahvikin riittää, ettei mun takia tartte nähdä liikaa vaivaa 🙂 Kylässä käyminenhän siinä se suurin juttu on! (Paitsi mummulassa :D)

  4. Kiitoksia viesteistä!

    Mitä tuohon “ruokavammaisuuteen” tulee, ajattelen koko asian ihan toisin. Osin toki siksi, että asia on oma valinta eikä varsinaisesti olosuhteiden tai muun sanelema ruokavalio (kuten esim. .. no, varsin paleohenkinen imetysdieetti 10 vuotta sitten).

    Koska saa itse valita, en näe hirvittävästi järkeä siinä että ottaisi kauheasti stressiä mistään – tästäkään. Ruokaa se vain on!

    Tässä vanha teksti aiheesta: http://s2.palvelin.pro/~kukkalaakso/2013/02/15/ruokaan-suhtautumisesta-2/

    1. Näin juuri! Ruokavammasuus on vaan hauska tapa ollut kutsua itseään piireissä, joissa nää jutut ymmäretään 😉 Ja sillä ite ainakin usein kevennän sitä tunnelmaa, ja saan kyselyt loppuun. En itse ainakaan selittäisi kenellekään mitään paleohenkisestä imetysdieetistäni vaan sanoisin vaan että “mä nyt oon tämmönen ruokavammanen” 😉 Harvemminhan sitä itse tulee aiheesta otettua stressiä, ne on ne muut, joita löytyy jotka ei ole koskaan omalla kohdalla harkinneetkaan elämää ilman viljaa tai maitoa. Sellaisille harvemmin kannattaa lähteä juuri mitään selittään vaan asettaa itsensä itse suorilta pienen naurun kohteeksi niin pääsee tilanteesta helposti pellolle. Mulle on siinä mielessä ihan sama mitä muut musta ja mun tavoista aattelee, en vaan enää niistä jaksa kenenkään kanssa keskustella nettiä lukuunottamatta 🙂 Vastaan kysymyksiin “mitä sää oot oikein tehnyt?!” yleensä “syön mitä tykkään ja vältän niitä asioita mitkä eivät mulle sovi”, enkä yleensä esimerkiksi anna neuvoja enkä kerro tarkemmin, ellei ihan hirveesti ruveta vaatiin tai jos joskus törmäisin sellaseen ihmiseen, joka apua oikeasti haluaa. Yleensä kukaan ei halua, tyrkyttäminen ei kannata ja hyvin usein nämä mun elämäntapamuutokset on sellasia että ne saa jopa ihmiset vaivautuun mun seurassa. Kai ne aattelee että kun on itse laihtunut paljon ja on hyvinvoiva, että sitä on samalla jokin terveys- ja läskipoliisi. Onneksi kuitenkin käytökselläni oon osottanut kaikille, että mua ei vois vähempää kiinnostaa toisten tavat, joten munkin sais antaa olla rauhassa 😉 Ei voi siis muuta kuin olla hiljasena esimerkkinä ja toivoo että joku joskus tajuaisi, että annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan. Saas nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Täytyypä vilasta tuo sinun linkkisi!

  5. Tuli mieleen tuo “nyt saa syödä”, että se juontaa juurensa varmaan jo parin sukupolven takaa, jolloin OIKEASTI sai ja oli ainutlaatuinen tilaisuus syödä “paremmin” ja enemmän. Noh, nyt 2-3 sukupolvea myöhemmin ihmiset voivat ihan joka päivä syödä hyvin ja enmmän eli huonosti. “Nyt saa syödä”, saakelin vanhentunut lause joka on vaan kulkeutunu nykyaikaan!! 😀

  6. “Hassu kysymys. Kai sinäkin kysyt vierailtasi mahdollisista allergioista ainakin? Miksi muita ruokarajoitteita ei voisi huomioida samalla tavalla?”

    Allergioista kyllä, mutta kyllä saattaisin emäntänä vähän pahastua, jos joku vaatisi erityiskohtelua jonkun muun kuin pakollisen allergian takia. Ja niin pottuuntuu varmasti moni muukin emäntä, eivät vaan kehtaisi sitä sulle suoraan sanoa.

    No onneksi en mitään ruokakutsuja juuri järjestä niin ei ole tota ongelmaa. 🙂

    1. Hahah! Mulla ei ole yhden yhtä todettua allergiaa mitään tässä maailmassa kohtaan 😀 Mutta juu, kyllä mä voin syödä mitä väkisin tarjotaan, mutta jos juhla-/kyläpaikalla pitää viipyä, niin turha ihmetellä, jos vietän suurimman osan ajasta vessassa tai lähden kesken kaiken kotiin, kun maha ei esimerkiksi gluteenia kestä. Lääkärit ei minusta mitään vikaa löydä, mutta vikoja näyttää silti olevan. Että juu, jos vain saan suustani ulos, että olen gluteeniton ja maidoton, niin ilman muuta sanon niin. Enää ikinä en pidä vaihtoehtona tavoistani poikkeamista vain sen vuoksi, että joku emäntä saattaa vähän pottuuntua. Mieluummin sitten sanon nikotteluihin vaikka että jaa no ei sen väliä, vesi ja kahvikin riittää vaan, ei kiitos, ja toki voin mennä seikkaperäsiin selostuksiinkin. Mutta itse en samaistu näihin ollenkaan, että joku emäntä loukkaantuu jos joku ei tarjottaviin koske, varsinkin jos henkilö asiaan jotain sanoo. Mulle ei tartte lääkärin allergialappuja vilautella eikä muutenkaan käyttää lääkäri-korttia, niinkuin kuulemma harmittavan moni nykyään käyttää.

  7. Allergioiden ja ruokavalioiden kysely on ainakin kouluikäisen äidille täyttä arkipäivää.

    Mutta jos minulta kysytään niistä, yleensä vastaan jotain helppoa kuin että voin syödä salaattia tms jos nyt sattuu olemaan tarjolla.

    Olen täysin kaikkiruokainen jos niikseen tulee – en siis missään tapauksessa oleta tai “vaadi”, että kukaan alkaa tekemään gluteenittomia leivonnaisia tms. minua varten.

    En syö niitä kuitenkaan 😀 joten sikäli tämä on kaikin puolin itselleni vain hieman vieras aihe. Ja minusta kenenkään ei kannata pahastua tai potea mitään tuskaa, jos joku vieras nyt ei vaan ota. 🙂

    Ymmärrän, että on kiva kokemus jos joku tykkää tehdystä ruoasta ja voi tuntua oudolta jos joku ei sitä “huoli”, mutta harvemmin tapaa ketään kenelle se olisi kuitenkaan niin tärkeää.

    Toki _ymmärrän_ vallan hyvin, että joskus on paras ottaa pulla jonkun mieliksi, enkä nyt oikeasti näe sitä hirvittävän vaarallisena. Näkeekö joku? <3

    1. Mulle se vähän on vaarallista. Nimittäin kun otan yhden, otan helposti toisen ja siinä sitä sitten taas mennään. Joten helpompi olla ottamatta :). Selitän kyllä tarpeen mukaan, että minulla ei ole selkärankaa lopettaa ajoissa. Mutta toisaalta ylipainoa kun on, niin ihmiset ehkä helpommin ymmärtää.

  8. Johanna, kiitos pitkistä viesteistä! Laitan reseptejä ja muitakin kyllä tässä joulun alla, jos vaan suinkin ehdin. 🙂

    Kiitos myös muille!

    Oikeasti tällainen kahvipöytäkeskustelu kääntyy ihmettelyä useammin siihen, että MUUT kiinnostuvatkin siitä miksi joku (tässä tapauksessa luonnollisesti minä) ei otakaan sitä perinteistä piirakkaa, ja että pitäisiköhän heidän ehkä itse vähentää.

    Mutta toki, olen “tehnyt tätä” sellaiset 15 vuotta, enkä muista että olisin sinä aikana koskaan ollut kaikkien silmiin täysin normaali kuitenkaan.

    Sitäpaitsi mikäpä sen herkullisempaa kuin tilanne: “syö sinä pullaa niin minä katson. Ota nyt ihmeessä toinenkin.”

    8)

  9. Kateriina, edullisia ainakin! 🙂

    Ja ääreisherkullinen näkökulma, jos asiaa pohtii vähän eri tavalla vielä, kärjistäen. Olen kirjoittanut pulla-aihetta liipaten kolumnin (se joka syö pullaa on hyvä tyyppi, se joka ei ota, on huono tyyppi, jonka seurassa kaikilla on paha olla).

    Mutta entä se, että onko joku ihminen “hyvä vieras minulle”, koska “minun kahvipöytäni”.

    Eli itse asiassa tapaamisen tarkoitus ei olisikaan esim. keskustella tai vaihtaa kuulumisia, vaan “haluan katsoa kun ihmiset syövät minun tekemiäni ruokia”.

    Ja jos ei kelpaa, vedetään marttyyrikortti:

    “Minä _ihan sinua varten_ laitoin, leivoin, hikoilin keittiössä yötä myöten, ja nyt ei kelpaa”. Kiittämätön. Huono vieras. Väärin vierailtu!

  10. Onneksi se tuputtaminen alkaa olla vanhan kansan juttuja. Itse ainakaan en koskaan tarjoa mitään, koska kaapissa ei ole mitään. Ruokaa saa, jos sattuu olemaan ruoka-aikana meillä. Itseä ottaa päähän tuputtaminen, koska siitä ei jää kuin ikävä mieli kaikille. Ärsyttää, että pitäisi syödä muiden mieliksi. Enkä voi välttyä ajatukselta, että välillä olisi pientä sabotaasia ilmassa. Tiedostettua tai tiedostamatonta.

  11. Haluaisin tähän kommentoida sen verran, että mua ainakin harmitti ihan hirveesti, kun olin vääntänyt kahvipöytään herkkuja harvinaiselle vieraalle ja sit kahvipöydässä hän sanoo, että noudattaa maidotonta etc..
    Tää ruokavaliomuutos oli tehty aika vasta josta siis en tiennyt enkä tajunnut etukäteen kysyäkään.
    Toinen ongelma mulla on yks kaveri joka sanoo olevansa keliaatikko, mutta ” on niin vaikeeta sitä noudattaa”, eli vaihtelevasti ruokavaliotansa noudattaa. Kuitenkin arjen keskellä on hankalaa toteuttaa tarjottavia nórmaaleille ja muille.

    Siksi toivoisinkin, että erityisruokavaliota noudattavat pitäisivät omia eväitä mukanaan ja rohkeasti sanoisivat ettei heille tarvi ERIKSEEN tehdä mitään.

    eipä mulla muuta..

  12. Johanna, harmillinen tilanne ja ymmärrän kyllä hyvin, olen samaa mieltä. 🙂

    Itselle nämä on sen verran tuttuja kuvioita, että sitä ei aina muista että muille ei ole.

    MUTTA kallistun kuitenkin siihen, että jos kyse ei ole oikeasti sairaudesta (tai esim. kisoista), pitäisi voida elää tässä maailmassa ja syödä muutakin kuin niitä omia eväitä. Täytyy voida, eihän siitä nyt muuten mitään tule. Kyse on kuitenkin “vain ruoasta”, jonka pitäisi olla aika arkipäiväinen asia.

    Jos kyse on omasta valinnasta (ei esim. imetysdieetistä vauvan allergian takia tms.) eikä mitään sanottavia oireita ilmaannu, niin mikä ettei voisi syödä, en tiedä miksi ei. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *