Fiilistelyt

Pudota se moppi.

Mietin autoa ajellessa, miten tärkeää onkin kyetä motivoimaan ihmisiä liikkumaan. Innostaa, perustella, keksiä uusia tapoja saada jalkaa toisen eteen ja pylly ylös penkistä. Jatkuvasti jotain “uutta”. Vaate, väline tai lehti, jotta innostus ja mielenkiinto liikuntaan säilyisi.

Mutta eikö se oikeastaan ole aika järjetöntä? Miksi aikuisia ihmisiä tarvitsee innostaa leikin ja musiikin varjolla pitämään huolta kehostaan? Omasta luustosta, ryhdistä, sydämestä, nivelistä, lihaskunnosta ja siitä, ettei ylipaino ala vaikeuttaa esimerkiksi seisomista tai kävelyä.

Pitää miettiä ja myydä keinoja, joilla liikkuminen olisi oikein kivaa jotta vaikkapa liikuntapiirakka täyttyisi. Oikeus liikkumiseen on säädetty jopa laissa: kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle.

No miksei kuntalainen liiku, kun on paikat ja kaikki?

Veikkaan, että syynä on kotityöt: Kyllä mä muuten, mutta kun ei ole aikaa.

Varmasti on aikaa, kun ottaa sen jostain muualta. Jostain vähemmän tärkeästä. Rosa Meriläinen kirjoitti juuri Hesarin Pieni koti ei ole ahdas -kolumnissaan:

“Tärkeä ohjenuora joka naiselle onkin: siisti koti on merkki hukkaan heitetystä elämästä. Naisten kannattaisi pikaisesti vähentää kotityöt miesten hyvälle tasolle ja käydä sen sijaan vaikka baarissa useammin.”

Olen samaa mieltä, tosin vaihtaisin kapakan kuntoiluun.

Kodin huoltamiseen käytetään ilmeisesti tunteja viikossa tai jopa päivässä, koska on muka “pakko”. Siivous hoituu ilman motivointia, dvd:tä tai innostavaa ennen-jälkeen kuvaa. Kotityöt tehdään, huvitti tai ei. Silti jokainen tietää, että kotityöt eivät ole mukavia eikä niistä tule edes hyvä olo.

Ja astioitahan riittää. Pölyä riittää. Ja joku sotkee sen heti kuitenkin. Miksei käyttäisi tunnin siihen että kehittää omia ominaisuuksia – vaikka voimaa tai kuntoa – kodin ominaisuuksien sijaan.

Minusta liikuntaan tai treeniin voisi suhtautua samalla rutiinilla kuin kotitöihin. Ilman fiilistä, ihan vain siksi että se on tärkeämpää. Siksi, että on pakko. Kyllä ne pyykit korissa pysyvät ja kaakelit seinässä vähän himmeämpinäkin, mutta keho rapistuu koko ajan. On tottakai pakko pyörittää arkea, mutta kyllä kai ruumiilla on oikeus pyöriä ihan yhtä paljon.

Itse käytän kotitöihin minimaalisesti aikaa. Sanoisin, että korkeintaan 10 minuuttia päivässä (suositusten mukainen kotityöpiirakka tuskin täyttyy). Toki on parempi tietysti tehdä edes jotain kuin ei mitään.

Kotitöihin käytettävästä ajasta on varmasti helppo nipistää siivu liikkumiseen. Ja jos oikein, oikein ahkeroi, voi ehkä luopua pyykkien pesemistä ikuisesti ja olla aina vaan bikineissä tai jopa alasti. Ei se varmaan väärin olisi.

Vastakkainasettelun aika on alkanut:


8 thoughts on “Pudota se moppi.

  1. Mielenkiintoista pohdiskelua. Itse en haaskaa siivoamiseen enempää aikaa kuin on ihan pakko, mutta väitän että harvalla kotityöt ovat TODELLINEN syy liikunnan laistamiseen. Ts. väitän, että monella kotitöihin vedonneella henkilöllä on aikaa esim. roikkua Facebookissa, notkua netin keskusteluryhmissä, katsoa Salkkareita, maata sohvalla voivottelemassa miten pitäisi lähteä liikkumaan.

    Olen viime viikot lukenut sun blogimerkinnät vain sähköpostista, mutta koska kirjoitin just pari päivää sitten siitä miksi emme lopeta pahaa tapaa (jollaiseksi liikkumattomuuden voisi laskea), oli pakko tulla kommentoimaan.

    Miksi emme tee jotain mitä meidän “pitäisi” tehdä tai lopeta jonkin sellaisen tekemistä mikä meidän “pitäisi” lopettaa?

    Koska yksi osa meissä uskoo ettei hyvän asian tekemättä jättäminen tai pahan asian tekeminen oikeasti ole NIIN haitallista kuin mitä me ja muut yrittävät väittää.

    Liikunnan terveysvaikutukset ovat oikeasti aika heikko motivaattori, jos ihminen kokee tällä hetkellä olevansa ihan perusterve ja ok ilman liikuntaakin. Joo, voi olla, että 10-30 vuoden päästä treenaamattomuus kostautuu, mutta jos todellista inspiraatiota liikuntaan ei ole, tulevaisuuden potentiaalisten terveysriskien torjuminen ei sellaiseksi riitä.

    Miksi joku pistää siivoamisen liikunnan edelle? Tai muistaa pestä hampaat tai vaatteet säännöllisesti?

    Koska yksikään osa meistä ei usko ettei siivoaminen ja hampaiden tai vaatteiden kokonaan pesemättä jättäminen haittaa kauheasti.

    Miten se todellinen inspiraatio liikuntaan löytyy? Ensinnäkin bongaamalla sen uskomuksen, joka kertoo meille että “ei se nyt oikeasti haittaa, vaikka jätän liikkumatta tänään.”

    Eli esim. täydentämällä seuraavan lauseen:
    “Jos olen ihan rehellinen itselleni, niin oikeasti ajattelen että liikkumatta jättäminen tänään(kin) on OK, koska…”

    Sen jälkeen voi lähteä kyseenalaistamaan uskomusta ja/tai alkaa miettiä syvältä sisältä kumpuavia haluja — millaista elämää haluat oikeasti elää ja miten liikunta voisi tukea sinua siinä?

    Tässä aihetta sivuava blogimerkintäni: http://kutri.net/2012/02/miksi-et-luovu-pahasta-tavastasi/

  2. Olen itse nyt viettämässä viikonloppua muualla kuin omassa kunnassani. Googlasin löytyisikö paikkakunnalta salia ja löytyihän sieltä. Kolmen euron hintaan sain paikan ainoana asiakkaana koko salin itselleni. Ihan mahtava mesta! Paikan pitäjä sitten vielä kertoi, että kunnassa on toinenkin sali, jossa “kaikki voimailijat käyvät” ja jossa vanhoina kunnoin aikoina “magnesium vaan pölisi”. Tuo toinen paikka on vieläpä täysin ilmainen. Harmi vaan, että kuntalaiset eivät omia liikuntapaikkojaan osaa aina arvostaa. Törmäsin tuon pikkusalin seinällä UKK-instituutin vanhaan liikuntapiirakkaan ja nappasin siitä kuvankin, kun se oli jotenkin niin loistava. Siinä nimittäin oli omana lajinaan ihan vaan ‘leikki’. Ihanan yksinkertaista 🙂

  3. Entäs sitten kun ei myöskään siivoa kovin usein, vain silloin kun on ihan välttämätön pakko joka kolmas kuukausi? Eikä treenaamisen edut tunnu oluen juomista paremmilta (mitä ne eivät kyllä olekaan)? Kuntoilun pitää olla hauskaa ja sellaista että sitä tekee huvikseen eikä väkisin. Lihavana voi nimittäin olla myös ihan kiva (jos lyhyempi) elämä, eikä se oikein vertaudu likaiseen kämppään mitenkään.

  4. Drop the Mop!

    No ei kai tällaisia supertosissaan voi verrata. Prioriteetit vaihtelee.

    Oma arkeni olisi varmasti kätevämpää, jos olisin saanut edes _yhden_ lampun kattoon (muutin 5 kk sitten). Mutta en ole kokenut sitä tärkeäksi, kun on tuossa noita jalkalamppujakin. Olisin voinut jättää vaikka kerran treenit väliin ja hoitaa ne lamput, mutta enpä ole halunnut (?). Sitten tulen synkkään kotiin ja mietin, että miksi valitsin tänäänkin ‘väärin’.

    Toisaalta se, että otin etukyykyssä 80 kg, tekee sen että voin hyvin elää vaikka pimeässä (koska kyykky saa ihmisen sisäisen valon palamaan). 🙂

  5. Me ois laitettu se lamppu(kin), jos ois muistettu ottaa isolta kirkolta sopiva pala mukaan. Sehän on selvä, ettei niitä Turusta saa… 🙂

    Muuten mulla ei ole lisättävää. 🙂

  6. Joo Satu, ei niitä ole montaa. 3 huoneeseen, keittiöstä kaksi loisteputkea ja nyt myös eteinen. Niin ja ulkovalo 😀

    Tässä saa kyykätä aika lailla!

  7. Olen huomannut että mulla on parhaiten virtaa siivota heti treenin jälkeen. Se käy vähän niinku vahingossa. Palautusjuoman voimalla. Syödä ei saa, tai iskee laiskuus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *