Flavor of the Month

Satunnainen kesä.

Oltiin illalla Naantalissa, kuvassa tyttäreni.

Mietin eilen iltamyöhään, että koko kesä on mennyt aika satunnaisissa merkeissä. Nyt tosin jo uutisissa annetaan ohjeita siihen, miten palata arkeen ja miten palautella rutiineja. Ja että miten kesäkilot lähtee kun vaan palaa takaisin siihen normaaliin. Tuosta voi olla montaa mieltä, toimivuus riippunee siitä, mikä on kullekin se normaali. On tietysti vaikea palauttaa jotain mitä ei ole koskaan ollutkaan 🙂

Sakari Selkäinahoa voimaharjoitteluun liittyen ja vapaasti lainaten:

Usein puhutaan tekniikan hiomisesta. Sellaista ei kuitenkaan voi hioa mitä ei ole olemassa.

Itselläni on jonkinlaiset rutiinit, varsinkin aamuisin ja iltaisin. Aamulla kirjoitan aamusivut (3 sivua käsin) ja käyn kävelyllä, nämä on olleet ihan kultaa kirjan kirjoittamisen yhteydessä. Lue: Aamulenkit ja -sivut. 

Nyt on käynyt niin, että kesä yllätti kirjailijan ja minulla on molemmat käsivarret aivan kipeinä paitsi kirjoittamisesta, myös autolla ajamisesta. Käytännössä en pysty nyt kirjoittamaan käsin. Ei kipuu ei hyötyy!

Heinäkuun saldona kun on useita satoja sivuja (mitähän valehtelisin tähän, joka tapauksessa paljon) paitsi koneella, myös kynällä, ja siinä ohessa tuttuun tapaan myös kilometrejä on kertynyt.

Ja mitä aamukävelyyn tulee, olen toki pitänyt sen, mutta nyt ajattelin alkaa vaihtaa sitä aamuvoimailuun. Jonnekin se voimatreeni on saatava mahtumaan.

Mitä iltoihin tulee, lue Aamu alkaa illalla. Minun täytyy olla aika tarkkana siitä, etten ala luontaiseen tapaani käynnistellä iltavuoroa ja tehdä luovaa työtä silloin, kun pitäisi mennä jo nukkumaan. Iltapuuskutus toimii vähän aikaa, mutta kuten kirjoitin, lopputulos jatkuvassa “työnteossa” on se ongelma, että vuorokaudesta tulee vain sekalainen pallo, josta ei enää tiedä missä päivä alkaa ja mihin se loppuu (vrt. selkäp*rse).

Miten sitten kääntää kurssi hellekesän jälkeen takaisin normaaliin ja arkeen?

No, ei tietysti vielä mitenkään. Pimeä syksy on ihan kulman takana, ja tiedän että vaikka juuri nyt visioin kuulaita syysiltoja ja kamomillateetä huopaan käpertyneenä, sinä hetkenä kun ensimmäinen lehti putoaa ja sadepisara roiskahtaa ikkunalautaan, haluan kesän takaisin.

Tässä on kohta taas ainakin kuusi mustaa kuukautta aikaa survoa rutiineja omiin ikkunoihinsa, joten miksipä ei menisi tällä, kun voi. Rakastan kyllä syksyä, mutta en halua sitä vielä.

Ja rutiineista. Mitähän mieltä tästä nyt olisi. Eihän siitä mitään tule, että ensin on koko vuoden kauhea yrittäminen johonkin, ja sitten kun sitä ei tarvitsisi olla, otetaan tilalle syyllisyys?

Sitäpaitsi, parhaat kesämuistot tehdään iltaisin, niin lauluissakin lauletaan. Tämäkin Naantalista. Tytär!
naantali2

2 thoughts on “Satunnainen kesä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *