Fiilistelyt

Toin teille pörriäisen.

Kop kop, kuka siellä? Ihan sama.

Kävin tänään etsimässä kadonnutta elämänhaluani salilta – mistäs muualtakaan.

Ok, elämänhalu voi olla “hieman” liioiteltu termi, mutta sinne päin. Kyse on kiinnostuksesta treenaamiseen: motivaatiosta ja salille lähtemisen / tekemisen vaikeudesta. Olen viimeksi ollut innoissani harjoittelusta viime vuoden marraskuussa.

Olen kadottanut paitsi kiinnostuksen, myös ajantajun: kuvittelen että juurihan se oli eilen, ymmärtämättä että marraskuusta on viisi kuukautta.

Onneksi on joukkue, joten ainakin voi olla innoissaan toisten treeneistä ja kehityksestä.
diivat
Ja esimerkiksi Krissen pikkumustasta:
pikkumusta
Oma treeni ei ole huvittanut, vaan sen vähän mitä olen tehnyt, olen tehnyt väkisin – huonolla fiiliksellä (satunnaisia ilonpilkahduksia lukuunottamatta). Tuo vähä on useimmiten satasen kyykky ja ulos, tai kuulalla 10 000 kg ylös ja ulos, tai keppijumppaa ja heilautuksia 32 kg:lla ja ulos, tai 24 minuutin sarja 16 kg:lla ja ulos – tai muuta vastaavaa. Kun ei ole fiilistä eikä inspistä, pitää olla tehokas.

Mutta sellaista tekemisen iloa (josta pidän) ei ole ollut. Väkisin vaan jotain, etten täysin maadu.

Sillä, huvittaako, ei ole hirvittävästi merkitystä – treeni on enemmänkin asia joka vaan täytyy tehdä. Mutta nyt olen lähellä maatumispistettä!

Huom: inspiksen puutteeseen on turha sanoa, että “kenties kehosi ja mielesi viestittävät levon tarpeesta, kuuntele kehosi viestejä” ..

Ei viestitä, tänäkään vuonna. Kyse on laiskuudesta. Jos jatkaisin kehon kuuntelua, en enää muuta tekisikään kun makaisin sohvalla belgialaista suklaata syöden.

Sitähän keho ja mieli viestittävät, jos niitä erehtyy kuuntelemaan. Porttiteoriaa mukaillen seuraava steppi on itsensä hyväksyminen. Pian sitä huomaa, että kuuntelee vain kehoaan, syö, hyväksyy itsensä, syö .. ja pikkuhiljaa alkaa hyväksyä kaikkea muutakin (Sinkkulaivan).

Kokeilin, en suosittele kenellekään.

Joten: maanantaina alkaa Kevätherkku olet sinä -kampanja! Otin jo pienen varaslähdön. Täytyy myös sanoa, että treenibuustereista ehdottomasti paras on kupillinen kahvia, jonka seassa on 1-2 rkl kookosöljyä. Olen testaillut monenlaista, mutta luultavasti en enää halua käyttää muita kuin tätä komboa.

Tämän valkoisen leivän murtamisesta alkoi pitkäperjantain Kevätpörriäinen. Sisällöltään 45 minuutin “harjoitus” oli sekava ja irrationaalinen yhdistelmä erilaisia välineitä, liikkeitä, painoja, sarjoja ja toistomääriä. Tein tytärtäni siteeraten “ihan mitä sattuu, niin kauan kun jaksoin”.
kuva-5
Pääsiäispulkka:
kuva
Maastavetoa, punnerruksia, etukyykkyjä, sekalaisia liikkeitä 16 kg kuulalla ja lopetus 32 kg heilautuksiin.
kuva-1
Kevätpörriäinen .. käytän itse, en suosittele kenellekään.

Yhtä huono kuin Kimalainen (= jokaisella salilta löytyvällä kahvakuulalla joku mikätahansa liike 10-20 kertaa – meinasin kuolla kun tätä innovaatiota ryhdyin toteuttamaan. Painoja kuitenkin oli 4-60 kg välillä ja kuulien määrä varmaan sata. En päässyt loppuun saakka, tosin yritinkin tehdä sitä oman treenin päälle).

Mutta kyllä joskus saa tanhutakin, sano.

Maanantaina alkaa totisuus, kun Kevätherkku jalkautuu kansan pariin eli internettiin. Tässä vielä käsitykseni tyylikkyydestä ja hauskuudesta, eli kotipeilikuva ja 10 minuutin pääsiäismuna.
hauska
PS!! Siitä olen vähän innoissani, että FB:n Sportticornerissani on kohta 1700 tykkääjää. Jos et vielä ole siellä, suosittelen. Jos ja kun täällä on vaisua, siellä “tapahtuu”. Ja joukkueen ryhmää pääset rakastamaan TÄSTÄ.

3 thoughts on “Toin teille pörriäisen.

  1. Nykyihmisen keho on niin sekaisin ettei sitä kannata kuunnella. Fuck it. Liikettä, “ihan jotain muuta” vaikka mutta eteenpäin. Tsekkaa vaikka tuo netistä löytämäni lainaus:

    “I usually take a walk after breakfast, write for three hours, have lunch and read in the afternoon. Demons don’t like fresh air – they prefer it if you stay in bed with cold feet; for a person who is as chaotic as me, who struggles to be in control, it is an absolute necessity to follow these rules and routines. If I let myself go, nothing will get done.”

    – Ingmar Bergman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *