Kuva ei liity tapaukseen.
Mikä vahvoissa ihmisissä on vikana? Ei mikään. Vahvat ihmiset ovat maailman selkäranka – jos nyt oikein isolla siveltimellä haluaa piirtää. Mitä siitä tulee, jos kaikki huojuvat?
Henry Laasanen kirjoitti tuttuun tapaansa (kyllä, tyyli ja teema pysyy ja siitä tavallaan pisteet) naisista ja miehistä, tällä kertaa aiheesta ”vahvat naiset”. Syyt, miksi inhoan tuota koko termiä, on oikeastaan listattu juuri tässä alla. Laasasen vikalista:
http://www.terve.fi/blogit/henry-laasanen/mika-vahvoissa-naisissa-on-vikana
Jotenkin naiivisti kuvittelisin, että terve.fi.-nimisen sivun alla olisi jotain terveyttä edistävää. ”Kaikki terveydestä ja hyvinvoinnista”, kuten sivulla lukee. Tämä ei ollut sitä. Häiriinnyin tekstistä koko eilispäiväksi, joten en voi olla kirjoittamatta siitä, ja hieman aiheen ohikin. Ymmärrän kyllä Henryn pointit, ei siinä mitään – joskus olen samaa mieltä, mutta tämä meni yli.
”Vahva nainen” saadaan aina kuulostamaan pelottavalta, vaikka mielestäni se on kaikkea muuta. Vahvuus, henkinen tai fyysinen, on aina ratkaisu, ei ongelma.
Jos olisin lukenut tuon tekstin vaikkapa viisi tai kymmenen vuotta sitten, olisin loukkaantunut. Ehkä miettinyt, pitäisikö minun heikentyä – olla vähemmän minä ja enemmän kylkiluu – ollakseni viehättävämpi.
Enää ei onneksi ole sitä pelkoa: kävin Henryn kunniaksi salilla. En jaksa ajatella omaa ”markkina-arvoani”, koska on jo selvää että Laasasmittareilla sitä ei ole. Harrastan voimalajeja, on tatuoinnit, raskasta musiikkia, ajokortteja eri kulkuneuvoille. Opetan miehiä nostamaan kahvakuulaa jne.
(Ja tunnen Sepulturan basistin (SIC!)
Todella pelottavaa, epänaisellista. Kyynel.
***
Treenaava ihminen on usein aika sinut itsensä kanssa. Tiedättekö, sitä kautta iloinen ja positiivinen. Ja iloinen ihminen on aina viehättävä. Ennen kaikkea on mielestäni siistiä, kun jollain on pettämätön fysiikka, sukupuolesta riippumatta.
Kai voitaiisin listata, mikä herkässä naisessa, miehessä tai ihmisessä on vikana? Ei mikään. Sekin on siistiä. Ja jotta uskaltaa olla herkkä, on ehkä ensin oltava vahva?
”Vahvoissa naisissa on se perusvika, että vahvuus on maskuliininen omaisuus. Miehet rakastavat feminiinisiä naisia, jotka eivät ole miehekkäällä tavalla vahvoja.”
Apua. Tuossa ajattelussa on se perusvika, että vahvuus ja naisellisuus eivät suoraan ole toisiaan poissulkevia asioita. Tiedän, että niin ajatellaan, sitkeästi.
Miehet tiettävästi rakastavat myös hyvävartaloisia naisia, ja hyvin usein tuo ”maskuliininen” harjoittelu ja hyvä vartalo kulkevat käsi kädessä. Tässä ajattelussa on myös se perusvika, että halutaan nainen jolla on kaunis kroppa, mutta ei naista, joka treenaa?
Kuulostaa siltä, että vartalo kyllä maistuu, kunhan se vaan ilmaantuu (hennolla olemisella), ilman treeniä. Ei onnistu.
Terveellisen voimaharjoittelun suosittelu naisille on hyvin työlästä juuri tällaisen ajattelun takia.
Pitää perustella läpi osteoporoosit, selluliitit, ryhti, six pack, kiinteys jne jne – ja käyttää kaikki mahdolliset keinot, jotta naisetkin ymmärtäisivät, että voima, ominaisuutena, ei tee hänestä miehekästä – ja sitä kautta epäviehättävää.
Jos jotkut naiset ovatkin joskus jätkämäisiä, väitän että se johtuu enemmän ympäristöstä, seurasta ja sen vaikutuksista, kuin itse voimaominaisuuksista. Kyllä, niistän salilla paitaan, mitä sitten? Onko se viehättävää? Ei varmasti. Mitä sitten?
Hoivaviettiäkin minulla on, ja käsilaukussa urheiluteippiä pienten ihovaurioiden hoitamiseen.
Ehkä tuo vikalista oli huumoria ja tahallaan kärjistetty, mutta ei se silti hauska ollut. Taustalla paistaa aina se, että tulisi heikentää itseään ja osaamistaan ollakseen Henryn silmiin haluttava. Siinä on jotain erikoisen vastenmielistä.
Sen sijaan, että olisi ahkera ja hyödyllinen, ja tekisi kivoja asioita, pitäisi istua heikkona sängynkulmassa puremassa kynsiä jotta ”joku voi tuntea itsensä vahvaksi”.
On mahdoton yhtälö yrittää elää ja tehdä asioita joista pitää, jos on jatkuvasti mietittävä, kenen itsetuntoa se nyt taas nakertaa.
Marko kirjoitti jo oman mielipiteensä, onneksi. Tykkään siitä, että miehet ovat tästä jotain mieltä. Voimaharjoittelu on ehkä paitsi terveen ihmisen oikeus, myös velvollisuus – itseä kohtaan. Ryhtiä katsokaas, kyllä te tiedätte.
http://marksgs.wordpress.com/2013/06/11/mita-vikaa-on-vahvoissa-naisissa-vaara-kysymys/
Jos nainen on ”niin vahva”, ettei mies voi tuntea itseään mieheksi, kummalla on ongelma?
Terveisin, naispuolinen Tauno Palo.
Ihan loistava kirjoitus. Taas.
Joo, siis mä en jotenkin jaksa vastakkainasetteluja, jos ne eivät ole edes mielenkiintoisia.. Jotenkin väsyttäviä tommoset jutut. Eiköhän nyt kuitenkin mies ja nainen ole tarkoitettu toisilleen, enkä ymmärrä kenen etua tommonen palvelee. Suurista joukoista löydetään aina yleistyksiä joka suuntaan jos niitä haluaa hakea ja nähdä, mutta miksi niin tehdä. Kulunutta, mutta minusta tuollaisen kirjoittaja paljastaa vain oman pienuutensa ja omat epävarmuutensa. Jos miehellä asiat ovat ns.mallillaan tässä asiassa, niin tuskin on tarvetta tuollaisia kirjoitella. Voisi ehkä keskittyä elämääedistävimpiin asioihin. Ja mistä lähtien positiivinen vahvuus on poistanut seksikkyyden?
Kummallista. Ystäväpiiriini ei kuulu lainkaan ”heikkoja” naisia 🙂
Onko tuohon vahvuuteen kenties olemassa joku raja, jonka ylitettyään voi sanoa itseään vahvaksi? Mavessa pitää vetää yli 80kg? Tehdä mavea ylipäätään? Juosta maraton (henkinen kantti)? Selvitä sairaudesta/erosta/tms. vastoinkäymisestä? Hoitaa kotia ja lapsia? Sanoa mielipiteensä? Tavoitella unelmiaan? Jos unelmana on pitsinnypläyksen maailmanmestaruus, onko nainen vahva jos sen saavuttaa?
On aika jännä jaotella ihmiset vahvoihin ja heikkoihin ylipäätään, jos ei kerro missä se raja menee. Itse työskentelen miesvaltaisella alalla ja olen korkeakoulutettu, laihdutan (tähän mennessä jopa hyvin onnistuneesti) ja käyn salilla. Mutta en kyllä pidä itseäni mitenkään erityisen vahvana tai heikkona. Olen vain minä. Ja voimavarojen riittävyys on hyvin tilannekohtainen asia. Tähän mennessä ne ovat riittäneet, osassa tapauksista hyvin ja joskus ollaan menty rajoilla. Välillä olen pyytänyt apua, myös miehiltä. ja välillä selvinnyt itse.
-Anna-
”Jos nainen on “niin vahva”, ettei mies voi tuntea itseään mieheksi, kummalla on ongelma?”
Väitän että kyse on miehen ongelmasta ja se on sitä tasoa että siitä ei selvitä hauista pumppaamalla, soseita syömällä eikä edes kahvakuulan laadukkaalla nostamisella sillä ongelma on korvien välissä. Mutta voi sille jotain tehdä jos haluaa, ei se mikään kohtalo ole että itsetunto / -arvostus on huono.
Juurikin näin. Ja ennen kuin sille ”korvien välille” on jotain tehtävissä, pitäisi myöntää itselleen, että on ”ongelma” ja se onkin sitten se haasteellisempi/kivuliaampi osuus. Sanonta ”tieto lisää tuskaa” pitää paljon paikkansa, mutta tieto/tunnistaminen myös vapauttaa. 😀
Marko tuossa kirjoitti niin asiaa.
Ei kai elämäänsä voi elää itseään pienentäen ettei vaan jonkun mieheys ja itsetunto vaarantuisi.
Äitini on fyysisesti sekä henkisesti vahva ihminen ja myös aika hyvä kaikessa, mitä vaan keksii ryhtyä tekemään. Esim. vastikään huomasi, että taloon tarvitaan terassi ja sit rakensi sen. Eikä ollut kuulemma vaikeetakaan, kun vaan välillä vähän tuumi ja mittaili. Ja nyt tietää, että osaa terassin rakentaa 😀
Mutta isäni suku on kovin huolissaan, kun äiti ”ei anna isän olla mies”. Isän kaikki ongelmat johtuu kuulemma siitä. Äitini on siis pilannut yhden miehen elämän olemalla liian rohkea, toimelias ja niin – vahva?
Mielestäni Go Kaleon lanseeraama termi ’taking up space’ on tähän väliin aika hyvä huomio. Termillä siis tarkoitetaan, että naisilla on aivan yhtä suuri oikeus ’viedä tilaa’ kuin miehilläkin. Tilaa saa viedä fyysisesti olemassaololla, on se sitten kotona tai punttisalilla. Ei kenenkään – niin miehen kuin naisen – pidä pyrkiä toista miellyttääkseen olemaan fyysisesti heikompi tai vahvempi kuin mitä on tai haluaa olla.
Samaa mieltä Markon kanssa, vika silloin ”miehen” korvien välissä.
Ja olen sitä mieltä että itsestään huolta pitävä on hyvän näköinen ihminen, oli sitten mies tai nainen.
Ja treenaaminen tai liikkuminen on itsestään huolehtimista ja sellaisen ihmisen itsetuntokin on yleensä kohdallaan.
Ja henkilökohtaisesti sitä mieltä että kyllä naisessakin pitää olla luonnetta ja oma tahto.
Lasse
Hemmetti kun suomessa vaan yks kukka laakso, missä toinen mulle heh hehe joo kyllä minä pidän naisesta joka pitää itsestään huolta liikunnalla, ihan sitten sama mitä tekee kunhan tekee eikä jää sohva perunaksi ja paisu kuin pulla taikina ja ennen kaikkea tästä nousee myös sekä miehillä et naisilla itse tunto, liikunta kun on pirun hyvää terapiaa. Ja en pelkää vahvoja naisia, ennemmin lihaksikas mimmi kuin vasta kohta
Vahvuuteen, henkiseen tai fyysiseen, liittyy toisten kunnioitus, järkevyys, nöyryys, sit se on hienoa, oli mies tai nainen. Mielestäni. On hyvää ja huonoa vahvuutta. Hyvällä vahvuudella voi saada muiden kunnioituksen. Huono vahvuus voisi olla vallan väärinkäyttöä, mitä muut varmaankin vahvuudessa vierastavat.
En ihan käsitä mikä on tän jutun pointti? Pelkäävätkö naiset ylipainoisia, lyhyitä ja köyhiä miehiä? Jos joku ominaisuus toisessa ei miellytä ei aina kannata ensimmäiseksi alkaa syyllistää vaan etsiä selitystä vaikka biologiasta.
Omasta mielestäni kaikki yleistäminen on paitsi hieman ”vaarallista”, myös aliarvioivaa. Niinkuin vaikka alkuperäisen listan toteamus, että nainen haluaa itseään isomman ja/tai lihaksikkaamman miehen tms.
Että ikään kuin elämään riittäísi se, että ”mä bodaan, sä bodaat, bodataan yhdessä – ja näin vaikkapa yksinomaan lihasmassa olisi kaiken määrittävä tekijä ja tärkein ominaisuus esim. yli älykkyyden tai huumorintajun tai jonkun muun.
Tuo on aliarvioivaa, jos mikä.
Laasanenhan kertoo ettei naisbodarin miestutkaan mahdu sohvaperuna. Yrittääkö tässä nyt vahvat naiset viestittää ettei kaljamahaisten vätysten lähestymisyritykset sittenkään ole epätoivottavia;)?