Tiedätkö ”kehosi on temppelisi” -sanonnan?
Pidätkö? Oletko samaa mieltä? Itse ymmärrän toki pointin, mutta olen luontaisesti kyllästynyt kaikkeen nykyajan itseen menemiseen, itseen keskittymiseen ja oman navan jatkuvaan paijaamiseen.
Niinpä jo pari vuotta olen käyttänyt sanontaa, että vartalo on kulkuneuvo. Se sisältää paljon enemmän kuin sen, että pitää itsestään huolta sen itsen palvomisen kautta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan?
Keho on käyttämistä varten. Kun se toimii, eli on vahva ja liikkuva, silloin sen kanssa on hyvä painella läpi elämän.
Toimintakyky on arvokkainta, mitä on – ja mahdollistaa paljon. Siksi.
Joten, ”lievän” johdatteleva kysymys: kumpi se on? Temppeli vai kulkuneuvo? Arvon vastaajien kesken yhden tuoreen Nouse ylös! -kirjan, joka luonnollisesti kertoo siitä kehon käyttöpuolesta.
Tokikaan en osaa sanoa, ovatko temppeliajattelu ja kulkuneuvoajattelu suoraan vastakkaisia, mutta tällä kertaa täytyy valita joko tai. 🙂
Aamulehdessä, Satakunnan Kansassa ja Kainuun sanomissa ilmestyi vastikään tämä juttu, jossa tuo oli ihan otsikkona. Lataa ja lue kokojuttu tästä: AAMULEHTI.
Palkintokirjan esittelyn löydät tästä: Nouse ylös! Toimistotyöläisen kuntokirja.
Arvon kirjan Runebergin päivänä, eli 5.2.2015. Vastaa ja voita!
Kulkuneuvo sanon minä!
Vaihtoehdoista valitsen kyllä kulkuneuvon, ainakin omalta osalta tuo ajattelutapa toimii paremmin. Ja kuten sanoit, toimintakyky on se loppujen lopuksi kaikkein tärkein asia!
Kun noist akahdesta on valittava, niin kulkuneuvon valitsen. Parhaillaan onkin kulkuneuvon vahvistus menossa ja vahvan vartalon hankinta 🙂
Tosi vaikea valita….sitä haluaisi pitää temppelinä mutta koska se kuullostaa niin ylevältä, johon ei tällä hetkellä pysty, niin valitaan ”vaatimattomampi” kulkuneuvo…
Kai ne suht samaa voivat tarkoittaa, mutta kulkuneuvo sopii tähän omaan elämää nähneeseen kroppaan jotenkin paremmin 🙂
Kroppa on kulkuneuvo. Hyvin huollettuna kerryttää todennäköisesti enemmän kilometrejä ja vie vahvasti eteenpäin toisin kuin huoltamattomana 🙂
Ehdottomasti kulkuneuvo! Jotta pääsee vielä monta vuosikymmentä paikasta A paikkaan B, ehkä toisinaan paikan C kautta 😀
Kulkuneuvohan se on, jota pitää huoltaa ja tankata oikeilla aineilla, jotta sillä pääsee riittävästi kilometrejä ilman liikoja yskimisiä =)
Noista kahdesta sanoisin, että kulkuneuvo. Mutta vielä parempi on mielestäni alus. Siinä on enemmän sellaista avaruusaikaa ja dynamiikkaa, kun suihkitaan läpi ajan ja avaruuden (mitä jokainen meistä muuten tekee aika vauhtia, sillä maa kiertää pelkästään aurinkoa n. 1600km/h vauhdilla, puhumattakaan aurinkokuntamme tai galaksimme nopeudesta, jolloin pääsemme jo satoihin tuhansiin kilometreihin tunnissa halki kosmoksen. On siis teoriassa väärin sanoa, että viidesosa ei liikkuisi ollenkaan. 😉 )
Eikö pitäisi olla itsestään selvää, että vartalo on kulkuneuvo. Omassa työssäni näen, miten huonoon kuntoon ihminen menee nopeassakin tahdissa ellei pääse liikkumaan. Siksi olenkin läheisilleni sanonut, että pitäkää huolta itsestänne ja omasta kunnostanne. Liikkua pitää, vaikka vähän kerrallaan ja useamman kerran päivässä, jotta oma toimintakyky säilyy.
kulkuneuvo sopii ainakin minun kroppaan =)
Kyllä kehon pitää olla toimintakykyinen kulkuneuvo!
Alan ihmisenä ainoa vaihtoehto on kulkuneuvo
Kulkuneuvo ja tietysti vielä suomalaiseen tapaan hyvin huollettu sellainen, ei mikään keskieurooppalainen kottero 🙂
Johdattelun kautta sanon kulkuneuvo 🙂
Kulkuneuvo, tietysti, mahdolisimman toimiva ja mukavan näköinen. Mutta ei mikään pröystäilypeli; )
Kulkuneuvo onkyllä huomattavasti osuvampi!
Aivan samaa mieltä olen, enemminkin kulkuneuvo kuin temppeli.
Kulkuneuvo ainakin mielikuvana saa enemmän aikaan.
Kyllä se on kulkuneuvo ja oiva väline ihan kaikkeen tekemiseen, ja sitä pitää käyttää, sillä hyötyliikunnan puuttumista ei voi korvata millään. Minun työmatkani kestää n. 40 minuuttia suuntaansa, eli 6,5 h viikossa, ja bonuksena lihaskuntoharjoittelut 2 krt viikossa päälle, tottakai.
Ja elämässä täytyy tehdä valintoja, jotta voi kehoaan käyttää. Mun piti muuttaa lähemmäs työpaikkaa ja kaupunkia että saatoin kävellä ja pyöräillä töihin – aiempi kahden auton perheenä eläminen lähiöstä käsin oli lähinnä ihan kamalaa. Aamulla lapset tarhaan, ja autoon istumaan aamuruuhkaan ja sen jälkeen toimistoon. Illalla istumista iltaruuhkassa ja hakemaan lapsia tarhasta. Selkä oireili, väsytti, aina oli jotenkin vaillinainen olo, nuorella ihmisellä. Mietin että näinkö sitä jaksaa eläkeikään saakka töissä käydäkään! Mutta kyllä jaksaa. Pitää vaan liikkua, syödä ja levätä, kaikkia riittävästi ja hyvin. Töppöstä toisen eteen vaan.
Keho on temppeli siinä mielessä että se on ainutlaatuinen, sitä täytyy arvostaa ja kunnioittaa. Ja toisaalta keho on myös kulkuneuvo, koska sitä täytyy käyttää ja huoltaa. Keho on siis kallis kulkuneuvo, joka täytyy pitää kunnossa! Kehosi on ferrarisi!
Kulkuneuvo ainakin mulle…sairastan nivel reumaa ja on tärkeää että pystyn edes liikkumaan joka paikkaan..ja yritän pitää siitä huolta niin hyvin ku vaan kykenen.
Mahtavaa pohdintaa. Temppeli ei sinänsä kuvaa palvonnan kohdetta, vaan se on paikka jossa jotain palvotaan. Siksi mielestäni temppeli-vertaus voi olla osuvakin. Jos temppelistään pitää huolen, pysyy kunnossa ja voi paremmin. Toimivampi metafora on kuitenkin myös mun mielestä tuo kulkuneuvo. Matka voi loppua lyhyeenkin, jos omaa kehoa ei pidä kunnossa.
No jos on pakko näistä valita, niin kulkuneuvo. Totuus on kuitenkin jotain näiden kahden välillä, kun vertaan miten hoidan autoa, pätee sama myös karkeasti vartaloon. Ensisijaista on toimintakyvyn säilyttäminen: Jos vikoja tulee, ne korjataan. Jos polttoaine/ravinto on vääränlaista, toiminta on heikkoa. Sen jälkeen tulee kuitenkin ns. palvonta.. lähinnä onkin ehkä yllä tuo Hannan Ferrari-vertaus 😀
Ehdottomasti kulkuneuvo. Kehon tulee olla pystyvä, toimiva ja terve. Nykypäivänä ihmiset tavoittelee vain ulkonäöltään kaunista kehoa ”palvovat temppeliään”, unohtaen sen tärkeimmän pointin eli että kehon pitäisi olla vahva ja selviytyä kaikista haasteista. Joku timmi nainen tossa joku aika sitten sanoi tavoitteekseen pystyä juoksemaan 5 km, ja vetämään leuan. Mielestäni silloin ei voi sanoa olevansa terve ja hyvässä kunnossa, vaikka sille näyttäisikin pienessä rasvaprosentissaan, jos ei kykene hölkälle. Kun tekee töitä hyvinvoivan kehon eteen, tulee se ”kauneuskin” siinä sivussa. Ei minun ensisijainen tavoite ole ulkonäkö. 🙂
Tosi hyvä näkökulma Marilla. Mua suoraan sanottuna vituttaa tämä nykymaailman ulkonäkökeskeisyys. Kyse on paljon isommista asioista ku siitä millainen hyppyriperse tai sixpäkki on. Toivoisin, että useampikin nainen ymmärtäisi ton Marin viisauden.
Kulkuneuvohan se. Kun sitä tankkaa ja käyttää sopivissa määrin, niin hyvin pelittää. Mutta jos se menee rikki, niin kauhia ressihän siitä pukkaa.
Minusta temppeli ja kulkuneuvo kulkevat rinnakkain, sillä molempia täytyy huoltaa ja vaalia. Mutta onhan kulkuneuvossa sellainen aktiivinen sävy, joten taidan kääntyä sen puoleen.
Hienosti sanottu! Keho on kulkuneuvo, mitä pitää tankata, että jaksaa liikkua elämässä eteenpäin! Mutta samalla sitä pitää kohdella kuin temppeliä <3
Näistä kahdesta vaihtoehdoista valitsen minäkin ennemmin kulkuneuvon.
kulkuneuvon kannalla täälläkin
Kulkuneuvo! On jotenkin hämmentävän oivaltavasti sanottu, että vartalo on kulkuneuvo. Itselleni se on tavallaan myös helpottavaa ajatella niin, mieluummin kuin että se olisi temppeli, jota palvotaan ja jolle uhrataan, eikä sitä missään nimessä saa muuttaa koska sehän olisi pyhäinhäväistys. . Vartalohan on kuitenkin käyttöön tarkoitettu, se ei ole itse tarkoitus vaan sen avulla päästään tekemään asioita, joista nauttii jnejne.
Jotta vartalosi voi olla toimiva kulkuneuvo, tulee sen olla temppeli.
Jos et pidä huolta, et jaksa ”kulkea”.
Kyllä mä olen tässä nelikymppisenä havahtunut ymmärtämään että kulkuneuvo. Harmi, etten sitä ymmärtänyt aiemmin, sillä nyt ei selvitä pelkällä pikkuhuollolla, vaan on tehtävä perusteellisempaa remonttia. Mä aion kuitenkin tästä eteenpäin pitää kulkuneuvoni loistokunnossa! 🙂
Kulkuneuvo.