* Julkaistu alunperin K&T-blogissa, yhtenä tiistaina
Nyt on tiistai, eli viikonpäivistä se, jolloin ollaan taas toista päivää ”ruodussa”.
Tiedättekö, viikonloppu menee usein herkutellessa, mutta samaan aikaan päässä kytee ajatus siitä, että maanantaina palataan ruotuun. Itse asiassa koko vuosi menee samaa rataa. Maanantait, tammikuut, jokaisen kuukauden aloitus.
Jäin miettimään termiä hyvinvointi-, ja laihdutuskäytössä. Se kuuluu usein kaikkialla: pitäisi päästä ”takaisin ruotuun”, ottaa itseä niskasta kiinni, saada potku perseelle ja niin edelleen.
Miksi?
Ei ole (varsinkaan laihtumisen kannalta) hyvä ajatus, että on oltava JOKO siinä ”ruodussa” TAI sitten elää täysin pellossa. Ruotuajattelu aiheuttaa jojoilua.
Hyvinvointi tai edes painonhallinta eivät ole jana tai erillinen elämän sarake, jolla on alku ja loppu, tai jossa joko ollaan tai ei olla. Se on osa ihan tavallista elämää. Hyvinvointi (ja se painonhallinta) koostuu asioista, joita päivittäin joko tekee tai ei tee.
Näistä muodostuu sitä hyvinvointia tai sitten ei muodostu.
Mutta missään tapauksessa kyseessä ei ole erillinen sarake, ruotu, jossa ollaan vaikkapa viisi päivää viikossa ja loput ajasta sitten ”eletään”.
Ruotu on turha termi, jonka varaan ei kannata laskea mitään, eikä sellaiseen kannata pyrkiä. Myös hyvinvointi kannattaa määritellä, ennenkuin sitä alkaa tavoittelemaan. Muussa tapauksessa sekin on vain mielikuvituksen tuotetta, jotain ympäripyöreää ja kaikille erilaista.
Mutta ymmärtänette pointin.
Ruotuajattelussa laskiaispulla ei olekaan pelkkä pulla, vaan yksi symboli tälle koko juhlalliselle ruodulle, jossa onnistutaan tai epäonnistutaan. Pulla on ikäänkuin syrjähyppy, sivuaskel pois ”hyvinvoinnin janalta”, epäonnistuminen, kaiken nollaaja, ja että jos nyt otti yhden tai kaksikin, niin taas menee monta päivää syyllistymiseen, miettimiseen ja hyväksymiseen.
Eniten palaa aikaa ja energiaa siihen, että “miten pääsisi takaisin ruotuun”.
Mutta kun ei olemassa ole mitään ruotua.
Kenties vaikkapa fitness-ihmiset tekevät poikkeuksen, koska kisojen takia dieetti on jana – ehkä sitä voi kutsua ruoduksi, en tiedä. Sillä on alku ja loppu ihan syystä.
Mutta jos et sattumalta ole ilmoittautunut Mr. Olympia-kisoihin, niin ethän erehdy edes vertaamaan itseäsi, tavoitteita tai elämäntyyliä minkään lajin kilpaurheilijaan? He edustavat täysin minimaalista ja marginaalia osaa väestöstä (myös treenaavasta porukasta). Jos on ihan pakko verrata johonkin, niin vertaa kuntoasi mieluummin ikäluokkasi keskiarvoon. Tai vaikka keskimääräiseen suomalaiseen varusmieheen. Heh.
Mutta sitä, että nyt olisi taas perjantaihin saakka ”ruodussa” ja loppuviikon jossain muualla, (henkisellä Ibizalla), ja taas maanantaina takaisin ruodussa, ei kannata miettiä. Ruotuajattelu on stressaavaa ja mitä enemmän siinä yrittää sinnitellä, sitä varmemmin löytää itsensä vadelmavenehyllyltä.
*********
Tätä pysyvyyden ja jatkuvuuden ajatusta haluan myös Alussa painottaa, entistä enemmänkin. Että mieluummin opettelee kohtuutta kaikkeen elämään, kuin sitä että ”nyt loppuu herkuttelu ja maanantaina palataan ruotuun”. Mutta ei se kuitenkaan kokonaan lopu, eikä pidäkään.
Koska ei ole mitään ruotua. On vain elämää.