Entä jos muuttuminen ei kiinnosta eikä huvita?
Aika moni lienee tilanteessa, jossa hyvin tietää että kaikenlaista ”pitäisi”, mutta ei kiinnosta. Joillekin kevään valo tuonee energiaa ihan luonnostaan, mutta itse esimerkiksi olen melkoinen melankolikko (kausittain) ja ymmärrän hyvin, jos sitä pursuavaa innostusta ei aina löydy. Tai ehkä jopa koskaan.
Periaatteessa tekisi mieli sanoa, että älä sitten muutu ja anna olla, mutta en nyt mene niin helpolla. Koska ehkäpä joskus pitää.
Painonpudotus ja liikunnan aloittaminen ovat näistä aika yleisiä. Juuri nyt olen keskustellut paljon siitä, että ”muuten joo”, mutta puhtia tällaisen aloittamiseen ei löydy.
Tällöin sanon, että madalla kynnystä ja aloita edes jostain.
Aina ei tarvitse nähdä tai haluta isoa elämäntapamuutosta tai valtavan vuoren valloittamista, jos se tuntuu liian paljolta. Pienetkin muutokset ja hyvät jutut lasketaan, ja jos ne ovat oikeita asioita, jo pelkästään muutaman korjausliikkeen kanssa voi saada isojakin tuloksia. Mutta jos ei aloita eikä kokeile mitään, ei voi kyllä muuttuakaan mikään.
Siteerasin vapaamuotoisesti toiseen kirjaani Sakari Selkäinahoa:
”Usein on niin että silloin kun et tee mitään ei kehossasi myöskään tapahdu mitään.”
Lähteenä oli tämä venäläinen kyykkyohjelma, mutta lause on niin nerokas että pätee muuhunkin. Lyhyestä virsi kaunis!
Vuosia painonhallintavalmennuksia tehneenä osaan jo nähdä monen muutosprojektin ”kaaren” jo etukäteen.
Alkuinnostus on usein ihan mahtava seuralainen, mutta se ei kanna loputtomiin. Jossain kohtaa on oltava vähän sitkeä ja tehtävä työtä muutoksen eteen. Meillä se ei missään nimessä tarkoita itsen ruoskimista, vaan on oikeastaan pikemminkin kiinni oman toiminnan ymmärtämisestä ja itsetuntemuksesta.
Kun tunnistaa esimerkiksi tapa-, ja tunnesyömisen, tai stressin vaikutuksen – ja ylipäätään tuntee itsensä ja historiansa – näiden suvantojen yli pääsee huomattavasti helpommin. Toki jo itsen tunteminen ja tutustuminen on matka sinällään, mutta myös ”epäonnistumisiin” voi suhtautua uteliaasti ja oppien.
Se paljon puhuttu itsekuri saattaa käytännössä tarkoittaa vain sitä, että on taito ja halu odottaa 10 minuuttia ennen kuin alkaa syömään herkkusia (jos herkästi reagoi syömällä vaikkapa tunnetilaan tai stressaavaan hetkeen).
Mainio esimerkki helposta aloittamisesta on vaikkapa Emma, joka tuli aikoinaan Alkuun puolihuvikseen ja ihan vaan karkkilakkoa kokeilemaan, mutta pudotti sitten yli 30 kg (pariskunta 74 kg).
”Hämmennyn usein kun minua onnitellaan, ”tohon ei moni pystyisi”, ja mä mietin että aivan varmasti pystyisi… Tää on ollut oikeasti aika helppoa ja mukavaa. Ei mua kukaan tähän pakota. Onhan 29 kg aivan hurja määrä, mutta olen itsekin tosi yllättynyt. Kuuden viikon karkkilakolla on yllättäviä vaikutuksia.”
Haluan sanoa sitä, että aloita jostain. Parhaita pieniä suuria muutoksia ovat ne ikuiset jutut, kuten juo vettä ja syö kasviksia. Meilläkin Alku perustuu näihin tylsyyksiin, mutta tietysti olemme halunneet tehdä valmennuksesta mahdollisimman innostavan ja helpon kokonaisuuden.
Meillä on mukana Tehostartti, eli saat kahdelle viikolle valmiit ateriat resepteineen. Tällä kun pääsee käyntiin ja olo kevenee, on helpompi jatkaakin. Myös yhteisö on isossa roolissa innostumisessa ja motivaation pysymisessä. Vertaistuen merkitystä ei kannata väheksyä, koska jo pelkästään sen tietäminen, että muut painivat samojen haasteiden kanssa, voi auttaa.
Eli vaikka ei yhtään huvittaisi, niin tee silti jokin pieni hyvä muutos! Siitä voi lähteä käyntiin paljon hyvää. 🙂 Jos ei tee mitään, ei lähde käyntiin mitään.
Tai jos haluat ison muutoksen, aloita ALKU!
