Yleinen

Ajat suoraan vaan. Ihan suoraan.

Osaan kyllä ajaa. Mutta noi reitit ja rajoitukset ja kaikki muu. 😛

Vaikka jo kerroin, että matka tänne oli kätevä, niin lähtö ei ollut. Lähtiessäni Turusta tuli näet ongelma. Vasen vilkku oli jumissa. Se vaan vilkutti ja vilkutti. Vilkutti ja vilkutti. Sammutin autonkin pari kertaa, josko vilkku sillä lakkaisi nakuttamasta.

Vitutti ajatus siitä, että ajaisin E63:n päästä päähän vasen vilkku päällä. Vasen!

Nousin autosta ja ajattelin mennä pyytämään apua parilta ohikulkijalta, kyllä kai joku nyt yhden vilkun saisi sammutettua. Onneksi katsoin autoa vielä kerran ennen avunhuutoa, koska päällähän oli tietenkin molemmat vilkut. Hätävilkut. 😀 Että no hätä, tässä mä taas hätävilkutan 10 minuuttia Showtimen edessä, enkä minnekään uskalla lähteä.

Ihan perussettiä. 😛

Muutoin matka meni kivasti – ei yhtään ylinopeussakkoa! Joskaan en ymmärrä millä oikeudella teiden varsilla lukee että “Automaattinen nopeusvalvonta” – mutta missään ei kerrota että MIKÄ se rajoitus on? Tai tosi harvoin se kerrotaan. Ei sitä voi muistaa: jos se äskön oli esim. 80 km/h ja kilometrin päässä sanotaan että NO NYT me taas valvotaan, että mitä ne sitten oikein valvoikaan. Go figure.

Niinpä ajoin noin viittäkybää aina 300 m ennen pönttöä ja varmuuden vuoksi vähän sen jälkeenkin. Jännä juttu, että nää mun matkat kestää. 😀

Voisin kertoa Muuramen kebukahvilan myyjästä. Ensin menin mestaan sisään ja pyysin avaamaan vessan. “Onko sulla muuta asiaa?” No joo, ottaisin kahvia ja vettä mutta jos nyt ensin tää vessa. Pääsin, jee.

Ja haloo, tyyppi pyysi 3,50 vesipullosta. Valitsin pienemmän pullon, koska se oli vain 1,50. Kun menin kassalle, äijä sanoi “Tuo ei ole vettä, tuo on Vichyä, se maksaa 2,50”. Kun nostin vähän kulmakarvaa, mies vastasi että “Tämä on ravintola”. Teki mieli sanoa että anteeksi, ei kyllä ole.

Lopulta se olisi halunnut lähteä mukaan. Sanoin että menen Iisalmeen, ja mies huusi työkaverilleen, että “Heippa, mä lähden tän naisen kanssa Ouluun.”

??

Blääh, otin palaneen kahvini ja poljin taas auton käyntiin.

Jatkoin matkaa, nostin ABC:lla automaatista rahaa, unohdin setelit siihen automaattiin (v*ttu oikeesti), itku meinasi päästä kun tajusin kassalla omenapussin kanssa, että nyt sitä rahaa ei olekaan. Lohduttauduin sillä, että ehkä ne meni jollekin joka tarvii niitä sittenkin enemmän kuin minä. Luulen kyllä, että olin sen huoltamon köyhin ihminen. 😛

Ei sillä että valittaisin, oli mulla kuitenkin varmaan huoltamon ‘paras tekniikka’, likaisin mekko, takkuisimmat hiukset ja taatusti isoimmat korvikset.

E63. Tie on täysin suora. Sen kun ajaa vaan. Hämmennyin suoruudesta kuitenkin niin paljon, että pysähdyin kerran kysymään olenko oikealla tiellä. “Joo, jatkat suoraan vaan”, sanottiin. Kurvasin takaisin tielle, ja päädyin ajamaan suoraan täysin väärään suuntaan.

“Se sanoi että vitostie ja tää on vitostie”. Koko ajan ollutkin. Takaisin Jyväskylään päin. Ehheheheeeeee.

Haluuks joku kyydin illalla, kun ajan takaisin jostain jonnekin? 😀

8 thoughts on “Ajat suoraan vaan. Ihan suoraan.

  1. Tähän mennessä aina kun rouva on meillä kartturina,niin eksymme pomminvarmasti !
    Nykyisin katson karttaa ajaessani sekä teiden kylttejä! Se on hetki,jolloin EI kaipaa neuvoja kotijoukoilta ajotyylinsuhteen ! Yksin ajaessa ei kuule elvitelyjä toisilta ja toisaalta ei voi myös syyttää kuin vain itseään !

  2. Hauska tarina. Pieni toivo on olemassa bankomaattiin unohdettujen rahojen saamisesta takaisin. Kone nimittäin imuttaa rahat takaisin (ja tilittää ne takaisin tilillesi), jos niitä ei ota tietyn ajan kuluessa. Kokemusta on. Toisaalta, tarpeeseen köyhä varastaa.

  3. Ahaa, [risupartainen mies] 😀 – kiitos muistutuksesta, luulen että olen ‘tietänyt’ tuon joskus mutta en tosiaan muistanut. Pitää tsekkailla tiliä, joskin veikkaan että ruuhkaisella huoltiksella nappaamisen todennäköisyys on melko suuri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *