Onko unelmissasi lähteä etätöihin Rukalle? Niin minullakin, kroonisesti.
Vietin juuri ihanan kuukauden Rukatunturin maisemissa. Ilmeisesti niin ihanan, että vain se saa minut taas kirjoittamaan tänne edes jotain. Voisin kuvitella, että etätyökuukausi Rukan maisemissa kiinnostaa montaa muutakin (joille se on mahdollista), niin tässäpä kertomus omasta kuukaudestani.
Oma tilanteeni on sikäli ”onnekas” (vai haastava?), että puolisoni muutti alkusyksystä Rukalle pysyvästi. Hän on palomiehenä Kuusamossa. Niinpä minullakin on siellä asunto ja paikka jonne mennä, olkoonkin että siellä ollessamme asumme noin 30m2 minitalossa ja yritämme mahtua (riitelemättä) siihen. Toisinaan onnistumme, mutta tottahan joustoa vaaditaan. Hyvää on kuitenkin se, että Kuusamossa ja Koillismaalla luonto voi toimia olohuoneen jatkeena, koska kukapa sitä haluaisi sisällä istua, kun ulkona on tällaista?
Lähdin liikkeelle vähän takki auki, eli tietämättä yhtään, millainen se kuukausi oikeastaan tulisi olemaan. Ensimmäinen viikko tuli hiukan ”puun takaa”, koska päädyin sairaustapauksen vuoksi sijaistamaan eräopaskouluttajaa Hyrian eräopasopiskelijoiden vaellukselle. Tämähän oli ihan onnekas vahinko. Kyydissäni matkalla Turusta pohjoiseen näet istui Minna Jakosuo, jonka oli tarkoitus jäädä kyydistä Hossan kansallispuistossa työkeikkaa varten. Automatkalla selvisi, että hän tulisi tarvitsemaan apua Hossaan, ja koska satuin istumaan vieressä, päädyin sitten sinne. Olin ottamassa vastaan eräopasopiskelijoiden näyttöjä. Ja olipa ihana viikko, ihanien ihmisten kanssa! Joten, en edes päässyt ns. omiin töihini käsiksi ensimmäiseen viikkoon lainkaan.
Ja kun viimein pääsin Rukalle, meidän ”pikku pikku asuntoon”, päätin että muutama rutiini on pakko saada kehitettyä. Muutoin työnteosta ei tulisi yhtään mitään. Koska pikku tölli sijaitsee aikamoisella katvealueella, eikä siellä kuulu edes puhelin kunnolla, olin hankkinut DNA-mokkulan mukaani jo hyvissä ajoin. Se oli hyvä idea: sain asiakaspalvelusta etukäteen tiedon, että ”sijainti on haastava”, mutta lupasivat 5G:llä jonkinlaisen yhteyden. Ihan riittävä se olikin! Ajatus siitä, että joutuisin ajamaan aina 15 km Rukan keskustaan kahvilaan voidakseni vastailla sähköposteihin ja pitää Teams-palavereja, oli mahdoton. Yritin sitä kesällä – ei toiminut.
Tämä on Valtavaaralta, ei sentään meidän koti!
Sain kuin sainkin heti yhden rutiinin: nimittäin aamu-uinnit! Kävin jokaisena aamuna uimassa, ja rakastin sitä. Toki olen harrastanut avantouintia 15 vuotta, mutta kylmäuinnin mahdollisuudet ovat olleet vähäisemmät. Nyt siihen oli täydellinen mahdollisuus, ja tartuin siihen.
Yhtenä lauantaisena iltana, vajaan kahden viikon yhteisasumisen jälkeen tuumin, että ”ööö voisin lähteä laavulle yöksi”. Katsoin kartasta, että Puurosuon laavu Karhunkierroksen varrella olisi suht’ lähellä, joten pakkasin rinkan ja lähdin sinne yhdeksi yöksi. Olipa ihanaa! Samalla taas tajusin, että vastaavaa en Turussa saisi aikaiseksi millään. Vaikka rakastan yöpyä ulkona, niin lähteminen on aivan erilaista Turussa ja Rukalla. Tottakai on: jos Karhunkierros ja kaikki maailman upeimmat paikat ovat viiden kilometrin päässä, niin tottahan sinne on helppo lähteä.
Tärkeimmäksi asiaksi Rukatunturin kuukauden osalta osoittauituivat suot. Innostuin keräämään karpaloita, joten vietin joka päivä useita tunteja erilaisilla soilla. Ja rakastin sitä. Välillä kuuntelin podcasteja ja seisoin suolla, välillä vaan seisoin suolla. Enimmäkseen vaan olin siellä.
Työnteko sen sijaan, ääääh. Se osoittautui lopulta hiukan haastavaksi. Tiesin alunperin, että tarvitsen rytmin ja rutiinin, jotta saan tehtyä työt. Mutta, en yksinkertaisesti malttanut. Kävin aamulla uimassa, sitten halusin lähteä sinne suolle. Helposti näiden kanssa päästiin iltapäivään, ja omalle työrytmilleni iltapäivä on huono aika tehdä töitä, joten en useinkaan enää edes aloittanut. Olisi pitänyt tehdä niin, että aamu-uinnin jälkeen teen töitä ja lähden sinne saamarin suolle vasta sen jälkeen, mutta en useinkaan voinut itselleni mitään. 😀
Tein siis töitä minimaalisen vähän, mikä on toki yrittäjälle mahdollista, mutta myös petollista: jossain kohtaa ne on tehtävä. Halusin kuitenkin olla luonnossa maksimaalisen paljon, koska ajattelin että sillä ”tankkaan” itseeni jaksamista painaa töitä sitten pimeän marraskuun ajan Turussa.
Vähänpä taas tiesin. Nyt olen täällä pimeässä’ Turussa, ja haluan vain takaisin sinne Rukatunturiin.
Tein reissullani vieläpä sellaisen keikan, että lähdin käymään Utsjoella. 600 km matka tuntui niin lyhyeltä verrattuna siihen, että ajaisi sinne Turusta. Heh. Elikkäs lopulta tuntuu siltä, että vietin kuukauden satukirjassa tai Aapisessa.
Pari vinkkiä etätyöhön Rukalle, halusipa tehdä töitäkin tai vain haahuilla:
Scandic Rukahovin aamiainen.
Aivan täydellinen. Aamiainen on myös hipsteriystävällinen, eli sisältää paljon vegevaihtoehtojakin. Itse jäin aamiaisen jälkeen hotellin aulaan tekemään (luvan kanssa) töitä. Kuvittelisin, että sesongin ulkopuolella se on varsin ok. Toki tästä en ole kysymättä varma!
Suot.
Jos haluat mennä jonnekin muualle kuin ”varmoihin turistikohteisiin”, niin ihan vaan ajelemalla voi löytyä helmiä paikkoja. Suolampia, joiden maasto on yhtä aikaa ihanaa ja haastavaa. Mikäpä piristäisi työpäivää sen paremmin, kuin se että pomppii keskelle suota, mutta joutuu tosissaan pähkäilemään reittinsä takaisin vaatteita kastelematta? Koira pääsi uimaan suonsilmään, itse säästyin siltä.
Bonuksen tuo myös se, että jos eksyisin tai uppoaisin ja soittaisin hätäkeskukseen, niin oma mies saattaisi olla se joka meikäläisen sieltä suolta hakee, heh.
Päivärytmi.
Tämä voi olla erilainen pohjoisen suunnalla, ja jokaisella muutenkin toki omanlaisensa. Oma luontainen rytmini kotona Turussa on se, että teen aamulla koiralenkin ulkona, jonka jälkeen keskityn töihin. Olen parhaimmillani aamulla, ehdottomasti ennen klo 14.00 ja sen jälkeen minun on vaikeaa tehdä ainakaan luovaa työtä. Mieluiten heräisin 06. ja tekisin työt varhaisen aamun ja aamupäivän aikana. No, Rukan kuukauden aikana ”ryssin” tämän totaalisesti, koska halusin vaan sinne suolle (heh). Ensi kerralla teen tämän toisin – ja ”pakotan” itseni istumaan sisällä ne muutamat tunnit aamupäivän ja päivän aikana.
Sesongin ulkopuoliset ajat.
Täydellistä! Itse olin Rukalla juuri ruskan jälkeen, mikä oli ihanaa. Väriloisto on ohi, lehdet putoavat puista, ensimmäiset pakkaset tulevat hiljaksiin. Rakastan sitä ”kuolevan luonnon” maisemaa. Ja vinkkinä: suolla on helpompi liikkua, kun se on vähän jäässä. Itse toki koin, että karpalot maastoutuvat pakkasen myötä aika tehokkaasti, joten onneksi keräsin ne ennen pakkasia. Niiden makukin muuten muuttuu pehmeämmäksi pakkasöiden jälkeen, mutta itse tykkään että ne saakin olla vähän ”jäykän” makuisia.
En tiedä, oliko tästä nyt mitään hyötyä? 😀 Halusinpa vaan kertoa, että paras kuukausi elämässäni aikoihin oli se kuukausi, jonka sain viettää Rukalla. Saatan jopa muuttaa sinne jollain aikavälillä, koska en näe sille vaihtoehtoa, joten jahka minusta tulee paikallinen, niin saatte sitten tarkempaa tietoa kaikesta!
Jos ajatuksissasi yhtään siintää haave siitä, että lähtisi etätöihin Rukalle, niin lähde. Jos se on mahdollista, lähde heti. Elämänlaatu paranee välittömästi ja työhyvinvointi tapahtuu ihan itsekseen.
Rakastin kaikkea. Jos pääset, mene!
