Tiedätte, varmasti, toteamuksen ”olet mitä syöt”.
Sitä käytetään nykyään paljon erityisesti ns. puhtaan syömisen yhteydessä. Kun syöt vain puhdasta ruokaa, olet myös sisäisesti siisti, viaton ja puhtoinen. Vitsi vau, tahdon! Koska kukapa haluaisi olla sisältä saastainen?
Puhdas ruokavalio, clean eating, on ollut nosteessa jo aika pitkään. Usein ”puhdas syöminen” yhdistetään näihin:
– luomu
– gluteenittomuus ja maidottomuus
– sokerittomuus (koskee valkoista sokeria, mutta jostain omituisesta syystä ei esim. koivu-, tai kookossokeria, hunajaa, steviaa .. vaikka näitä syödään sitten paljon)
– ”ei prosessoitu” eli ”mahdollisimman luonnollinen”
– ei nopeita hiilareita, ei huonoja rasvoja jne jne.
– superfoodit, koska ”ravinnerikkaus”
Runko sinällään ei ole lainkaan huono ohje syömiseen, päinvastoin, mutta se mikä taas on huonoa, on puhtaan syömisen aiheuttamat lieveilmiöt. Eli se, että syöminen alkaa määrittää koko elämää. Siitä tulee identiteetti ja osa persoonaa. Se luo pelkoja ja inhoa.
Sitä alkaa todella olla sitä mitä syö: ”olen gluteeniton ja maidoton”. IG-profiilissa ei siis suinkaan kerrota ammattia tai koulutusta, vaan syömisfilosofia.
Mutta hetkinen. Ei kai gluteenittomuus tai ”puhdas ruokavalio” todella ole persoonaa ja osaamista määrittävä asia? Vai onko? Miksi?
Eikö se ole vähintäänkin hämmentävää, että ruokavaliosta on tosiaan tullut uskonto. Sen ymmärrän, jos kertoo olevansa muslimi, kristitty tai buddhalainen, mutta että gluteeniton? #cleaneater?
Juttuhan voi aluksi alkaa ihan viattomalla ruokavalion siistimisellä, mikä on toki aina positiivista.
Ongelmaksi se tulee siinä kohtaa, kun syömisestä alkaa tulla neuroottista – ja se voi tapahtua usein yllättävän nopeasti. Ihan niinkuin syömishäiriöt kai syntyvät – vahingossa? Tarkoitus voi olla kokeilla pari viikkoa sitä ”puhdasta ruokavaliota”, mutta mitä enemmän asiaan ”perehtyy” (internetissä), niin sitä enemmän löytää aika ronskejakin väittämiä, pelottelua, salaliittoja. Ja jos sattuu olemaan pelottelulle tai jollekin reksialle altis ihminen, niin eipä mene kauaakaan, kun aletaan säikkyä ihan tavallista voileipää.
Ja nopeasti tuo pakkomielteinen puhtaus hiipii kaikkeen tekemiseen aina syömisestä juomaveteen ja hengitysilmaan saakka. Plus toki, ajatteluun.
Ja kas, ortoreksia siellä jo kolkutteleekin ovella.
Lasken nimittäin kyllä ortoreksiaksi jopa sen, jos esimerkiksi jokainen kausileivonnainen (laskiaispulla, Runebergin torttu, tippaleipä, pipari, joulutorttu) on pakkomielteisesti muokattava kasaksi märkiä siemeniä ja kookosvaahtoa ihan vain siksi, että ei uskalleta syödä sitä tavallista.
Tai sen, että isoäidin tarjottavista kieltäydytään ja kaivetaan esiin oma pähkinäpussi, koska ”puhtaus / terveys / hyvinvointi” – eli neuroottisuus.
Tein tuossa taannoin mielestäni (apua, heh) hauskan videon Instaan, jossa kevyesti vinoilin luomusitruunasta ja yksityiskohtien jumaloinnista. Eli siitä, että kuinka helposti kuvitellaan jonkin yksittäisen tuotteen tai ruoka-aineen olevan juuri se maaginen asia hyvinvoinnissa tai painonhallinnassa. Lopputulos oli se, että siinä kohtaa kun seuraajia oli hävinnyt melkein 30, otin videot pois, koska tajusin että tämä on liian herkkä aihe. 😀
Sitä voisi puhua mistä vaan muusta, mutta puhdas ruokavalio menee niin ihon alle ja tunteisiin, että sitä ei sovi kritisoida.
Opin, että samalla, kun poistaa ruokavaliosta gluteenin ja maitotuotteet, tulee ilmeisesti poistaneeksi myös huumorintajun.
Mutta mites, kuulostaako teidän mielestä ihan täydeltä elämältä se, että ”on sitä mitä syö” ja siinä mielessä väistelee loppuelämänsä kaikkea ruokaa mystisiä oireita peläten, vai voisiko sellainen pieni rentouden elementti sittenkin tehdä ihan hyvää?
Koska ei, ihminen ei ole sitä mitä syö.
Ruoka on ja saa olla polttoainetta, nautinto, harrastus, pakollinen hyvä tai paha, mutta ei sen tarvitse olla koko elämä – ainakaan silloin, jos se saa aikaan enemmän neurooseja kuin iloa.
Kaipaan sellaista aikaa, kun voitiin mennä kakkukahville ihan viattomasti: ottaa sen kahvin ja palan IHAN TAVALLISTA, ihan helvetin hyvää Sacher-kakkua ja nauttia niistä.
Ilman ajatustakaan siitä, että ”oh my valkoinen sokeri” ja ”oh my vehnä” ja ”oh my ohutsuoli”. Tai että ”tän pitäis olla taatelilla makeutettu raakakakku” tai ”missä on hyvää tekevät superfoodit?”
Koska kamoon: se hyvää tekevä ominaisuus EI OLE siinä hyppysellisessä koivusokeria, vaan siinä, että nyt kiltti, sinä olet siinä ja syöt kakkua ja lakkaat olemasta noin saatanan neuroottinen sen syömisesi kanssa.
***
PS. En ole mitenkään ”uudella asialla” tässä. Kurkkaa myös vanhat postaukset:
2011
Ei lisättyä sokeria eikä mummoja, kiitos
Meidän isä on kivikautisempi kuin teidän isä
2013 My Little Body
Juurikin niin totta.Elämä on kokonaisuus,eikä vain ruuan ympärillä pyörivä Karuselli. Täytyy ajatella kokonaisvaltaisesti!Alku❤!
Moi Kukka! Olin mukana ensimmäisessä Alku-valmennuksessa ja olen siis tehnyt kokeiluni gluteenittomasta ja maidottomasta ruokavaliosta. Tuloksia tuli, toki! Valmennus oli tuolloin omasta näkövinkkelistäni kuitenkin aika ”raaka” ja tuli tunne, että siinä demonisoitiin monia asioita, kuten juuri ne laskiaispullat, karjalanpiirakat ja muut sekä lisäksi vääränlaiset proteiinijauheet jne. Silloin ajattelin, että ehkä tiukka linja pohjautui aika paljon Sami Sundvikin metodeihin, jotka ovat ymmärtääkseni melkoisen riisutut ja ”sallimattomat”.
Olisi tässä ja kirjoituksesi valossa mukava tietää, onko Alku-valmennuksen mentaliteetti elänyt paljon tässä noin 3,5 vuoden aikana? Ymmärrän, että et toki voi valmennuksen yksityiskohtia paljastaa, mikäli sitä ei ole ostanut, mutta yleisellä tasolla olisi mukava tietää, missä siellä mennään nyt ja ovatko trendit eläneet tässä kohtaa.
Hei Paula, kiitos! Kyllähän se alunperin oli tosiaan ”raa’ahko” – tai vähän askeettinen ainakin, joskin tehokas. 🙂 Ohjeistus muuttui kokonaan jo 2016 tiimin muutoksen myötä ja olen jotenkin ajatellut, että olen sen muutoksen saanut kommunikoitua, mutta hyvä kun laitoit viestin, koska enpä tosiaan ehkä olekaan. Ohje oli tosiaan Samin (ja toimiihan sekin), mutta ehkä bodaavan biohakkerin ruokavalio ja / tai ajattelu taipuu pidemmän päälle aika heikosti useimpien arkeen sitten kuitenkaan.
Ruokavalio on sittemmin muuttunut ja laajentunut paljon – mukana on ohjeet myös kasvissyöjille (eli sopii myös vegaanille). Myös maito-, ja viljatuotteet, (myös tuo pahamaineinen gluteeni) on lisätty vaihtoehtoihin. Näissä kuuntelen kuitenkin herkällä korvalla asiakkaiden kokemuksia ja usein rajoittaminen / vähentäminen tuo niin hyviä tuloksia, että sekin vaihtoehto on jätetty. Mutta käytännössä Alku-ruokavalio on mahdollista koostaa ihan siitä ns. tavallisesta ruoasta sellaisena kuin useimmat sen kokevat, ilman rajoituksia ja lisäravinteita taikka mitään extraa. Ytimessä on pikemminkin aterioiden oikeaoppinen koostaminen. 🙂
Matkan varrella mukaan on tullut myös aina vaan enemmän elämäntapamuutokseen liittyvät asiat, kuten tunnesyöminen, tapojen muuttaminen jne – eli siirrytään myös pois sieltä lautaselta, koska sehän on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Nyt keväällä se tulee olemaan vielä isommassa roolissa kuin aiemmin!