Erikoislauantai! Ensin joukkueen kanssa 2 tunnin treeni Spartan Centerillä. Me ei treenata yhdessä liian usein koska asun muualla kuin muut, joten nämä on tekniikan ja kaiken takia supertärkeitä kokoontumisia.
Melkein aina näissä treeneissä testaillaan raskaampia työntöjä. Raskas yhden käden työntö on mun kokemukseni mukaan paras apuliike paitsi tietysti työntöön kisapainolla, myös tempaukseen ja kahden käden työntöönkin. Satu lähti salilta 24-kiloinen mukanaan ja Krissen kanssa otettiin 28 kg mukaan kuvioon. Olen vahvasti raskaiden kuulien puolesta, mutta silti aika varovainen. Vaikka voimaa jaloissa riittäisikin, pitää muistaa että paino on ranteen ja käsivarren päällä – naisen ranteet ja käsivarret eivät kestä heti painon kuormaa.
Takana pitää olla tarpeeksi treeniä kevyemmillä kuulilla – ylipäätään eteneminen menee rauhassa 12 –> 16 –> 20 –> 24, eikä kaikille esim. 28 kg sovi koskaan. Itse olen murtanut käden etenemällä liian nopeasti ja raskaasti, joten maltti on valttia vaikka se tylsin tie onkin. Varsinainen bone breaker mulla oli kyllä 36 kg.
Tämä on Turun paras nurkka, vaikka omat kuulat olen sinne tuonutkin. Ihan kevyttä diivailua 😀 kun vain omat, vanhat ja ruosteiset kelpaa. TÄSSÄ juttu kahvojen eroista. Sillä on aika paljonkin väliä.
Treenin jälkeen käytiin Kertussa. Krisse on varmasti mielissään tästä hyvästä kuvasta mutta ei nyt ollut parempaakaan ja haluan tämän laittaa. Sori!
Hampparibuffetin (!!!) jälkeen käytiin avannolla:
Veden ’lämpö’ oli torstailta, nyt oltiin nollassa. Mutta eipä ainakaan satu mihinkään. Paitsi että jäävesi särkee mustelmia, mutta siihen voi aina laulaa että Oon ystävä mustelmien. Sabotage mikä sabotage.
Milli Vanilli.
Illalla meillä oli SPNL:n Kahvakuulavaliokunnan kokous legendaarisessa Liedon GS:n Kanalassa.
Koska meiltä tulee uusi seura, annoin haikeuden siivittämänä Eveliinalle vanhat hihamerkit. Teetin tällaisia joskus Suomen Kahvakuula ry:lle ja mulla oli niitä vielä vino pino.
Hauska anekdootti: jos vertaatte Kahvakuula ry:n logoa ja hihamerkin logoa, huomaatte että kuula on eri mallinen. Hehe. Mun vanha työkaveri Matti teki seuralle logon ja halusin Fedorenko-mallisen kuulan. Mutta sitten kun teetin hihamerkkejä, Antti olikin juuri saanut Leokon kanssa kuviot rullaamaan. Niinpä meillä oli myös Leokon kahvakuula, vähän eri mallinen. Tämä oli minulle silloin hyvin tärkeä asia, ja halusin ehdottomasti hihamerkkeihin Leokon kuulamallin 😆 joten sitä piti muuttaa. Nämä on tärkeitä asioita ..
Nämä merkit jätin itselleni.
Toiset ne on vaan niin kuvauksellisia, not 🙂
Mikä on uuden seuran nimi?
Hahahaaa, tätä kysytään nyt raivokkaasti. En ole miettinyt sitä kuin nelisen vuotta (!?) ja deadlineksi on annettu tämä iltapäivä klo 16.
Tällä mietinnällä siitä tulee varmasti joku Nostajat tai muuta vastaavaa. Tai Herra Kuula ja ihmiset.
No kisa pystyyn. Voittaja saa.. öö… jotain? Kello on vasta 13.50.
Ja Krisselle ehdottomasti painavaa kuulaa kehiin, sehän puhuu joka kuvassa. Jopa nostaessaan. Tosin vaan 16 kilolla.
=D
Kirsi, tää ei ole sellainen asia josta oikeastaan kysytään yhtään mielipiteitä. Hehheheee. Strath-nalle on eri asia.
Mä odotan edelleen hengitystä pidättäen…
Kirsi, sitä pitää hengittää että jaksaa nostaa. Siinä samalla kun hengittää voi sit sanoa jotain jos on asiaa.