Lähtökohta kahvakuulaharjoitteluun on se, että on käytössä kilpamallin kuulat. Eli nuo pyöreät ja värikkäät. Ne on kaikki samankokoisia, väri vaihtelee painon mukaan. Se, mikä vielä nämä erottaa toisistaan, on kahva. Tässä esimerkkinä erot kahvoissa:
Nuo kolme ruosteista on omiani ja etualan keltainen on upouusi 16-kiloinen.
Uuden ja kiiltävän kahvan ongelma on se, että sitä on pakko puristaa kovaa, jotta se pysyy kädessä. Henkilö, joka haluaa tehdä kahvakuulalla pidempiä sarjoja, tietää että kahvan puristaminen on pahinta mitä voi tehdä.
Tempausta on käytännössä mahdotonta tehdä pitkää sarjaa, jos kahvasta täytyy pitää kiinni koko kämmenellä, ettei se lipsahda. Jopa rinnalleveto on hankala, jos kuulasta täytyy pitää kiinni kaikilla viidellä sormella. Punnerrus- ja työntöliikkeet onnistuvat, mutta kaikki ne liikkeet joissa tehdään heilautus (heilautuksen itsensä lisäksi rinnalleveto ja tempaus), otetta pitäisi pystyä hellittämään jossain kohtaa.
Jos kuulan kahva on noin kiiltävä ja liukas, se ei mitenkään onnistu. Kahva lipsuu kädestä. Ja jos sitä puristaa, kämmenten nahka repeää keskeltä. Kuulasta on tottakai pidettävä kiinni koko ajan, mutta kovimman puristuksen pitää peukalo ja etusormi. Jotkut käyttävät sormilukkoa (käänteinen esim. tangon kanssa tehdessä), kaikki eivät. Olennaista on kuitenkin se, että kahvaa ei puristeta koko kädellä. Kahva ei myöskään saisi liikkua käden sisällä tehdessä; jos näin käy, se todennäköisesti repii nahat jälleen auki.
Kaikkien ei ole pakko käyttää magnesiumia, mutta melkein sanoisin, että jotta liikkeiden tekeminen hyvin voi onnistua, kahvan peilipinnasta pitää päästä eroon. Kahvaa voi hioa karkealla hiekkapaperilla, jotta pinnasta tulee tasaisempi. Ja jos haluaa käyttää magnesiumia, kahva on pakko hioa.
Jos kahva on kulunut ja ruosteinen (kuten kuvan 3 kuulaa), magnesium tarttuu kerrasta. Jos kahva on kiiltävä (kuvan uusi), se ei tartu millään.
http://www.youtube.com/watch?v=UrsFekSY6dc
Muutaman kurssin assarina käyneenä olen ajoittain pohtinut mm. oteasiaa, läheltä kun näkee kuulaa nostavan jäkityksen.
Kehottaisin etenkin naisia luottamaan siihen, että kuula pysyy hallussa vaikkei sitä lujaa puristaisikaan.
Luulen, että jos mimmit annatte kuulan painaa sen mitä se painaa, hölläätte otteen ja kas, saattaa olla, että keho tekeekin nostamisen ja kannattelun sen jälkeen oikealla tavalla.. jalat toimii koska paino on niiden päällä eikä kädessä puristettuna.
Tuli vaan mieleen. Että jos omppu on saatava pysymään pään päällä niin sinne alle hakeutuu vartalolla – jos käsiä ei saa käyttää.
Kukalla löytynee asiaan myös syvällistä pohdintaa tai tarkennusta mikäli tästä älynväläyksestä ei ymmärtänyt mitään..?