Luitko jo edellisen postauksen Kuusamoon muutosta? Tämä on jatkoa sille, nyt fiilistelen hiukan kaupunki- ja maalaismeiningin eroja. Kuten sanottu, muutto maalle ei ole ollut mitenkään omalla ”unelmalistallani”, mutta eipä kovin moni muukaan tekemäni asia. Alan näköjään toteuttaa juttuja siinä kohtaa, kun ne ovat ”kivoja ideoita”, eivätkä ehdi paisua unelmiksi. En siis tunnista erityisiä ”unelmia”. Olen vaihtanut mainostoimistotyön hyvinvointiyrittäjyyteen, perustanut voimailusalin, kirjoittanut kirjoja, käynyt eräopaskoulun ja näköjään nyt muuttanut Kuusamoonkin ihan vain sillä, että ”no miksei kokeilisi”. Nyt sitä sitten kokeillaan!
Olin kesäkuun Rukalla, meidän pienellä maatilalla. Tulin käymään Turussa, koska haluan sosiaalistaa koiranpentua kunnolla vielä täälläkin. Rukalla pentu tottui toki mönkijöihin, pyöräilijöihin, poroihin, työmaakoneisiin, K-Rautaan ja naapureihin (maalla on kauhea ruuhka, kun ihmisiä tulee ja menee!), mutta esimerkiksi muita koiria remmissä ei ihan liikaa tullut vastaan. Kuusamon keskustassa yksi koiranulkoiluttaja tunnissa, heh.
Ekan puronylityksen jäljiltä:
Sain rakennettua kasvimaan – ja ystäväni Minna Jakosuon avustuksella sain sen jopa ihan hyvälle alulle! Tarvitsin siis tukihenkilöksi ”oikean maalaisen” kertomaan, mitä kasveja pihassa kasvaa ja miten kasvimaa tehdään.
Kesäkuun aikana Koillismaalle saapui sekä yötön yö että itikat. Valo on hämmentävää ja ihanaa, ja rakennettiin Minnan kanssa yhtenä yönä aamuneljään asti avomaankurkuille pieniä ”kasvihuoneita”. Hyttyset ja mäkäräiset sen sijaan … no, eihän niitä kai paikallisetkaan varsinaisesti rakasta, mutta myönnän että välillä meni hermot oikein kunnolla. Toisaalta suuri plussa on se, että Kuusamon suunnilla ei ainakaan vielä ole punkkeja! Otan ehkä kuitenkin mieluummin hyttyset kuin punkit.
Arki maalla on kyllä aivan erilaista – ja ihan oma maailmansa! Tavallaan sitä on ”keskellä ei mitään”, kun ympärillä on lähinnä metsää ja suota. Mutta sitten samaan aikaan pihalla pyörii koko ajan joku, eli naapurit käyvät kahvilla ja juttelemassa ohikulkiessaan. Turussa asun rivitalossa, mutta voin hyvin olla pitkiäkin aikoja puhumatta kenenkään kanssa. 😀
Muistutan, että pohjoiseen ja Kuusamoon voi kyllä muuttaa ilman mitään maatilaakin. Me nyt valittiin tällainen ”ei niin moderni” kuvio, ja vanha talo navettoineen päivineen, mutta helpompiakin ratkaisuja on! Asuntoja löytyy vaikkapa täältä: Maanpinnalla.fi ja apua asunnon etsintään.
Suhde autoiluun on muuttunut. Tuntuu siltä, että olen koko ajan autossa. Turussa meiltä on lähikauppaan 500 metriä ja keskustaan 10 km. Rukalla lähin kauppa on 15 km päässä ja Kuusamoon on matkaa 40 km. Silti tuntuu, että siellä kaikki on oikeastaan ”tosi lähellä”. Välimatkat on jo nyt muuttaneet muotoaan: 50-100 km ei ole mitään! Se, että piipahdan K-Raudassa, on aina 80 km reissu, mutta silti tuntuu että palvelut on suht’ lähellä. Toki ajelu Turun ja Rukatunturin väliä ei ole mitään suurinta herkkua, mutta näillä mennään.
Päivärytmi on muuttunut. Liekö helteet vai mikä, mutta nukkuminen ei ole ollut läheskään niin mutkatonta, kuin aiemmin keväällä. Ensin tuntui siltä, että maalla nukkuu superhyvin – koska on hiljaista! Mutta nyt varmaankin valo, lämpö ja ehkä hiukan myös itikat ovat ”häirinneet” sitä. Vanhassa talossa niitä pieniä lentäviä eläimiä kun tulee sisään kaiken maailman hormeista.
Työnteon rytmi on muuttunut. Kaupungissa tykkään aloittaa ”konetyöt” jo heti kahdeksan maissa aamulla, mutta maalla se ei toimi. Aamuisin on niin paljon muutakin hommaa, kuten vaikkapa kurkkujen tarkistaminen, ja kaiken maailman siemenet, että läppärin avaaminen ei käy heti mielessäkään. Painotan, että minulle koneella tehtävät jutut on niitä ”oikeita töitä” ja lapiohommat sitten vasta kakkosena. Olenhan edelleen kaupunkilainen mainos- ja hyvinvointiyrittäjä!
Koska on yötön yö ja aurinko paistaa läpi vuorokauden, myös ajantaju on hiukan hataralla pohjalla.
Liikkuminen on muuttunut. En ole harrastanut Kuusamon kulmilla mitään erillistä liikuntaa, vaikka roudasinkin kahvakuulia mukaan. Mutta siinä kun koko päivän kantaa kastelukannuilla vettä, työntelee kottikärryjä ja lapioi multaa, ei vaan yksinkertaisesti tule edes mieleen aloittaa erillistä ”lihaskuntotreeniä”. Myös ne maagiset 10 000 askelta tulee täyteen ihan vaan omalla tontilla marssiessa. Kaupungissa askeleet pitää ”kerätä” erillisillä kävelylenkeillä (jotka toki tulee koiran kanssa muutenkin tehtyä). Salille menemistä en ole kertaakaan edes harkinnut! Tiedän, että esimerkiksi Rukalla on ihan hyväkin sali ja että Kuusamon uimahalli on ainakin kuvien perusteella superkaunis! Eiköhän niiden aika vielä tule.
Toki minulla oli kunnianhimoisia visioita siitä, miten teen joka aamu ”aamujoogaa rannalla auringonnousussa”, suppailen ja melon ”koko ajan”, tai uin avovesissä pitkiäkin matkoja. Yhtäkään näistä en ole tehnyt. Okei, ehkä koiranpentu vie vapaa-ajasta kaiken ja toisaalta se aamujooga itikoiden keskellä ei myöskään houkuta. Elokuussa sitten!
Syöminen on muuttunut. Tähän täytyy ehkä vastedes oikein erikseen panostaa, koska se on muuttunut huomattavasti ”tuhdimmaksi” ja lihaisammaksi kuin koskaan kaupungissa. Tähän tietysti vaikuttanee se, että en asu enää 19-vuotiaan kasvissyöjän kanssa, vaan keski-ikäisen meetvursti-palomiehen kanssa. Kun Turussa totuin syömään lähes kilon kasviksia päivässä, enkä oikeastaan koskaan laittanut mitään kotiruokaa, niin nyt kasvisten määrä on vähentynyt radikaalisti ja tilalle on tullut esim. murekepäivä. Heh.
Mutta, murekkeet ja salitreenit ovat sinänsä ihan sivuseikkoja. Ne on helppo vaihtaa ja muuttaa, mutta ilmapiiri, tunnelma, ja se ”miltä elämä tuntuu”, on paljon ratkaisevampaa. Ja se tuntuu siltä, että Kuusamossa saa vaan yksinkertaisesti enemmän vastinetta elämän ajalle! Siis että kaikki on jotenkin täydempää, kun tunnit eivät kulu esimerkiksi ruuhkassa jonottamiseen.
En myöskään pidä huonona sellaisia asioita, kuin että omassa pihassa kurnuttaa jo tuttu lehtokurppa, navetassa ja talossa on useampikin pääskysenpesä, navetan alla asuu myös kärppä poikasineen ja olipa kai lähimaastoissa nähty hiljattain karhukin.
Ei sille mitään mahda, on se vaan ihanaa olla keskellä luontoa ja eläimiä! Nyt olen parin viikon pätkän kaupungissa, mutta palaan heti kun hilla-aika starttailee. Niitäkin löytyy melkein omasta kotipihasta, ajatelkaa miten luksusta!
Jos yhtään kiinnostaa muutto näille seuduille, niin suosittelen vahvasti tutustumaan Maanpinnalla.fi-sivuun. Löydät sieltä infoa asumisesta, työpaikoista ja myös tänne muuttaneiden tarinoita! Meidän ”haastattelu” tullee sinne myös aikanaan.
