Olin juuri viikonlopun Vierumäellä Voimanostoliiton leirillä. En siksi, että ryhtyisin harrastamaan voimanostoa (eh), vaan ihan puhtaasta kiinnostuksesta. Penkkipunnerrus kuulunee yleissivistykseen.
Leiri oli hyvä ja kokonaisuus kattava eri puhujineen. Henkinen valmennus, ravitsemus, loukkaantumiset, vammat, lihashuolto jne. Penkki, kyykky, maastaveto. Valkosuklaamousse.
Olen viimeisen kuuden vuoden aikana juossut erilaisissa nostamiseen liittyvissä koulutuksissa ja leireillä aika paljon. Asiat, jotka aina korostuvat yli lajirajojen, ovat turvallisuus, terveys ja liikkuvuus. Jatkuvuus.
On hankala kyykätä, jos ei pääse kyykkyyn. On vaikeaa nostaa kuulaa tai tankoa, jos ei saa kättä suoraksi. Kaikkea sellaista monimutkaista.
Hauskaa viikkoa! Muistakaa, että keppijumppa toimii aina. Uskon että siinä on ratkaisu melkein kaikkiin maailman asioihin.
Tänään treeneissä mietin, että mieli on edellä mainittujen lisäksi oleellinen osa painonnostoa – jos lisää painoja tikkuun ja ajattelee, että onpas painava, niin ei hitto hievahda mihinkään. Täytyy aina voittaa oma mieli, ennen kuin keho seuraa perässä. Voitin sen tänään kerran ja sitten tyssäsi.
Joo, mulla se pettää jo kaupan kassajonossakin. Viimeksi tänään meinasin hajota, kun myyjä _ei_ kysynyt että ”laitetaanko pakasteet pieneen pussiin”.