Kaupallinen yhteistyö: Vogel
Vogelin paasto. Halusin testata mehupaastoa, koska tarvitsin tietoa itsestäni:
Pystynkö olemaan viikon päivät syömättä? Mitä tapahtuu jos olen? Pysynkö toimintakykyisenä, vai olenko se, joka haluaa makurahkaa kolmen tunnin välein ja ilman sitä on täysin lamaantunut?
Tällaisia asioita mietin, kun keväällä ilmoittauduin eräälle loppukesän viikon mittaiselle survival-henkiselle kurssille. Kurssin ytimessä olisi eräolosuhteissa selviytyminen ilman majoitetta ja eväitä – mikä tarkoittaa sitä, että lämmön ja ruoan sijaan tarjolla olisi kylmää ja nälkää. Pääsin varasijalle ko. kurssin jonotuslistalle ja aloin luonnollisesti ensimmäisenä murehtia.
Koska nälkä voi olla aika lamauttavakin kokemus (tai mistäs sen tietää, kun on jatkuvalla syötöllä kylläinen ja Woltin kantaman päässä), päätin että harjoittelen sitä ensin. Onhan se hyvä tietää etukäteen, että miten keho ja mieli reagoi. Ajatus nälkäkiukuttelusta erämaassa tuntemattomien ihmisten keskellä ei liioin houkutellut.
Otin yhteyttä Vogeliin, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä jo kauan – aloitimme yli kymmenen vuotta sitten! Sovimme, että testaan nälkäilyä valmiin Paastopaketin avulla. Vogelin paasto on toki tuttu, joskin viimeksi kokeillut 2007, joten enää ei ollut enää kovin hyvää muistikuvaa siitä, miltä nestepaasto tuntuu. Sen muistan, että olin tuolloin mainostoimistossa töissä ja aamuisin join puoli litraa maitokahvia ohjeen mukaisten vihannesmehujen sijaan.
Tottakai on selvää, että survival-kurssilla erämaassa ei ole tarjolla Biottan luomumehuja, mutta miksipä tehdä asioista heti liian vaikeita, jos ja kun tarjolla on valmis pakettikin.
Paastosin viisi päivää, mikä on ohjeiden suosituskin. Logiikkani oli se, että jos nyt sen viisi päivää ilman ruokaa menee hyvin, niin kai sitten kuudes ja seitsemäskin. Tosin kuin kurssilla, pysyttelin nyt sisätiloissa enkä esimerkiksi nukkunut lähimetsässä havuihin ja kylmään totutellen. Hellekesänä se olisi toki ollut ihan ”mukavaakin”.
Pakettiin kuuluu kaikki tarvittava, mukaanlukien viisi pulloa Biotta-mehuja. Kuvan punajuuri on suosikkini, (jota ei ole paketissa – mutta itse ostan sitä erikseen aika ajoin).
Vogelin paasto – viikon päiväkirja
Paastoa ennen ja sen aikana kaipasin kovasti jonkun toisen päiväkirjaa, josta voisin lukea, että miltä minäkin päivänä ns. kuuluu tuntua. Koska sellaista ei helposti löytynyt, päätin tehdä sen itse. Ja tältä se tuntui:
Päivä 1
Tuntuu melko helpolta. Hiukan nälkä juilii, mutta ei mahdottomasti. Kuuntelen paastoaiheisia podcasteja Spotifysta ja Youtubesta saadakseni “motia”. Googletan aihetta paljon. Paaston terveysvaikutuksista puhutaan usein, mutta niistäkään ei liene yhtenäistä näkemystä. Itselleni tutuin on 8/16-paasto jota olen aikoinaan testannut paljonkin, mutta tämä pelkkä mehustelu ja ns. pidempi paasto ei ole niin tuttua. Ihan innostavaa kuunnella aiheesta.
Päivä 2
Olen heti aamusta ylienerginen. Istutan kukkasia, pesen mökkiä kaikilta niiltä osin, joilta vaan ikinä keksin pestävää. Lattiat, seinät, puutarhapöydän ja -tuolit sekä grillin suojuspussin? Juon mehut ohjeen mukaisesti, mutta ”detox-teen” unohdan. Iltakuudelta (klo 18.00) iskee totaalinen uuvahdus.
Päivä 3
Herään taas aikaisin ja täydessä latingissa. Alunperin pelkäsin, että en saisi nukuttua, mutta yllätyn, koska nukun erinomaisesti, joskin melko vähän. Alan istuttaa kesäkurpitsoja, koska kaipaan kovasti jotain ”puuhasteltavaa”. Käyn kukkatalossa ja haen niin paljon orvokkityyppisiä pikkukukkia, siis niitä halvimpia, kuin kehtaan. Pesen ison rautapadan ja istutan sen täyteen. Oikeastaan istutan kaikki paikat täyteen. Kun kesämökki on puuhasteltu puhki, päätän ajaa kaupunkiin.
Illalla on ensimmäistä kertaa todella nälkä. Vatsa kurnii äänekkäästi. Uuvahdus iskee nyt aiemmin kuin eilen, eli jo klo 16.00 alan olla puhki (toki olen aamukuudesta saakka touhunnut kuin viimeistä kesäpäivää). Ilta kuluu HBO:n seurassa sohvalla.
Päivä 4
Sanovat, että jos jaksaa neljänteen päivään saakka, tulee ”euforia”. Että sen jälkeen kaikki tuntuu helpommalta ja elämä hymyilee. Olenkin vimmatusti odottanut juuri tämän kuuluisaa neljännen päivän euforiaa, mutta sitä ei tule. Sen sijaan hermoja kiristää, tuntuu ns. aivosumua ja ajatus kulkee tahmeasti. Pyörin rautakaupoissa asioilla kolme tuntia ja väsyn. Tosin, en tiedä kuuluuko rautakaupoissa muutenkaan kierrellä pelkän Daily Veggies Breuss -mehun voimin, jos kohta olen satavarmasti ainoa asiakas joka niin on tehnyt.
Vatsassa on tyhjä olo, eikä nälkää juuri tunnu. Kasvisliemikuutiosta saa ihmeen paljon voimaa.
Päivä 5
Päätän, että tämä saa olla viimeinen päivä. Varsinaista syömättämyyttä ja paastoilua jaksaisin ihan hyvin, mutta en jaksa tylsyyttä! Paastoaminen on ennen kaikkea tylsää.
Huomaan, miten paljon aikaa ja ajattelua ruoka ja syöminen vaatii. Joka päivä pitää ylipäätään tietää, että mitä tänään syötäisiin. Käydä kaupassa, valmistaa ruoka, syödä se. Hoitaa tiskit ja astiat. Ja tämä neljästä viiteen kertaa joka päivä!
Kun ateriana on vain mehua ja kasvisliemikuutio, vuorokauteen tulee valtavasti ylimääräistä aikaa. Myös treenaaminen paaston aikana on poissuljettu, joten myös se vapauttaa tunteja. En keksi tekemistä, ja vaikka on alkukesän ensimmäiset helteet, en koe että haluaisin lähteä ihmisten ilmoille. Kavereiden kanssa syömään oman kasvisliemikuution kanssa? Ei mielellään.
Opin, että jos ja kun väsyy, niin pitää vaan lähteä liikkeelle ja energiat palaavat – toki vain hetkeksi.
Saan isoja ajatuksia
Viimeisenä paastoiltana lähetän buddhamaisen viestin:
”Vatsaa kurnii iltaisin vähän, mutta nälkä ei enää silleen oo. Koska siis nälkähän on vain tunne.”
Heh. No, toki nälkä ei ole ”vain tunne”, mutta on se paljon sitäkin! Olen erittäin tyytyväinen siitä, että pysyin toimintakykyisenä koko ajan. En siis välttämättä ole se, joka kyykähtää ilman makurahkaa, vaan siltä osin uskallan nyt luottaa itseeni.
Tämä tieto miellyttää minua. Olen vähän sellainen hermoilija-murehtija, että asioiden ennalta harjoittelu ja testaaminen ovat elinehtoja. Jos en tiedä miten reagoin asioihin, saatan koko ajan olla ”puolipaniikissa”, että kohta on sokerit liian alhaalla ja voi että ja tästä en ainakaan selviydy ellen saa bolognesea. Ja sitten kaikki resurssit menevät siihen murehtimiseen.
Sille kurssille en muuten ikinä mennyt, joten en päässyt testaamaan tosielämän sateisessa erämaassa, että miltä se nälkä tuntuu ilman vihannesmehua. Olen silti tyytyväinen, että kokeilin.
Plussat
+ Aamujen ylitsepursuava energisyys
+ Syväntuntuiset yöunet (huom: tuntuiset)
+ Aikaa jää enemmän, kun kaikki ruokaan liittyvä poissuljetaan
+ Luotto siihen, että okei okei, pärjään vähän aikaa syömättä (tätä hain, sen sain!)
+ Iho oli erinomaisessa kunnossa viiden päivän paaston jälkeen (kirkas!)
Miinukset
– Tylsyys. Aika käy oikeasti pitkäksi
– Ei voi treenata. Käyn kyllä pitkillä ja verkkaisilla koiralenkeillä
– Ruoan ajattelu, ehkä sitten kuitenkin.
– Loppupäivän vetämättömyys
(HUOM: En suosittele paastoa millään tavalla painonpudotus-, tai hallintakeinona. Jos suhde ruokaan on vähänkin epävakaa, niin syömättömyys todennäköisesti huonontaa sitä entisestään.)
Syksyllä uudestaan?
Mutta voisin summata, että tykkäsin paastota! Hyvin todennäköisesti tulen vastedes paastoamaan Vogelin Paastopaketin voimin uudestaankin, miksei vaikkapa kerran vuodessa? Ajankohdaksi on hyvä valita ei-niin-hektinen aika, eli esimerkiksi kesäloman alku, tai toisaalta mietin että entäpä loppusyksy? Kokeilisinko uudestaan loka-marraskuussa?
Jos jotain, niin ainakin saisi ehkä joulusiivouksen tehtyä.
Ja tietysti – marraskuussahan on ihana käpertyä sohvannurkkaan hyvän kirjan ja kasvisliemikuution kanssa.