Flavor of the Month

A-Studio tänään, balanssista.

A-Studiossa keskustellaan tänään treeniaiheista. Toimituksesta soitettiin myös minulle ja keskustelimme nykyisistä ja tulevista trendeistä. Juttu on tässä:

A-Studio: Kovasta rääkistä henkiseen balanssiin. 

“Liikunta-alan ammattilaiset ennustavat, että muutos tapahtuu pian. Globaaleja liikuntavillityksiä seuraava kahvakuulavalmentaja Kukka Laakso uskoo, että seuraavaksi Suomessakin hurahdetaan henkiseen hyvinvointiin ja tasapainoon.

– Kova treeni on noussut jo monta vuotta, nyt iso osa ihmisistä on ihan loppu ja ylikunnossa. Ei aina voi mennä eteenpäin. Balanssi tulee seuraavaksi, Laakso uskoo.”

***

Kun sanoin että ihmiset ovat ihan loppu, tarkoitin monen olevan loppu ennen kaikkea henkisesti. Miksi?

Siksi, että trendiin liittyy niin vahvasti jatkuva itsensäylittäminen, vartaloiden esittely netissä, kilpailuhenkisyys, vertaaminen toisiin, tiukat ruokavaliot – ja sinnittely. Kilpaillaan paitsi siitä kuka treenaa eniten, myös siitä kuka syö vähiten?

Treenimaailmassa tiedetään motivaatiojulisteet ja EXCUSES ARE JUST PAIN LEAVING THE NEW SEXY -tyyppinen lähestyminen (kiitos Juha).

Kaikki paikat pursuavat never give up, no excuses, sweat is just fat crying ja your workout is my warmup -tyyppistä hehkutusta. Puhumattakaan siitä kuvarallista, mikä blogeissa ja Instagramissa tapahtuu.

Kaikki haluavat olla siinä mukana ja oletus tuntuu olevan että siinä “kuuluu olla mukana”.

Mutta sopiiko se kaikille? Mitä se tuo mieleen?

Että ei pidä luovuttaa vaikka ei yhtään kiinnosta eikä jaksa, kun joku toinenkin jaksaa vetää taljaa alas toppisillaan ja syödä tosi vähän?

Tai että vaikka ei jaksa nostaa edes shakkinappulaa, niin silti pitäisi innostua treenaamisesta ja suorituskyvystä – vaikka ei oikeastaan edes tiedä mitä se on.

Mikä monesti unohtuu on se, että kyseessä on myös valtava markkina. Se näkyy siinä, että enää ei voi mennä edes puistoon keinumaan ilman kompressiosukkia ja palautusjuomaa – tai nukkua päiväunia, ellei jokin kehon toimintoja mittava ranneke ole sitä ensin todistanut tarpeelliseksi.

Balanssi on väistämätön trendi, ja hyvä niin. Tai ehkä kyse on sittenkin vain maalaisjärjestä?

Itse uskon, että voi olla viisasta jopa luovuttaa ihanteista ja trendeistä ja miettiä mitä itse haluaa – ja vasta sitten tehdä jotain. Treeni ja liikkuminen on toki ensisijaisesti ja tietysti aina hyviä asioita, kunhan kokonaisuus on tasapainossa.

Koska eihän kukaan voi sinnitellä loppuelämäänsä, eihän? Uskon, että ihminen onnistuu esimerkiksi muutoksessa vain silloin, kun motivaatio tulee aidosti itsestä, ei tämän päivän ihanteesta.

****

PS. Kirsi Piha kirjoitti luovuttamisesta hyvin. Tässä: Luovuttaminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan.

“Sinnikkyyden korostaminen on iso osa nykyistä kulttuuria. On hienoa jaksaa sinnitellä. Mennä läpi vaikka harmaan kiven. Sinnikkyys palkitaan aina lopussa. Kestävyys on hyve. Luovuttaminen on pahe. Luuserit luovuttavat.”

5 thoughts on “A-Studio tänään, balanssista.

  1. Helvetin osuvaa! Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen ilmiöön, että treenaamisen tavoitteella ei ole merkitystä, kunhan vetää “ylikovaa” ja USEIN. Jonkinmoisena urheilijan itseänikin joskus pitäneenä mietin, että miten voi treenata koko ajan kovempaa ja enemmän jne… Harjoittelun pitää olla kehittävää ei kuluttavaa. Ja nollatasosta kun lähdetään niin liikarasitus vaaniin kulman takana. Niin paljon hyvää kuin esim Crossfitissä onkin, niin on vaan todettava, että sinänsä hyvä ideologia ei toimi jos treenaavalla ihmisellä ei ole realistinen käsitys omasta PERUSKUNNON tasosta. Se kun vaan on niin, ettei ministä saa irti Ferrarin tehoja vaikka kuinka yrittäisi. Balanssi ja JÄRKEVÄ treeni on tervetullut (eikä se tarkoita, ettei voisi treenata kovaa, mutta omaa kehoa pitää oppia tuntemaan)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *