Kirjoitin pari vuotta sitten postauksen Hikoile ja rakasta, jossa siteerasin äitini sanoja. Hän totesi kerran, että ”elämässä pitää hikoilla ja rakastaa.”
Lainaan väsymykseen saakka äidin juttuja, mutta syystäkin – ne on hyviä elämänohjeita! Meistä oli juuri Ilta-Sanomissa yhteishaastattelu. Äidin tarinan voi lukea täältä. Se on kieltämättä aika rajua luettavaa jopa minulle, vaikka onkin toki tuttu asia.
Ex-missi taisteli takaisin elämään vakavan kolarin jälkeen.
”- Sain pahoja vammoja ja iskun päähäni. Seurauksena oli oikean puolen raajojen halvaantuminen, Laakso muistelee tapahtunutta. Hän oli sairaalassa kaikkiaan kahdeksan kuukautta. Kaikki oli opeteltava alusta, niin puhuminen kuin liikkuminen.
– Olin lähempänä nollaa kuin vauvat. Ne osaavat hengittää, mutta minä en osannut edes sitä. Minulla oli hengitysputki, Laakso kertoo. Laakso diagnosoitiin vaikeaksi monivammapotilaaksi. Omaisille kerrottiin, että hän saattaa kuolla, mutta toipuessaankin tulee olemaan laitospotilas koko loppuelämänsä.”
Joten, kun äiti sanoo että elämässä pitää hikoilla ja rakastaa, kyllä minä sen allekirjoitan.
Äiti itse ei ole voinut uimisen lisäksi juuri mitään liikuntaa harrastaa yli 30 vuoteen, eikä hikoilla, eikä tehdä oikeita töitä, vaikka olisi halunnut.
Ehkä silloin tietää mitä haluaisi ja pitäisi, jos voisi?
Kuvat kertovat oman tarinansa. Löysin nämä juuri jokin aika sitten omasta kaapistani ja jäin itsekin vähän miettimään. Tässä kuvassa hän on pikkusiskonsa kanssa 18-vuotiaana voimistelun SM-kisoissa.
Ja tässä alemmassa kuvassa sairaalassa, opettelemassa kävelemään uudestaan. Ja sitten ollaan me ja eeppinen Dodge Aspen 80-luvulta.
Päivän opetus on ehkä vain siinä, että kaikki on meillä vain lainassa. Ja että kenties omaa terveyttä on syytä arvostaa silloin kun se on, eli esimerkiksi nyt.
En usko kiillotettuihin tekopyhyyksiin enkä siihen että kärsimys jalostaisi kenestäkään mitenkään hienomman ihmisen. Mutta uskon kyllä latteuksiin ja siihen, että elämä on tänään ja tässä hetkessä. Ja koska mistään muusta ei ole mitään varmuutta, kannattaa ehkä yrittää tehdä tänään sitä mitä haluaa.
Hikoilla ja rakastaa?
Meistä oli viime kesänä jo yhteishaastattelu Kauneus&Terveys-lehdessä, sen voi ladata tästä: KT1113_sydamenasia.
Terveisiä äidille, luet kuitenkin. 🙂 Kuvamateriaali vintagea, saa olla!
Äitisi on niin kaunis! Kuten sinäkin 🙂
Kiitos Kukka! Tämä kirjoitus tuli minulle juuri täydellisenä hetkenä. Juuri kun turhaan murehdin tulevia asioita, jotka saattavat ehkä tapahtua, tämä oli hyvä muistutus taas siitä, kuinka pitäisi vain keskittyä nauttimaan tästä hetkestä.
Demi, Chilli, kiitos! 🙂