Harjoittelusta

Kahvakuula: Ote ja räkkiasento Osa II

Tässä on samasta aiheesta postaus: Ote ja räkkiasento osa I

Räkkiasento (Rack Position) on kuulaharjoittelussa hyvin olennainen asento; koska se on rinnallevetojen loppuasento ja kaikkien ylöspäin suuntautuvien liikkeiden lähtöasento. Jos kuula on alunperinkin väärässä kohdassa, jaloilla ponnistamisesta ei ole suurtakaan hyötyä (räkkiasento, jossa käsivarsi on irti vartalosta, on väärä).

Huom: räkkiasento ei varsinaisesti ole vain kahvakuula-asia (googleta Rack Position), vaan koskee myös muita välineitä. Rack = teline. 

Kreikassa kuvailin eri otteita lähinnä eri kokoisia käsiä ajatellen. Käden koko vaikuttaa hieman siihen, miten pitää kuulasta kiinni. Räkkiasentoon vaikuttaa myös kehon muut mittasuhteet ja välitykset.

Käsivarsien pituus ja liikkuvuus vaikuttavat suoraan siihen, miten hyvin kuulan saa tuettua kehoon. Pitkistä käsivarsista on etua – lyhyemmillä käsivarsilla tukea on hankalampi saada ja kuulan kannatteluun täytyy käyttää enemmän voimaa. Tavoite on saada kuula sellaiseen paikkaan, ettei sitä tarvitsisi erikseen kannatella.

Räkkiasento koskee kaikkia kuulalla treenaavia, eli kysymys ei ole vain “kilpaotteesta” (tällaista kuulen joskus). Helpointa hyvän otteen ja räkkiasennon saaminen on kilpakuulan kanssa. Turistikuulien kahvojen pituudet on monesti mielivaltaisia, ja pallo osuu mihin sattuu. Myös näiden “pallojen” koko ratkaisee: iso kuula tuntuu miellyttävämmältä, koska paino on jakautunut isommalle alueelle.

Huom: se on kuitenkin rautainen pallo ja esim. 20 kg käden päällä – ei sen tunnukaan kuulua miellyttävältä. 

Olennaista on, että kuula on tuettuna ranteen kohdalla oikeaan paikkaan. Kahvaa ei tarvitse puristaa. Kolme sormea laitetaan kahvan taakse – tämä on tärkeää erityisesti, jos tekee kahden käden työntöjä = yläasennossa sormet pamahtavat helposti yhteen kahden kuulan väliin.


Imes on hyvä esimerkki, koska hänellä on ehkä maailman pienimmät kädet, mutta ei mitään ongelmaa niiden kanssa.

Tältä näyttää räkkiasento:

Ja sama kahden kuulan kanssa. Ote pysyy samana.

Itse asiassa, kun ote on oikein, kuula pysyy kädessä pitämättäkin:

10 thoughts on “Kahvakuula: Ote ja räkkiasento Osa II

  1. Omat havainnot otteesta… mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän oppii olemaan pitämättä kiinni. Ihmisillä ne sormet ja kädet tuppaa kuitenin olemaan heikoimmat lihakset, kun niitä ei laita tukkoon täysillä puristamalla, niin saa tehtyä paljon pidempään.

  2. Hoksasin itsekin vasta maanantaisotureista tuon sormilukon ja nyt kun siihen on oppinut niin huomaa miten on HJYVA! 😀

  3. Tiedän kyllä yhden miehen jolla on varmasti maailman pienin käsi. Ja se mies tietää että tiedän. Eikö niin Juha? Nyt te kaikki muutkin tiedätte. =D

  4. Haha, kiitos Kirsi! 😆

    Ote tosiaan vaihtelee: itse en esimerkiksi pidä noin ylhäältä kiinni koska mulla kuula asettuu ranteen päälle mukavammin, kun otan vähän alempaa. Jne. Ja räkkikin vaihtelee. Ratkaisevaa on se yläasento, montako kertaa aion sanoa tämän tänään, heh?

  5. Tuo kolmen sormen kahvan takana pitäminen tuntuu tosi jännältä. Ei paha, mutta ei se automaattisestikaan jää tyylinä käyttöön.

  6. Ei jumalauta, jättää noi sormet tolleen kahvan taakse niin toimii kuin unelma. Ei enäää rannekipuja 🙂 Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *