Kahvakuulaurheilu: tekniikka & fysiikka

Korostan tekniikan merkitystä kahvakuulan kanssa paljon. Monet tulevat oppiini koska tietävät, että erilaisten tekniikkavirheiden luettelemisen sijaan osaan nähdä syy-seuraus-kuvion: eli mikä aiheuttaa mitäkin. Jos ote pettää, syy ei välttämättä ole kädessä, vaan jaloissa.

Tekniikka ei silti ole avain kaikkeen. Sellaista taikaa, joka tekisi treenit helpoiksi, ei ole olemassakaan. Isojen linjojen pitää tietenkin olla kunnossa, mutta liika yksityiskohtien hiominen kääntyy helposti itseään vastaan. Avainsana on tietenkin harjoittelu.

Tekniikka ja fysiikka kulkevat käsi kädessä. Kovinkaan kunto ei auta, jos pidät kahvakuulaa väärin kädessä, tai et saa räkkiasentoa (rack position) toimimaan. Voimalla tai kestävyydellä ei tee juuri mitään, jos et yksinkertaisesti pysty pitämään kahta kahvakuulaa räkissä kolmea minuuttia kauempaa.

Lenkkeilyn tai maastavetojen hyöty ei sellaisenaan siirry työntöön (lieneekö yllätys?), koska räkin sietäminen vaatii räkin sietämisen opettelua – eli ensisijaisesti lajitreeniä. 3 x 10 sarjat harvoin toimivat, koska huonoinkin asento voi tuntua vähän aikaa ihan hyvältä. Tietysti räkkiasento voi olla täydellinen mutta happi loppua minuutin jälkeen, jolloin korjataan treenejä.

Tempauksen kanssa tilanne on ihan sama. Tekniikka saattaa olla ihan ookoo ja moitteeton, mutta ’jotain’ tapahtuu parin minuutin jälkeen. Useimmiten käsi puutuu tai ote pettää. Tässä kohtaa voidaan tarkistaa tekniikkaa, mutta silti ratkaisevinta on harjoittelu.

Tempaus on siitä hauska, että kuuteen minuuttiin (3+3) saakka se voi tuntua helpolta. Usein vasta, kun pitäisi saada neljäs minuutti täyteen per käsi, alkaa tulla ongelmia. Vastaukset löytyvät usein – kyllä, teknisistä yksityiskohdista – mutta myös harjoittelun puutteesta. Käsien ja kämmenten kestävyys kehittyvät vain tempausta tekemällä. Myös käsien pitää tottua siihen. Hand endurance on tärkeää, eikä se kehity muuta kuin nostamalla.

Time under the bells.

Oikea ote ei katso ikää.  

Paras lääke on yksinkertainen:opettele nostamisen perusteet (vaikka Maanantaisoturit-koulutuksessa!), jonka jälkeen alat nostaa enemmän ja pidempään. Korjaa tekniikkaa silloin tällöin, eliminoi isoimmat virheet ja sen jälkeen: harjoittele lisää. Kuulasta tulee hyödyllinen väline vasta sitten, kun sen nostaa pois maasta.

Jos jokin liike sattuu, silloin kyseessä on tekniikkavirhe. Jos kuula vähän painaa, silloin kyseessä on kahvakuulan paino. 20 kg rautaa käsivarren päällä ei kuulukaan tuntua miellyttävältä.

10 min OALC Press @ 4 kg (Rinnalleveto+punnerrus), huvikseen heilutteli.

Tekniikkaoivallukset helpottavat ja hyvä tekniikka kyllä auttaa. Huonolla tekniikalla saa vain ongelmia ja loukkaantumisia. Mutta mikään taika ei tee tästä lajista helppoa. Vaikka räkkiasento olisi hyvä, se ei koskaan tule olemaan mukava. Vaikka tempaus sujuisi 15 tahdilla nyt hyvin kymmenen minuutin ajan, tahdin nopeuttaminen muuttaa sarjan luonteen hetkessä. 20 rpm täyden kymmenen minuuutin ajan on jo eri juttu. Paitsi kunnolle, myös käsille.

Käytän itseäni esimerkkinä. Teknisesti olen varmasti nyt parempi kuin vuonna 2009. Tuolloin tein ’tuosta vaan’ 10 minuuttia yhden käden työntöjä 24-kiloisella, yhdellä käden vaihdolla. En tekisi tuota nyt mitenkään päin. Kunto, voima ja tekniikka kehossa riittäisivät, mutta käsien kestävyys ei.

Sama pätee tempaukseen; vaikka tekniikka on nyt parempi, en silti juuri nyt pääsisi lähellekään 200 toistoa 16-kiloisen kanssa, kun tuolloin tein treenissä helposti 191. Kädet vaan niinku hyytyy, eikä siihen auta se, että muutan pikkusormen asentoa, vaan se että treenaan enemmän.

Summa summarum: tekniikan opettelu on tärkeää, eikä kovinkaan fysiikka auta, jos heikoin lenkki on vaikkapa ote. Mutta toisaalta, tekniikan hiominen on ihan yhtä turhaa, jos ei ole valmis harjoittelemaan siellä, missä treeni lakkaa tuntumasta kivalta.

Jotkut kutsuvat sitä epämukavuusalueeksi, ehkä se on se.