Keskellä viikkoa: työntöpäivä.

Hyvä iltapäivä alkaa kuulan valinnasta. 

Odotan keskiviikon kurssia aina suurella innolla. Olen aivan fiiliksissä siitä, että a) on oikeanlainen paikka kuulan nostamiseen – ja b) motivoitunut porukka, joka menee eteenpäin hurjin harppauksin joka viikko. Love it!

Eilen Voimakadulla poikkesi myös Samuli Raumalta (kiitos ja terveisiä!). Pidettiin tekniikkatuokio. Aiheena oli yläasento, nopea pysäytys ja sen terävöittäminen (myös tempaukseen liittyen). Tämäkin lähtee jaloista, ei varsinaisesti kädestä. Samuli on vanha tuttu ja käynyt ohjaajakoulutukseni jo vuosia sitten, mutta kertaus on opintojen äiti.

Yläasento on asia, jota korostan kursseilla, ensikertalaisille, kaikille, riippumatta siitä mikä on harjoittelun tavoite (kuntoilu, kilpailu, jne). Tekemisen on oltava ennen kaikkea turvallista ja vasta sen jälkeen aletaan miettiä sen tehokkuutta.

Myös kurssilla opeteltiin työntö. Tekniikka (allemeno, ponnistus) meni loistavasti perille. Seuraavilla kursseilla yhden opetus- ja harjoituskerran kesto on suoraan 1 h 15 minuuttia, koska nytkin menemme hieman ”yliajalle” joka kerta. 🙂

Treenin ajaksi jaoin porukan lavoille siten, että jokainen voi keskittyä omaan tekemiseen. Lavat, kaksi harjoittelijaa ja yksi kello -periaatteella.

Tästä asetelmasta käsin näen parhaiten mitä kukin tekee, voin kiertää korjaamassa tekniikkaa ja kokonaisuus pysyy toimivana kaikilta osin. Tämä on myös harjoittelijan etu: kun on oma tila ja oma kello, keskittyminen paranee.

Ja jottei olisi pelkkää tekniikkaa ja työntöjä, Tuomas veti loppujumpan – tässä ryhmäliikuntaa Voimakadun tapaan.

Uskon, että liikunnan ilo ja kehitys tulee myös siitä, että käydään yhdessä yhteisellä epämukavuusalueella, vaikkapa näin. =) Lankkuja, asentojen tarkistus ennen aloittamista.