En ole mikään suuri kevyiden viikkojen ystävä, mutta oli pakko pitää kun treeneissä alkoi maistua metalli suussa ja toisaalta rannekin taas ’meni’. Jep jep. Tässä hieman poikkeuksellinen postaus – korvataan urheilu kulttuurilla.
Maanantai, tiistai ja keskiviikko kului vielä uidessa, juostessa ja keppijumpatessa, mutta loppuviikkona sain palata raskasmetallin pariin. Torstaina oli Sepulturan keikka. Kukka ja Sara & All Access VIP.
Paulo Jr. ja Andreas Kisser @ backstage.
Derrick Green.
Keikka oli hyvä, viime kerrasta olikin .. mitä — ikuisuus? Ja tarina pitkä.
Perjantaina kävin Helsingissä Wellu Niskasen vastaanotolla. Urheiluhieroja (legenda!) laittoi ojennukseen pikku- ja isommatkin luut. Jopa sen ranteen, jonka kanssa kävin jo magneettikuvassakin nivelsiteiden ja ties minkä takia.
Olen hysteerinen oikean käden takia ja kyllä sitä taas kuvattiinkin. Hyvä ettei vielä leikkauspöydälle viety, koska hoidoksi riitti näköjään se että Wellu otti kerran kädestä kiinni. Parasta ikinä, ehdin jo olla aika kypsä. Mutta nyt voinkin aloittaa sotilaspenkkikisoihin treenaamisen ihan tosissani (hehehe). Illalla mereen:
Ja vielä sunnuntain viimeistely. Kestämätöntä: One life to live mutta kahta eri majoneesia joista valita. Ikinä en osaa päättää ja aina päädyn valkoiseen.
