Ensin tiedotus: ollaan lauantaina 18.8. Mäntyharjussa pitämässä koulutusta ja kuulapäivää. Lisätietoja: mari.pilssari (at) gmail.com. Kannattaa tulla kauempaakin, luvassa kokonainen päivä treeniä ja muuta mukavaa. 🙂
Sitten päivitys: Kiersin viime viikolla vaatekaupoissa. Sovittelin kenkiä, housuja, vöitä – kaikkea mitä loppujen lopuksi inhoan? Vietän suurimman osan ajasta treenivaatteissa tai mekossa, riippumatta siitä missä olen. Lisäksi saan aikaiseksi yllättävän kovan stressin pukeutumisesta, olipa kyseessä tavallinen päivä, tai vaikka kuvaukset tai juhlat. Nahkatakki toki toimii aina.
Sovittelin tuskissani ja haaveilin pääseväni pian salille ’omiin’ vaatteisiin. Joten, kun tämä teksti tuli vastaan ostoskeskuksen seinässä (vaatekaupassa!), vapautin itseni ja lähdin kyykkäilemään. Jos asia on noin, so be it.
Ainoa asuste jota olen vailla, on nostovyö. Ja kengät kaipaa suutaria.
Viime torstaina kuivatin pyykkinarulta napattua paitaa pukkien päällä. Ei se kuivunut, mutta ainakaan ei tarvinnut erikseen kastella (räkin kanssa on hyvä, jos paita on vähän kasteltu). Tuo on paras työntöpaita ikinä. Ei hengitä, mutta pitää.
Olen tehnyt lisää 24 kg:lla, mutta nyt pitää vähän tutkia mitä kädet tykkää. En edes muista, milloin olisin viimeksi tehnyt 10 minuuttia 24 kg:lla. Vuosi sitten kokeilin OALC:n, mutta työnnöt ehkä .. 2009 tai 2010? Joka tapauksessa siitä on aikaa.
Lienee turha erikseen mainita, että nostaminen on maagista. Minun on vaikea ottaa kantaa siihen, onko kuulan pyörittäminen vartalon ympäri tehokasta tai edes hyödyllistä, mutta vaikkapa työnnöistä on vaikea kiistellä.
Kuula on omimmillaan nostaessa – silloin, kun se viedään pään päälle. Heilautusten ohella en vieläkään löydä syitä tehdä kahvakuulan kanssa juuri mitään muuta.
Olen muutenkin huomannut, että kaikki päättyy aina saman tosiasian juurelle, vaikka miten sitä haluaisin kiertää: kun pysyy nostamisessa, kaikki muu järjestyy. Se tyhjentää pään ja täyttää elämän.
Perjantaina vietin eeppisen kyykkyhetken Bigboylla. Menin salille niin myöhään, etten tehnyt muuta kuin kyykyt ja jullet. Jostain syystä kulki aika mukavasti: 70×5, 80×5, 90×10, 95×4 (hetken mielijohde) ja 90×12. Tuo 90 kg ja 12 toistoa oli ihan ekstraa, mutta koska tiesin etten kuitenkaan tee muuta, kokeilin.
Ja kotona vielä mielihupparia ja mielisoseita. Meidän koko posse käyttää Skipiä. Harvoin enää suosittelen mitään tuotteita (olen kyynistynyt), mutta Skipin tuotteita en vaihtaisi. Ja kyllä, tämä on sponsoroitua, lucky me!
Kirsi täräytti tiistaina pihaan, joten salille taas. Kirsi työnsi, minä vedin: 
”tyhjentää pään ja täyttää elämän” Mitäpä tuohon enää lisäisi! 🙂