Tein kesän aikana päätöksen, että sunnuntaisin en tee töitä.
Että sunnuntaisin en tekisi juuri mitään – varsinkaan en avaisi konetta enkä nettiä lainkaan. En tiedä minne se unohtui. Sain tämän juhlallisen päätöksen toimimaan muistaakseni puoli päivää, ja siitäkin on jo monta viikkoa.
Eilen huomasin, kesken sunnuntain, että ns. lepopäivät toteuttavat aina samaa kaavaa. Siis samaa kaavaa kuin työ- ja juhlapäivätkin.
Olen kohtalaisen sokea omille tekemisilleni: mielestäni en tee juuri mitään, eikä mitään lasketa. Toisinaan ihmettelen, miten voin olla niin väsynyt, vaikka en ole edes tehnyt mitään. Lienee selvää, että arvostan ahkeruutta ja reippautta. =)
Mutta, hieno sunnuntai. Niin hieno, että otin oikein kuvat kaikesta (eli tein omia töitä oikeiden töiden ohessa – tai jotain).
Päivä alkoi laturitragedialla. Niitä ei kuuluisi olla kahta, olin ’epähuomiossa’ ottanut mukaan ylimääräisen. Kuvassa myös heinäkuisen korallionnettomuuden kohdannut varvas, josta revin koko kynnen irti. Kaunis <3 Lisäksi heräsin silmätulehdukseen.
Piristin itseäni vihervedellä. Spirulina on kuvassa vain kauniin pakkauksensa takia – muutenkin tuota vehnänorasta taisi lipsahtaa hieman liikaa. Join kuitenkin, sitruunaa vielä mukaan.
.. join myös aamukahvia ja lähdin salille. Kuuntelen autossa ennen treeniä usein Apulantaa, jostain syystä erityisesti laulu nimeltä Zombeja! toimii, hassusta nimestään huolimatta. Kun kaataa yhden jostain kaksi laahustaa. Jotenkin niin.
Salilla ajattelin vetää – ja vedinkin. En ole kesän jäljiltä mitenkään iskussa tai hyvässä kunnossa, täysin päinvastoin. Treenit on olleet pari kuukautta ’satunnaista punttia’, ilman mitään punaista lankaa tai ajatustakaan kehityksestä. Viimeksi kun tein yhtään maastavetoa, 80 kg tuntui elämänpainoiselta taakalta.
Eilen kerrytin tankoon omaksi yllätyksekseni aika paljon (130 kg meni, 135 jäi matkalle). Mielessäni ajattelin, että olisi kiva jos saisi tehtyä 100 kg:lla edes muutaman sarjan, mutta kuten paketin mallista näkyy, mahtuihan siihen enemmän ja olisi mahtunut vielä lisääkin. Hymyilytti hetken, kunnes tajusin että olisi kyllä pitänyt vetää enemmän. Yhden silmän vedoksi silti aivan hyvä.
Anekdootti väliin: tatuoinneistani kaksi hienointa (ne on kaikki rumia) on tanskalaisen kokin ja yksisilmäisen ruotsalaisen tekemät. Jälkimmäinen oli huolellisin.
Huomatkaa myös oma magnesium-rasia. Blogia lukeville kauneus- tai terveystoimittajille terveisiä: olette saaneet samanlaisen. Käyttäkää se oikein. <3
Treenin jälkeen tein paperihommia. Uh. Tangot mutkalla:
.. jonka jälkeen elin pienen, aurinkoisen aikaikkunan silmätulehduksesta nauttien.
… jonka jälkeen kokosin itseni uudestaan, ja lähdin käymään omalla salilla. Tiesittekö, että Voimakatu 6 remontoidaan kauluspaidassa? Salimme on ennen kaikkea tyylikäs. Tuomas:
Olemme tilanneet välineet ja kaluston muutamilta eri toimijoilta, mutta tämä teline on Kakolasta (varsin virkamiesvoittoisen osakas- ja valmentajakokoonpanomme vuoksi, otaksun). Rikollisen vahvaksi tulee, kun käy meillä. Pari viikkoa enää!
Sen jälkeen lähdin Tampereelle tytärtä hakemaan. Pakkasin eväät, lempisheikkerini ja hieman Sosovia. Pysähdyin Urjalan makeistukun pihaan niitä nauttimaan.
Tampere oli hetkisen kaunis, käännähdin siellä ja sain lapseni mukaan.
Paluumatkalla (Tampere-Turku) satoi siellä täällä ja tämä sateenkaari näkyi varmaan puolen tunnin ajan pitkin matkaa. En tiedä missä oli sen pää. Ehkä Voimakatu kutosessa.
Tytär bongasi ja kuvasi myös tämän pilven. Aika hieno! Aito downshiftaajan pilvi, etten sanoisi. Laiturinnokka-pilvi, tiedättekö. Kyllä te tiedätte.
Hauskaa viikkoa, olkaa reippaita. <3