Olin juuri kaksi päivää Suomen Painonnostoliiton laivaseminaarissa. Lähdin tunti sitten Katajanokan satamasta ajamaan kohti Turkua kädet täristen. Vapinaa siksi, että pari lepopäivää M/S Mariellan hapettomassa sisätilassa teki levottomaksi, enkä malta odottaa että pääsen salille mankkaamaan kuulia ja nostamaan. Mutta kädet tärisi myös siksi, että oli pakko päästä kirjoittamaan tämä asia – joten pysähdyin koneen kanssa Lohjan ABC:lle. Tietenkin.
Nostaminen on ihmeellistä. Painonnosto on ihmeellinen laji. Kahvakuulan nostaminen on ihmeellinen laji. Sanonko vielä kerran?
Liikkeet joita näissä lajeissa tehdään on upeita, monipuolisia, terveellisiä, suuria, kokonaisvaltaisia ja parhaita mitä maailmassa on. Nämä ovat lajeja, joista ihmiset kiittävät loppuelämänsä. Ei tarvi pelätä liian isoja lihaksia, koska niitä ei tule. Ei tarvi pelätä jumeja, koska niitä ei tule. Tarvitsee vain opetella tekniikat ja taivas aukeaa! Ja mikä parasta: se näköjään aukeaa aina uudestaan ja uudestaan.
Olen itse harjoitellut painonnostoa lokakuusta saakka. Kun nyt ensimmäistä kertaa laivaristeilyn kunniaksi puin ’oikeat vaatteet päälle’ sitten .. no, lokakuun – ensihuomio oli se, että vyöhön pitäisi tehdä pari reikää lisää. Rauta lisääntyy, ihminen tiivistyy. Teistä en tiedä, mutta siitä minä pidän.
Olen ollut liiton toiminnassa mukana enemmän tai vähemmän vuodesta 2008 saakka, kun meidän laji meni Painonnostoliiton alle. Kävin jo silloin itsekin painonnoston valmentajakoulutuksen, mutta se oli minulle liian aikaista. Olin kiinnostunut vain kahvakuulaurheilusta ja keskityin täysin siihen seuraavat neljä vuotta. Kun nyt syksyllä olen viimein alkanut harjoitella painonnostoa, toinenkin taivas on alkanut aueta.
Tätä on nyt hyvin vaikea alkaa pukea sanoiksi tässä tilassa 😀 mutta ehkä se tosiaan on niin, että kun rauta lentää, ihminen laihtuu ja kaunistuu. Jotkut sekoavat vuosikausiksi (kuten minä), toiset loppuelämäkseen. Sitä kutsutaan intohimoksi. Ei tarvi rakentaa taloa tai haluta naimisiin, kun voi keskittyä nostamiseen.
Ei tässä nyt kerkee muuta, sori.
Samalla kun itse vaahtoan nostamisen hienoudesta, sen terveyttä ja elämää mullistavista vaikutuksista, ymmärrän täysin ihmiset jotka palavat täydestä sydämestään omalle asialleen. Vaikka se olisi jokin asia, josta en itse varsinaisesti innostu – joku paleo, new age, Crossfit, spinning, 5-fingers, kehonrakennus, buddhalaisuus, Yö tai Mamba – en silti ole mitään varsinaisesti vastaan. Ja loppujen lopuksi, kaikki tuntevat toisensa tässä maassa, eikä dissaamisessa olisi järkeäkään. Jotenkin aina ajattelen, että kaikki nyt ymmärtää. Ei ikinä millään pahalla, mutta aina täysillä. 😀
Rakastan ihmisiä, jotka menevät oman asiansa kanssa eteenpäin haukkuvista karavaaneista huolimatta, kun asia on hyvä.
Nostaminen tekee iloiseksi! Sain viikonlopun aikana hahmoteltua omaa kevään koulutuskalenteriakin, viimein, ja tuumailin josko keskittäisin kevään ajan työt opettamiseen. Juuri kun olin hetken ajan masentunut ja stressissä, iskikin taas uusi kipinä. Näin se homma etenee. Mutta koska puhun ja kirjoitan nostamisesta niin paljon, täytyyhän sitä myös opettaa.
Ihanan mielipuolista. Nouskaa ja nostakaa! <3
Ihanan innostunut kirjoitus! Olisi kiva tietää, mistä painonnoston tekniikkaan voisi saada opetusta. Olen huhkinut salilla raskaiden painojen kanssa jo kohta vuoden, mutta tekniikka on edelleen itseopittua. Kun painot ovat jo kovinkin raskaita, niin on alkanut huolestuttamaan, josko huonolla tekniikalla mahdan aiheuttaa itselleni ongelmia.
Jep, keitäs me ollaan nöörittelemään mikä on parasta (musaa/ liikuntaa/ ruokaa/ teeveeohjelmaa/ suklaata/ kukkahattuilua…). Intohimo on intohimoa vaikka se kohdistuis pitsinnypläykseen ja rakkaus on rakkautta.
Vain penseys on turhaa ajanhukkaa!
nöörittelemään = määrittelemään
Hiano teksti taas jälleen 🙂 Ja nostaminen todellakin estää jumeja, mun selkä on siitä elävä esimerkki. Mikään muu laji ei ole ollut hyväksi, mutta nostaminen on. Se parantaa.
Meillä on Kukka vihdoin asia, joka yhdistää. Jes!
Kiitos taas, mielettömiä kirjotuksia pulpahtanu viimeaikoina sun näppiksestä!
Toivottavasti kevään kalenteriin mahtuu etelä-pohjanmaa 😀
Upeita kirjoituksia joita on aina kiva lukea. On hienoa kun ihminen löytää asian jota harrastaa/ tekee/ elää intohimoisesti. Tulethan Kukka keväällä meitä tänne pohjois-savoonkin taas opastamaan miten nostetaan oikein ja turvallisesti !
Mitä jos vetäisit keväällä vaihteluksi myös painonnostokurssin? 🙂
Painonnosto oli niin mukaansa tempaava laji ja kipinä oli kova ylöspäin kunnes olkapää meni sijoiltaan niin monta kertaa että oli pakko lopettaa..onneksi ystävä sai minut koulutuspäivääsi mukaan ja sain oppia vähän turvallisemmasta kahvakuulailusta joka korvaa sen ilon jonka painonnostosta sain. KIITOS KUKKA että opastat ja innostat meitä kaikkia tehokkaalla kahvakuulalla 😀 ja kahvakuulailulla!!!
Vielä ehdit tehdä tulosrajan maaliskuun sm-kisoihin poriin 😉 siis painonnostossa.
Hanna, meiltä tulee kyllä SPNL:n puolesta yhdistettyä painonnosto- ja kahvakuulakoulutusta tänä vuonna. Painonnostoa opettaa painonnostajat ja kahvakuulajuttuja meikäläiset. 🙂
Sami .. hehheh. Työnsin kyllä 60 heti kun sain sen verran rinnalle, mutta ei sillä vielä leijumaan pääse. T-paidan ja laulun voi aina tehdä (heh) mutta ihan omassa rauhassa.