Rinnalleveto, työntö ja muuta yhtä tärkeää

Tämä viikko on ollut yksi kummallisimmista aikoihin. Olen periaatteessa tehnyt juuri sitä mitä eniten rakastan: kirjoittanut ja treenannut, mutta silti sunnuntain päätteeksi olo on huono. Viikko päättyi viinipulloon, vai?

Treeniviikkona tämä on ollut ihan ok. Kerrankin määrät on olleet sellaiset, että voin oikeastikin melkein sanoa tehneeni jotain. Kuten kai aiemmin olen maininnut, olen pikkuisen harjoitellut painonnostoa Vesan kanssa (se pitkä). Tällä viikolla sain raakana rinnalle 60 kg, ja eilen kokeilin elämäni kolmatta kertaa työntöjä. Työnsin saksaamalla saman verran, eli 60 kg. En sano että se on paljon, mutta kai se on ihan ok harjoitteluun nähden (kolmas kerta).

Toisaalta lajitaustaa kun katsoo, noin sen pitääkin olla. Olen keskittynyt lähes yksinomaan 4-5 vuotta kahvakuulan nostamiseen, työntöihin jne, joten tekniikan perusteet on sikäli tutut. Myös kyykyt kulki tällä viikolla:

Kirjoittanutkin olen. Rutiiniksi on muodostunut se, että aamukahvia juodessa kirjoitan aamusivut (3 sivua käsin) ja vasta sen jälkeen katson Hesaria, nettiä tai edes puhelinta. Aaamusivut tulee vetää raakana tai ne menee pilalle. Sen jälkeen olen kirjoittanut juttuja tunnin tai pari, ja lähtenyt salille. Tai lenkille.

Treenien jälkeen mistään kirjoitushommista tai töistä tai smoothie-reseptien julkaisemisesta on turha unelmoida. Mutta avanto on ollut kova sana.

Mulla on melkein valmiina artikkelit aiheista:

• Kahvakuulaurheilusta, kehitys ja valmennus (5 osaa)
• Satoja ajatuksia kahvakuulaharjoittelusta (5 osaa)
• Näin saat litteän vatsan kesäksi (1 osa, jossa kehotan näkemään nälkää)
• Erot naisten ja miesten kommunikaatiossa (harjoittelu- ja valmennus)

Ehkä saan joskus ne valmiiksi ja julkaistuakin. Mutta hypätään nyt ensin.